Juttutuokion järjestäminen, saati yli sadan juttutuokion järjestäminen Vanhan kuppilaan on haastava homma. Sitä ei nimittäin enää ole. Legendaarisen kuppilan korvaa uudenkarhea, melko persoonaton kahvila. Usein sekin on kiinni yksityistilaisuuden takia, kuten koko talo.
Helsingin yliopiston ylioppilaskunta vuokrasi talon muutama vuosi sitten Royal Ravintoloille. HYY yritti häätää talossa aikojen alusta toimineet musiikkijärjestöt uuden vuokralaisen tieltä. Tilankäyttöjupakkaa puitiin käräjillä asti, kunnes ratkaisu löytyi.
Outi Popp ja Asko Mäkelä suivaantuivat Vanhan kohtalosta siinä määrin, että suuttumus synnytti kirjan, Vanha palaa – keskusteluja Vanhan kuppilassa. Sen juhlallinen alaotsikko on Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kulttuurikeskuksen (1969–1993) epävirallinen tarina.
Outi Popp: Kun ylioppilaskunta halusi saada musiikkikorporaatiot ulos talosta, tuli sellainen pillastumisen hetki. Meillä napsahti se ajatus päässä, että tämä talo on rakennettu opiskelijoiden kulttuuritaloksi. Kun oltiin häätämässä Ylioppilaskunnan laulajia, jotka ovat aikanaan laulaneet tämän talon kasaan, niin täytyi muistuttaa ihmisille, mikä merkitys talolla on Suomelle.
Asko Mäkelä: Olin täällä neljä vuotta ohjelmatuottajana. Mulla oli ylhäällä galleria, jonka kautta kaikki oudot asiat tulivat tänne; oli performanssia, videotaidetta, installaatioita, sieltä ne sitten valtasivat koko talon.
Outi Popp: Mä edustan sitä toista puolta: hengausta, svengausta ja siipeilyä. Siitä kuitenkin päädyin pikku hiljaa salin puolelle ja jopa lavalle.
**Asko Mäkelä: **Vanhalla on tapahtunut sellaisia asioita, että niitä ei voi uskoakaan. On hassua, että poliittiset vuodet aina nousevat esiin muisteluissa, vaikka se vaihe kesti melko vähän aikaa ja silloinkin tapahtui muitakin asioita. Huvittaa, kun jotkut sanovat, että nehän olivat kommunisteja kaikki siellä, vaikka Kulttuurikeskuksen viimeinen toiminnajohtaja oli kokoomuslainen.
"Näytät basistille, tuutko bändiin?"
**Asko Mäkelä: **Vanhan ylioppilastalon kukoistus alkoi jo ennen valtausta. 1960-luvun puolivälissä M.A. Numminen ja Sperm olivat uusimpia underground-ilmiöitä. Täällä nähtiin monet niistä hahmoista, jotka ovat edelleen tunnettuja, koska he aloittivat hyvin nuorina; Tuomari Nurmiot ja vastaavat.
Outi Popp: Tämähän oli nuorten kokoontumispaikka. Remut ja muut hengasivat portailla tai Perunatorilla. Osa tuli sitten Kuppilaan, osa jäi kokonaan ulos. Ne, jotka tulivat sisään, alkoivat kehittää toimintaa, Dave Lindholm esimerkiksi jo 16-vuotiaana. Homma lähtee 1960-luvun alusta, unohtamatta Ylioppilasteatteria ja Lapualaisoopperaa. Valtauksen jälkeen perustettiin Kulttuurikeskus.
**Asko Mäkelä: **Tämä oli oikeastaan paikka, jossa taideyliopistojen opiskelijat ensimmäistä kertaa kohtasivat. Täällä oli kaikkien taideyliopistojen yhteiset näyttelyt ja toiminnot. Ei ollut mitään raja-aitoja. Esimerkiksi jazz- ja rockmuusikot tekivät yhdessä juttuja. Siitä syntyi suomalaisen progen sydän, Wigwamit ja muut. Vanha on myös paikka, jossa Esa-Pekka Salonen, Kaija Saariaho ja Arja Saijonmaa ovat aloittaneet uransa ja josta on lähtöisin merkittävä nykytanssi.
**Outi Popp: **Tässä talossa ovat aina olleet kaikki taiteet yhtä aikaa läsnä. Kuppilan puolella istuttiin pyöreän pöydän ääressä ja alettiin suunnitella yhteisiä proggiksia: Sinä tanssit, tuo tekee musiikkia, tässä videokuvataan ja joku maalaa. Performanssitaide syntyi täällä Vanhalla. Kuppilassa on perustettu bändejä, ja jos basisti puuttui, niin huikattiin viereiseen pöytään, että näytät basistille, tuutko bändiin.
**Asko Mäkelä: **Sen takia tänne oli jono aina perjantai- ja lauantai-iltaisin, koska koskaan ei voinut tietää, mitä viikonloppuna tapahtuu.
