Asiantuntija karsastaa passiivitalointoilua – "Se ei ole kaikista helpoin talo hoidettavaksi"

Muun muassa nettipalstoilla on käyty vuosien ajan vilkasta keskustelua siitä, miten talojen energiankulutusta pitäisi hillitä. Vähäenergisiä koetaloja esitellään ihmeiden tekijöinä, mutta rakennusalan ammattilainen muistuttaa pitämään silti pään kylmänä. Hyöty ja kustannukset kannattaa pitää tasapainossa.

– Kyllä me hyvin voimakkaasti varoitellaan siitä, että joka tekee passiivitalon, pitää osaamisen olla aivan huippua, kertoo Oulun rakennusvalvonnan johtaja Pekka Seppälä.

Vuosikymmenen alusta lähtien Suomen rakennusmääräyksillä on kiristetty talojen energiantehokkuusvaatimuksia. Jo niidenkin perusteella talotekniikassa on esimerkiksi lämmitysratkaisuja kehitetty vähäenergiseen suuntaan. Eristyspaksuuksia on kasvatettu ja samalla on kehitetty myös uusia eristemateriaaleja.

On hyvä muistaa, että taloissa kuluu aina energiaa paljon muuhunkin kuin vain huoneiden lämmittämiseen.

Vähän energiaa kuluttavista taloista puhuttaessa käytetään useita eri termejä. Puhutaan passiivitaloista, matalaenergiataloista, nollaenergiataloista, ja jopa taloista, jotka tuottavat enemmän energiaa kuin kuluttavat.

Saksalaista alkuperää olevan passiivitalon ideana on pienentää energian kulutusta tavallista paksummilla eristeillä, erittäin tiiviiksi rakennetulla talon ulkovaipalla sekä suurella varaavalla massalla, johon energia sitoutuu.

Ulkopuolelta ostettavaa energiaa vähennetään myös käyttämällä mahdollisimman paljon ilmaisiksi luokiteltavia lämmönlähteitä, kuten passiivista aurinkoenergiaa sekä ihmisten ja erilaisten laitteiden tuottamaa lämpöä.

Esimerkiksi Oulussa näiden passiivitalojen rakentamisesta ei kuitenkaan ole innostuttu. Oulun rakennusvalvonnan mukaan passiivitalojen rakentamisen riskit ovat vielä liian suuret ja virheiden sattuessa niissä voi esiintyä vaikeita kosteusongelmia. Passiivitalojen sijasta Oulussa rakentajia kehotetaankin suosimaan muita matalaenergiaratkaisuja.

Oulun rakennusvalvonnan johtaja Pekka Seppälä tietää mistä puhuu, sillä työhuoneen seinällä komeilee yksi niistä muutamasta kymmenestä saksalaisen Passivhaus Institutin suomalaisille asiantuntijoille myöntämästä tutkintotodistuksesta.

Pekka Seppälä muistuttaa, että toimiva passiivitalo vaatii äärimmäisen hyvää suunnittelua ja toteutusta. Talon ylläpitokin vaatii erityistä aktiivisuutta ja asennetta. Taloa pitää myös käytön aikana osata hoitaa juuri niin kuin talon suunnittelija on ajatellut.

– Se ei ole kaikista helpoin talo hoidettavaksi, muistuttaa Seppälä.

Avaa kuvien katselu

Keskustelussa energiaa säästävistä asumisratkaisuista sekoittuvat yleensä eri termit ja passiivitaloiksi saatetaan kutsua myös taloja, joissa energian säästöt saadaan vaikkapa koneelliseen ilmanvaihtoon liitetyillä lämmön talteenottolaitteilla tai muilla teknisillä ratkaisuilla. Tarkasti ottaen silloin ei kuitenkaan puhuta passiivisista ratkaisuista.

Hyvä lämmöneritys vaaditaan jo tavallisiltakin taloilta ja sitä vaaditaan jo nykyisissä rakentamismääräyksissäkin.

Äärimmillään vietynä hyvätkin ratkaisut saattavat johtaa ojasta allikkoon. Pekka Seppälä kehottaakin keskittymään ratkaisuihin, joissa investoidaan nimenomaan sinne, mistä saadaan suurimmat hyödyt.

– Usein sanotaan, että energiatalo on semmoinen, jossa on paksut seinät. Ei se näin ole. Ei seinien eristyksiin kannata yli-investoida, koska ne ovat yleensä aika kalliita investointeja, Seppälä sanoo.

Erityisen paksujen seinien rakenteisiin saattaa liittyä myös kosteusriskejä. Jos rakenteisiin pääsee kosteutta, voi luonnollinen kuivuminen olla hankalaa.

– Passiivitalon rakenne on muutenkin tavallista taloa haastavampi, koska siinä pitää talon ilmatiiveydessäkin onnistua tosi hyvin. Jos ilmatiiviys vuotaa, sinne vuotaa myös kosteutta. Silloin se pitäisi pystyä myös kuivaamaan ulos.