Ateriat oli merkinnyt ruutuvihkoon marsalkan nuorempi adjutantti Oswald Bäckman. Muistiinpanot saivat alkunsa kovin inhimillisesti: Mannerheim oli eräänä päivänä kysynyt ennakkoon, mitä aterialla tarjotaan. Bäckman ei sitä tiennyt, ja siitä lähtien hän selvitti aina asian.
Bäckman teki muistiinpanot ruutuvihkoon päivittäin: mitä lounaalla ja päivällisellä tarjotaan, keitä aterialla on ja missä järjestyksessä he istuvat. Säilyneitä muistiinpanoja on pääosin kesältä 1944.
Ruuat teki Mikkelin torilla silloin sijainneen hotelli Kalevan keittiö, ja ne tarjoiltiin samassa rakennuksessa Mikkelin Klubilla. Aterialla olivat useimmin ylipäällikkö ja komentajat ja muut läheiset sotilashenkilöt, mutta aika ajoin siellä oli myös Mannerheimin vieraita.
Ateriat unohtuivat vuosikymmeniksi
Aterioista sai ensimmäisenä vihiä historioitsija Pia Puntanen, kun hän haastatteli adjutanttia 1991. Adjutantti oli löytänyt muistiinpanonsa Mannerheimin arkistosta ja antanut ne kansallisarkistoon.
– Sinne ne laput jäivät ja siellä ne ovat edelleenkin, jos ei kukaan niitä ole sieltä pois siirtänyt, sanoo Puntanen Bäckmanin sanoneen. Arkistoista löytyi 130 ateriaa, joista on nyt koottu 11 tarina-ateriaa. Niitä tarjoillaan pääosin mikkeliläisissä ravintoloissa Suomen 100- ja Mannerheimin 150-vuotisjuhlien kunniaksi.
Tarjottavilla ateriakokonaisuuksilla on tylyt nimet: Meillä ei ole juutalaiskysymystä, Aseveljiä vai liittolaisia, D-Dayn iltana, Tykistökeskityksen kumussa, Viipuri on menetetty...
Juhlaa ja arkea
Vaikka oli sota-aika, tarjolla saattoi olla hienoakin ruokaa: kravunhäntiä ja poronlihaa, mateenmätiä, lohta hollanninkastikkeen kera. Yksi selitys ruualle oli sama kuin rintamalla: Mannerheim sai paketteja sukulaisilta ja tutuilta. Paketeista saattoi paljastua vaikkapa omenoita ja peuranpaistia.
Mutta oli tarjolla hyvinkin tavallista ruokaa: makaroni–kinkkulaatikkoa, kalafärssiä. Jälkiruoka saattoi olla viili.
Ruuassa näkyi myös vuodenaika. Heinäkuussa oli mansikoita, alkukesästä raparperia, tomaattia tai retiisejä. Kalaa oli usein.
Kaalipiirakkaa valvontakomissiolle
Tarina-aterioista viimeinen tarjoiltiin 1. lokakuuta 1944. Valvontakomissio oli päämajakaupungissa selvittämässä, ajetaanko saksalaisia sotilaita riittävän ripeästi maasta. Sunnuntailounaalla tarjoiltiin kaalipiirakkaa, savukinkkuomelettia ja viiliä.
Tarina ei varsinaisesti kerro, maistuiko lounas valvontakomissiolle.
– Kalevan keittiön keittäjättäret Taava ja Hilda olivat äärimmäisen taitavia keittäjiä. Minä uskon, että he tekivät todella hyvää kaalipiirakkaa, historioitsija Pia Puntanen sanoo.