Avustettu seksi on suuri luottamuksen osoitus – "Seksuaalisuus on äärettömän iso tekijä"

Vammaisten läheisyys on edelleen tabu. Varsinkin, kun siirrytään sanoista tekoihin.

– Asia tiedostetaan, mutta esimerkiksi seksuaalisen hyvinvoinnin edistäminen konkreettisilla teoilla on yhä edelleen valitettavasti tabu, seksuaaliterapeutti Tanja Roth sanoo.

Ritva Haataja koputtaa, avaa oven avaimellaan ja kävelee sisään Anne Kinnusen kotiin. Haataja kumartuu ja laittaa kädet pyörätuolissa istuvan Kinnusen polville, kuten tavallista. Se on osoitus siitä, että avustaja on läsnä.

Kosketuksella on valtava voima. Sen tietää myös 34 vuotta Kajaanin Validia-talossa työskennellyt Haataja. Hänen mielestään läheisyys ja sen kaipuu ovat sivuuttamaton asia palvelutalon seinien sisäpuolella.

– Voi, se näkyy jokaisessa askeleessa. Sen huomaa ja havaitsee. Se on tärkeä asia ylläpitää ja sen puute on valtava. Kyllä siitä puhutaan, koska se aiheuttaa kaikennäköisiä ongelmia vuorovaikutuksessa, Haataja sanoo.

Kosketus on osa palvelutalon arkea ja työtä. Iso osa avustamisesta tapahtuu ihokontaktissa. Se vaatii paljon myös avustajalta.

– Se on persoonakohtainen asia. Esimerkiksi kaikki eivät pysty halaamaan. Minulla on tällaiset pohjoiskarjalaiset juuret, joten joudun pitämään välillä kädet taskussa, ettei tulisi halatuksi liikaa. Joskus joku ulkopuolinen sanoo, että miksi halaat noin paljon, Haataja sanoo hymyillen.

Avaa kuvien katselu

Selitys kosketuksen puutteelle ei voi löytyä siitä, että aikaa olisi liian vähän. Kiire ei ole Haatajan mielestä syy siihen, että normaalit avustustoimenpiteet tehdään kovakouraisesti tai puolihuolimattomasti.

– Periaatteessa ajanpuute ei voi olla syynä, koska läheisyyttä osoitetaan ihan koskettamalla. Kun äkäpussia koskettaa olkapäälle, kosketus rauhoittaa ja lievittää monta kipua, Haataja muistuttaa.

Anne Kinnunen sanoo jäävänsä kaipaamaan läheisyyttä ja kosketusta vain harvoin, vaikka palvelutalon työntekijöillä on monesti kiire.

– Jos on jotakin murhetta tai itkee, niin ei olisi pahitteeksi, jos joskus tulisi vaikka tsemppihalaus, etenevää lihassairautta sairastava nainen sanoo hymyillen.

Kinnunen pitää arkisesta läheisyydestä. Se on sitä, että avustaminen tehdään hellästi ja niin, että avustettava tuntee, että hänestä välitetään.

– Ei haittaisi, jos panostettaisiin enemmän aikaa vaikka hiuksien laittoon, Kinnunen lisää.

Kun puhutaan läheisyydestä, seksuaalisuuden ja seksin merkitystä ei voi sivuuttaa.

Kun asukas pyytää avustajalta apua seksuaalisuutensa toteuttamisessa tai seksuaalisessa kanssakäymisessä, se on aina yksi suurimmista luottamuksen osoituksista. Ritva Haataja ymmärsi sen jouduttuaan ensimmäistä kertaa tilanteen kanssa kasvokkain.

– Meillä asui ennen pariskuntia. Silloin avustamiseen osallistuivat kaikki sen aikaiset työntekijät, Haataja kertoo.

Haatajan mukaan avustaminen oli konkreettisesti sitä, että pariskunta asetettiin tiettyyn asentoon.

– He kokeilivat siinä, että onnistuuko. Se kuului senhetkiseen avustustilanteeseen ja that’s it. Kun lähdin siitä tilanteesta, niin he jäivät. Se oli heidän juttunsa ja minä suljin suuni, Haataja kertoo.

– Lähinnä siinä on vain itse avustaja, ei sen kummempaa. Kysyin, mitä minä teen ja teen sen.

Avusta ja ohjaa seksissä turvallisesti -oppaan tekijä ja seksuaaliterapeutti Tarja Roth selventää avusteisen seksin käsitettä. Se on seksin mahdollistamista henkilölle tai henkilöille, jotka eivät siihen muuten yksin tai keskenään pysty. Roth kertoo, että avustaminen voi olla aktiivista tai passiivista.

Passiivinen, ei kehokontaktiin menevä, avustaminen voi olla enemmänkin seksuaaliohjausta. Aktiivisessa avustamisessa voi olla kyse juuri Haatajan esimerkin mukaisesta toiminnasta.

– Avustaminen ei kuitenkaan tässä yhteydessä tarkoita samaa asiaa kuin seksipalvelun toteuttaminen, Roth muistuttaa.

Avusteinen seksi ei tapahdu sormia napsauttamalla. Luottamuksen rakentaminen ja tapahtuman toteuttaminen ovat pitkän tien takana.

– Se on kuukausien työ. Luottamusta pitää haarukoida tosi pitkään, ettei tule nauretuksi. Asia jää näiden kaikkien ihmisten väliseksi. Sitähän ei revitellä sitten missään, Haataja toteaa.

Luottamuksen rakentamiseen on vain yksi kaava:

– Ollaan aidosti läsnä avustamistilanteessa, Haataja neuvoo.

