Jo ovella kolkuttelevissa kuntavaaleissa äänioikeutettuja on 295 kunnassa noin 4,4 miljoonaa. Vaalitutkijat Sami Borg ja Sari Pikkala piirtävät kuvaa paikallisdemokratian äänestäjästä ja ehdokkaista raportissaan Kuntavaalitrendit 2017. Sami Borg on myös Ylen vaaliasiantuntija Kuntavaalituloslähetyksessä.
Elämme taitekohtaa sote- ja maakuntauudistuksen keskellä, sanovat tutkijat. Kuntien määrä on vähentynyt kolmanneksella vuodesta 1980. Ehdokkaitakin on lähes puolet 80-lukua vähemmän. Vaali-ilmoituksista kurkistelevien määrä on kutistunut 67 000:ään.
Ylös, ulos Suomen nuoret!
Murheellisimmat tiedot raportti kertoo nuorimmista äänestäjistä. Kun viime kuntavaaleissa koko kansan äänestysprosentti oli 58,3, alle 25-vuotiaista harvempi kuin joka kolmas käytti äänioikeuttaan. Nuorimpien äänestysprosentti oli vain 30.
Nuorten aikuisten, jotka ovat 25–34-vuotiaita, äänestysprosentti oli rahtusen parempi, mutta jäi silti vain 40:een. Kummassakin nuorten ikäryhmässä naiset olivat nuorukaisia hivenen aktiivisempia äänestämään.
Verrattuna viime eduskuntavaaleihin nuorten matka kävi äänestyskoppiin vuoden 2012 kuntavaaleissa yli 15 prosenttiyksikköä muita harvemmin.
Varmin vaaliuurnille astelija on kypsä keski-ikäinen 55–69-vuotias. Miesten ja naisten välillä tässä ryhmässä äänestämisessä ei juuri ole eroa. Äänestysaktiivisuus oli 72 prosenttia.
Yli 70-vuotiaitten äänestysprosentti laskee melko jyrkästi hyvin vanhojen äänioikeutettujen joukossa. Huomattavan suuri osa näistä vanhoista äänioikeutetuista on naisia.
Demokratia ei ole kirosana
Puolueet tarjoavat kuntavaaleissa yhdeksää hyvää ja kymmenen kaunista: Maksutonta päivähoitoa, puolustavat kotihoidontuen kuntalisiä, tuettua hoitovapaata…
Vaan äänestäjät käyttävät päätösvaltaansa uurnilla kuntavaali kuntavaalilta löyhemmin. Viime vuosikymmeninä on nähty kaksi suurta pudotusta äänestysaktiivisuudessa.
– Vuoden 1996 lasku liittyy kuntavaalien samanaikaiseen toimittamiseen EU-vaalien kanssa. Kaikkiaan 90-luvun loppupuoli oli kuntavaalien äänestysprosentin kannalta murheellinen, koska osallistuminen väheni vuosien 1996 ja 2000 vaaleissa yhteensä peräti 15 prosenttiyksikköä, kertovat tutkijat raportissaan.
Miesten äänestysprosentti laski naisten äänestysprosenttia pienemmäksi vuoden 1984 kuntavaaleissa. Pian sen jälkeen tämän suuntainen sukupuolten välinen osallistumisero on vakiintunut muutamaan prosenttiyksikköön.
Kuntavaalit 2004 ja 2008 olivat jo vilkkaammat. Vaaleissa 2012 koettiin jälleen muutaman prosenttiyksikön takapakki. Verrattuna EU-maiden keskitasoon nähden alle 60 prosentin valtakunnallinen osallistumistaso ei ole erityisen matala, sanovat tutkijat.
– Mutta esimerkiksi Tanskaan ja Ruotsiin verrattuna Suomen kuntavaalien nykyäänestysprosentit ovat varsin matalia.
Nuoret nihkeitä istumaan myös päättäjän pallille
Kuntavaaleissa on vähemmän ehdokkaita tarjolla kuin aiemmin. Verrattuna vuoteen 1980 jopa puolet vähemmän.
– Suuren osan ehdokasmäärien vähenemisestä selittää kuntien ja valtuustopaikkojen väheneminen. Toinen syy on ihmisten etääntyminen puolueiden järjestötoiminnasta. Aiemmin juuri järjestötoiminnasta on poimittu ehdokkaita puolueen riveihin, kertoo Kuntavaalitrendit 2017 -raportti.
Valtuustopaikat vähentyneet merkittävästi vuodesta lähes 4 000:lla eli 30 prosentilla. Ehdokasmäärä on kutistunut 67 000:sta noin puoleen.
Valtuustoissa ja ehdokkaiden joukossa nuoria on vähän. Nuorten ehdokkaiden vähäisyys saattaa selittää pienen osan siitä, että nuoret käyvät uurnilla laiskasti. Vilkkaimmin äänestetään pienissä kunnissa. Kuntavaaleissa ehdokkaiden tunnettuus ja tuttuus on syy äänestää.
