Suomen ensimmäisen oopperatalon avajaisviikko vuonna 1993. Esiripun takana puksuttaa savukone.
Tarkoitus on tehdä juhlista ikimuistoiset. Teoksena on Tšaikovskin_ Joutsenlampi_, sama kuin Suomalaisen baletin avajaisissa 1922.
Orkesteri soittaa lavan eteen rakennetussa montussa. Musiikki pauhaa, esirippu aukeaa. Yleisö hämmästelee näkyä: näyttämö on sakean usvan peitossa.
Hiljalleen savu laskeutuu orkesterimonttuun. Muusikot eivät näe kättä pidemmälle. Kapellimestari on harmaan peitossa.
Yleisö alkaa taputtaa, sillä näky todella on ikimuistoinen. Orkesteri soittaa alkutahdit ulkoa.
– Joku oli unohtanut savukoneen päälle, mutta yleisö luuli, että se oli tarkoituksella tehty efekti. Pitivät sitä hienona. Täällä ei pystynyt hengittämään kunnolla, muistelee Johannes Latvala, Kansallisoopperan orkesterin 3. konserttimestari.
Miekka lävisti sellon
Oopperatalojen historia tuntee läjäpäin onnettomuuksia ja sattumuksia. Usein aiheuttajana on orkesterin pimeä ja ahdas työpaikka: lavan eteen rakennettu monttu eli orkesterisyvennys.
– Täällä on sattunut lukuisia loukkaantumisia, ja tavaraa on lentänyt monttuun. Vanhan talon aikana (Aleksanterin teatteri) taisi lentää taistelukohtauksesta miekka erään soolosellistin sellosta läpi, Latvala luettelee.
Turvallisuuteen kiinnitetäänkin entistä enemmän huomiota Suomessa ja maailmalla. Näyttämömestari Marko Sunila kertoo, että Kansallisoopperan monttu on nostettavissa lavakorkeudelle. Niin tehdään teosten rakennusvaiheessa putoamisvaaran vuoksi. Vaara on todellinen: esimerkiksi viulisti Viktor Sedonov kuoli pudottuaan Bolshoi-teatterin orkesterimonttuun vuonna 2013.
Itse esityksissä monttu on lähes poikkeuksetta alhaalla. Tilankäyttö korkealla lavalla on osa siellä esiintyvien taiteilijoiden ammattitaitoa.
Oma oopperansa on irtaimiston käsittely esityksissä. Välillä on turvauduttava erityistoimiin, sillä ihmisten lisäksi on suojeltava jopa satojentuhensien eurojen arvoisia soittimia.
– On ollut teoksia, joissa heitellään perunoita ja hedelmiä. Tilanteen mukaan ollaan sitten rakennettu suojaverkkoja ja liukuesteitä, ettei soittajien päälle tipu mitään.
Latvala vakuuttaa, ettei orkesterilaisten tarvitse pelätä työssään, vaikka kaikenlaista on aikojen saatossa sattunutkin.
– Oopperan kummituksessa tästä hilattiin montun yli massiivinen kruunu kymmeniä kertoja, ja se tuli sieltä aina vauhdilla alas. Sen kanssa ei ollut mitään ongelmaa.
Katseiden katveessa
Montussa soitettu elävä musiikki ei välttämättä näy yleisölle, mutta se kuuluu ja tuntuu senkin edestä. Orkesterin merkitys esityksen onnistumiselle on valtava myös suosikkiaarioiden aikana.
– Pääasiallinen työ on säestää solisteja, viulisti Latvala toteaa.
Säestäjän rooli on vaatimaton ilmaisu, kun vastuulla ovat alku- ja välisoitot, huipennukset, tunnemyrskyt ja purkaukset. Esiintyjien ja orkesterin etäisyydet ja monista muuttujista rakentuvat teokset vaativat soittajilta huippuunsa viritettyä tilannetajua ja vaistojen herkkyyttä.
Yli 20 vuotta oopperaorkesterissa työskennellyt Latvala myöntää, että silloin tällöin mieli halajaa näkyville.
– Kieltämättä joskus voi tulla sellainen tunne, mutta meillä on se oma rooli ja uskon, että teemme sen hirveän hyvin.
360-video orkesterimontusta
Yle Uutiset antaa orkesterimontussa taiteileville soittajille paikan valokeilassa. Voit tutkailla muusikoiden työtä 360-teknologialla tehdyllä videolla. Kuvakulmaa kääntelemällä saat käsityksen kokonaisuudesta. Voit käyttää myös VR-laseja.
Orkesteri soittaa videolla kohtauksia perjantaina 17. maaliskuuta ensi-iltansa saavasta Tšaikovskin oopperasta Jevgeni Onegin. Video on kuvattu pääharjoituksessa tiistaina 14. maaliskuuta.
Yle julkaisee Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi tämän vuoden aikana 360-tekniikalla kuvattuja videoita ja juttuja Suomessa sijaitsevista erikoisista tai harvinaisista paikoista, joihin ei tavallisesti pääse.