Onko avustajan avustettava seksissä, mikäli se tuntuu väärältä? Voiko seksissä avustamisesta kieltäytyä?

– Kyllä toki voi, eihän ketään voi pakottaa työhön josta ei ole tehty asianmukaisia sopimuksia. Seksuaalioikeudet koskevat myös työntekijöitä siinä missä asiakkaistakin. Näissä tapauksissa kannattaa työyhteisöstä etsiä henkilö, joka on mielellään koulutettu ja jolle avustaminen ja ohjaaminen ovat ok, seksuaaliterapeutti Tanja Roth selventää.

Haatajan mielestä avustamisesta voi kieltäytyä, mutta silloin valinta täytyy osata perustella hyvin.

– Luottamus on niin veteen vedetty viiva. Siinä ollaan todella herkillä, hän sanoo.

Seksissä avustamisessa on yksi ongelma. Koulutus on toistaiseksi vähäistä, ja näin ollen uusilta työntekijöiltä puuttuu tieto aiheesta.

– Se on melko surullista todeta kun samanaikaisesti kuitenkin puhutaan ihmisen kokonaisvaltaisesta kohtaamisesta. Mutta onneksi alkaa kuitenkin seksuaalineuvojia olla aina yksi silloin tällöin eri yksiköissä, mutta eihän se tietenkään yksinomaan riitä, Tarja Roth sanoo.

Ritva Haataja on kohdannut saman myös omassa työssään.

– Se olisi äärettömän tärkeää kaikille. Siinä joutuu pohtimaan omaa seksuaalisuuttaan ja siihen vasta lähdetään rakentamaan luottamusta. Siitähän seksuaaliterapeuttien koulutuskin lähtee, että ensimmäisenä on oma seksuaalisuus.

Aihetta voisi hänen mielestään pitää teemana enemmän varsinkin, kun taloissa on enemmän nuoria työntekijöitä.

– Se on ehkä heille vähän vaikeakin kohde, koska työn kohteena ovat hyvinkin eri-ikäiset ihmiset. Heidät pitää pystyä kohtaamaan paitsi vammaisena, myös miehenä ja naisena, rakastavaisina ihmisinä. Seksuaalisuus on äärettömän iso tekijä, Haataja lisää.

Haataja uskoo, että kokeneemmat työntekijät voisivat olla avuksi tietoisuuden kasvattamisessa.

– Voisi pitää sellaisen mielikuvaharjoituksen. Kyllä minä ihan reilusti varmaan kertoisin, mikä on se minun oma kokemukseni siitä. Mutta nämä kokemukset pitää, kun ne opetusmielessä jaetaan, pitää suljettuna asiana, että ne pysyvät talon sisällä.

Vammaisia ei nähdä seksuaalisina ihmisinä. Ritva Haatajan mukaan se on surullista ja ennakkoluulot sekä asenteet vaativat korjausta.

– Se on äärettömän iso osa-alue ihmisen elämässä, Haataja muistuttaa.

– Vammaisten ihmisten seksuaalisen hyvinvoinnin edistämisessä on yhä parannettavaa erityisesti seksuaalikasvatuksen ja yksilökohtaisen seksuaalineuvonnan suhteen, Tanja Roth sanoo.

Sosiaaliohjaaja Ritva Haatajan mieleen nousee muisto takavuosilta, jolloin Kajaanissa asui nuori ja virkeä pyörätuolissa istuva mies.

– Aina kun hän lähti risteilylle tai muualle, hän bongasi kaikista kauneimmat naiset, Haataja aloittaa tarinansa.

Monta kertaa matkalle lähtiessään hän harmitteli Haatajalle, ettei tule löytämään seuraa. Mieheltä ei kuitenkaan puuttunut sinnikkyyttä.

– Hän vain totesi, että minä jatkan niin kauan, että löydän elämääni naisen ja minä saan sitten häneltä, Haataja muistelee hymyillen.

Asenneilmapiirin muuttuminen tapahtuu hitaasti, mutta varmasti.

– Ensi alkuun kaikki meidän asukkaamme olivat sellaisia ihmetyksen aiheita, mutta tänä päivänä kaivattaisiin enemmän sitä, että tultaisiin enemmän tykö, jos ajatellaan teemaa hellyys ja läheisyys. Sitä kaivataan, Haataja sanoo.

Selkäydinvamman vuoksi liikuntakykynsä menettänyt Lasse Lahtinen muutti Kajaanin Validia-taloon helmikuussa Hyrynsalmelta. Hän kokee, että isompaan kaupunkiin muutto on laajentanut ystäväpiiriä ja saanut elämään uutta virettä.

Avaa kuvien katselu

36-vuotias puhelias mies on törmännyt ennakkoluuloihin ainoastaan netin keskustelupalstoilla liikkuessaan. Silloin hän on tuonut oman kantansa rohkeasti esille.

– Läheisyys kuuluu ihan jokaiselle, oli sitten vammaa tai ei, hän toteaa painokkaasti.

Lahtiselta uskaltaa udella miehen haavetta. Mitä mies odottaa tulevaisuudelta ja uudelta kotikaupungiltaan?

– Tulevaisuudelta toivon terveyttä, mies sanoo ja myöntää kaipaavansa vierelleen myös ihmistä, jonka kanssa jakaa arki.

Ehkäpä se löytyisi jopa naapurista?

– No ehkä. Vielä ei ole ollut mitään kaveruutta vakavampaa, mies sanoo pilkettä silmäkulmassaan.