Ehdokkaiden määrä on vähentynyt vuoden 1980 jälkeen kaikissa kuntavaaleissa lukuun ottamatta vuotta 2004.
Eduskuntapuolueista vain vihreät ja kristillisdemokraatit ovat onnistuneet houkuttelemaan vuoden 2017 kuntavaaleissa enemmän ehdokkaita kuin viime vaaleissa.
Keskustalla, perussuomalaisilla ja SDP:llä ehdokasmäärä on edellisvaaleihin verrattuna 11–13 prosenttia pienempi ja kokoomuksella pudotus on suurempi, 16 prosenttia.
Vasemmistoliiton listoilla ehdokaskato on hieman keskivertoa pienempi. RKP:llä ehdokkaita on lähes saman verran kuin vuonna 2012.
Lue myös:
Puoluekannatustietoa "heavy usereille"
Puoluekannatuksen suuret heilahdukset ovat kuntavaaleissa harvinaisia. Yli viiden prosenttiyksikön kannatusmuutoksia peräkkäisissä kuntavaaleissa on ollut vuodesta 1945 lukien vain puolen tusinaa ja suurimmillaan ne ovat olleet 7–8 prosenttiyksikön kokoisia.
Perussuomalaiset jytkyineen ovat poikkeus. Kun katsotaan yli viiden prosenttiyksikön muutoksia ylös- tai alaspäin vuodesta 1970, niitä on on ollut vain yksi: perussuomalaisten kannatusnousu vuodesta 2008 viime kuntavaaleihin. Nousu aiheutti poikkeuksellisen tilanteen; minkään muun eduskuntapuolueen ääniosuus kuntavaaleissa ei noussut edellisistä vaaleista.
SDP:n kuntavaalikannatus laski ensi kerran sotien jälkeen alle 20 prosentin vuoden 2012 vaaleissa. Keskustankin kannatus laski tuolloin hieman alle 20 prosenttiin.
Kokoomus on onnistunut säilyttämään vähintään 20 prosentin ääniosuuden kuntavaaleissa vuoden 1976 kuntavaaleista alkaen. Tämän alle kokoomuksen kannatus putosi ajanjaksolla vain SDP:n murskavoittovaaleissa vuonna 1992.
Vasemmistoliiton ja sen edeltäjien kannatus on laskenut kuntavaaleissa ja myös eduskuntavaaleissa jo pitkään. Kuntavaaleissa laskuvauhti on kuitenkin hidastunut 1990-luvulta alkaen. Vuoden 2012 vaaleissa puolueen ääniosuus oli kahdeksan prosenttia.
Vihreät nousivat vasemmistoliiton ohi puoluekannatuksessa vuoden 2008 kuntavaaleissa. Vihreiden valtakunnallinen kuntavaalikannatus on ollut kaksissa viime vaaleissa noin 8,5–9 prosenttia.
Pienimpien puolueiden RKP:n ja KD:n kannatus on laskenut hivenen 2000-luvulla.
Sitoutumattomien valitsijayhdistysten kannatus on ollut hyvin merkittävää vielä ennen vahvaa 1960-luvun puoluepolitisoitumista. Nykyisin sitoutumattomien valtakunnallinen kannatus ei ole enää kovin suuri.
Sekä kunta- että eduskuntavaaleissa valtaa pitävät hallituspuolueet kärsivät yleensä vaalitappion. Tutkijoiden tarkastelemassa 13 kuntavaalista vain kolmessa hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatusmuutos on ollut positiivinen.
Äänestyspaikkoja entistä vähemmän
Kahdesta varsinaisesta vaalipäivästä luovuttiin 1990-luvun alussa. Myös ennakkoäänestysaikaa supistettiin jo vuoden vaaleissa 1996 yhteen viikkoon
Ennakkoäänestyksen suosio kipusi on kivunnut ajan nirhaamisesta huolimatta yli 40 prosenttiin. Ikävä kyllä, se ei ole nostanut varsinaista äänestysprosenttia.
Ennakkoäänestäjä ovat enimmäkseen iäkkäitä ja kannoistaan varmoja äänestäjiä, joista valtaosa ilmeisesti kävisi joka tapauksessa muutenkin äänestämässä.
Varsinaisen vaalipäivän äänestysalueiden lukumäärän väheneminen 90-luvun alusta lukien on merkittävä muutos. Sen vaikutusta varsinaisen vaalipäivän äänestysaktiivisuuteen ei ole mahdollista arvioida tarkasti.
– Tuskinpa äänestyspaikkojen vähenemisellä on myönteistäkään vaikutusta äänestysprosentteihin ollut, pohdiskelevat tutkijat Sami Borg ja Sari Pikkala.