**Outi Popp: **Sielun Veljet sai toteuttaa kaikki hurjimmat unelmansa täällä. Ne saattoivat soittaa keikkareissulta, että järjestäkää nyrkkeilykehä saliin. Kun he ajoivat pihaan, kehä oli salissa. Jos teki vaikka tanssiesitystä tai performanssia, niin talo antoi kolme viikkoa treeniaikaa, tekniikan ja lipunmyynnin. Myös tekniikka oli hyvin luovaa porukkaa. Siinä kokeiltiin mitä valoilla voi tehdä, mitä äänitaiteella.
Kalja virtasi, kassa kilisi
**Outi Popp: **Kulttuurikeskuksen aikana idea ei ollut voitontavoittelu, vaan puitteiden tarjoaminen taiteilijoille ja wannabe-taiteilijoille. Voitontavoittelu tuli mukaan myöhemmin ja sitten Kulttuurikeskus ajettiin alas. Sitten perustettiin Toimintakeskus, joka sekin lakkautettiin.
Asko Mäkelä: Toisaalta 1970- ja 1980-luvun alkupuolella Vanha oli aivan täynnä joka viikonloppu. Siihen aikaan juotiin todella paljon, eli jos lasketaan kaikki rahat yhteen, niin ei tämä talo tappiota tuottanut.
**Outi Popp: **Christian Moustgaard, joka oli täällä pitkään toiminnanjohtajana, sanoi että 1970-luvulla Kaisa Korhonen ja Agit Prop toi tuvan täyteen aina. Ja kun on tupa täynnä kaljaa juovaa jengiä, niin tietenkin ne buukattiin.
**Asko Mäkelä: **Ja ne buukattiin maanantaiksi, koska silloin ei olisi ollut muuten mitään tilaisuuksia. Viikonloput oli pyhitetty jazzille ja rokille.
Kapakkakulttuurin muutos mursi Kuppilan taian
**Asko Mäkelä: **Kun käyn opettamassa taideopiskelijoita, he eivät voi uskoa, että kaikki säveltäjät, rokkarit, kuvataiteilijat ja tanssijat istuivat samoissa pöydissä. He sanovat, etteivät tunne ihmisiä edes omalta kurssiltaan. Kalliossa on kymmeniä ravintoloita, joihin porukka hajoaa. Niin kävi jo 1990-luvun alkupuolella, kaikki menivät eri baareihin, omiin kuppikuntiinsa.
**Outi Popp: **1980-luvulla tapahtui jo citykulttuurin tulo. Alkoi tulla uusia paikkoja, joihin kulttuuri voitiin viedä. Tuli Kaapeli, tuli Zodiak, jonne tanssi vetäytyi ja Lepakko, jolla oli suuri vaikutus. Mikään muu paikka, ehkä Lepakkoa lukuun ottamatta, ei tietenkään pystynyt tarjoamaan mahdollisuuksia, joita täällä oli ollut. Nythän ihmiset haahuilevat pitkin kaupunkia ja etsivät toisiaan.
**Asko Mäkelä: **Se, mitä täällä tavoiteltiin ja missä onnistuttiin, oli luoda eurooppalaista kaupunkikulttuuria. Kulttuurikeskus järjesti Kaisaniemessä ensimmäiset ilmaiset, kaikille avoimet puistokonsertit. Se loi pohjan nykyisille perinteille.
**Outi Popp: **Entiseen ei ole paluuta. Tuntuu silti surulliselle, että tällä ei ole enää mitään tekemistä ylioppilaiden, opiskelijoiden ja nuorten kanssa, eikä oikeastaan kulttuurinkaan. Me molemmat uskotaan kuitenkin, että tämä lähtee vielä uuteen nousuun. En tiedä hahmottavatko opiskelijat edes, että tämä on heidän talonsa.
**Asko Mäkelä: **Marraskuun ryhmä järjesti 1969 asunnottomille alkoholisteille, sodassa vaurioituneille ihmisille hätämajoitusta tänne. He makasivat tuolla pinoissa. Aikalaistodistajat ovat kertoneet, että dunkkis oli kauhea, mutta silti taiteilijat kävivät esiintymässä heille, Vesa-Matti Loiri lauloi Lapin kesää. Mitä tekisit nyt?
Outi Popp: Pyytäisin tuosta Rautatientorilta paperittomat, turvapaikanhakijat ja asunnottomat ja järjestäisin tuonne isoon saliin pedit ja kahvilaan ruokalan. Musiikkisalissa voisi soitella, käyttöön vaan, ihmisille.
Asko Mäkelä: Vanhalla on ollut näitä hiljaisempia aikoja aikaisemminkin. 1800-luvun loppu oli Vanhan kulta-aikaa niin kuin Suomen taiteessa muutenkin. Nyt tämä on ollut parikymmentä vuotta vähän suljetumpi, mutta tämä talo on rakennettu niin vakaasti, että haluan nähdä mitä täällä on 200 vuoden kuluttua.
