Merikarvialta lähti suurin piirtein sata vuotta sitten satoja, ellei jopa tuhansia ihmisiä siirtolaiseksi Amerikkaan, Kanadaan, Australiaan ja Ruotsiin.
Amerikkalainen Priscilla Zenn tiesi, että hänen isoisänsä oli näiden muuttaneiden joukossa. Hänen edesmennyt serkkunsa oli jopa vieraillut suvun mailla 1960-luvulla. Amerikkalaisrouvalla oli melko hyvät pohjatiedot taustoistaan. Siksi sukututkimuksen tekeminen Suomen päässä kävikin käden käänteessä
Zenn otti yhteyttä Merikarvian kuntaan, joka puolestaan välitti pyynnön sukututkimusta harrastaville kuntalaisille. He löysivät oikean suvun muutamassa tunnissa. Kuukautta myöhemmin Zenn oli jo sisarensa kanssa Merikarvialla tapaamassa sukulaisiaan.
– Meillä on sukukokous aina heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. He saivat järjestettyä niin, että ehtivät kokoukseen mukaan, vaikka aika viime tippaan se jäikin, kertoo rouvien sukuun kuuluva Anja Meura.
Paluu Merikarvialle toiveissa
Leskeksi jäänyt Juha (Johan) Laine myi lähes kaikki omistamansa maat Merikarvialla 1920-luvulla ja muutti Amerikkaan esikoistyttärensä kanssa. Nyt lähes 100 vuotta myöhemmin hänen nuoremman tyttärensä lapset Priscilla Zenn ja Cynthia Pepper haluavat omistukseensa sen pienen palan maata, joka vielä on jäljellä. Anja Meura auttaa heitä lainhuudatuksessa.
– Pitää selvittää, kuinka monella sukulaisella on oikeus maahan. Ainakin näille rouville juurien palauttaminen tuntuu tosi tärkeältä, Meura toteaa.
Nuoret innostuivat sukututkimuksesta
Moni nuori merikarvialainen suuntaa puolestaan katseensa valtameren toiselle puolelle. Paikalliset sukututkijat ovat saaneet yhdessä koulun ja kirjaston kanssa koululaiset innostumaan sukujuuriensa tutkimisesta.
Varmaan joka suvusta on joku lähtenyt maailmalle.
Erkki Vanhatalo
– Kun heille on kerrottu, että varmaan joka suvusta on joku lähtenyt maailmalle, on heidän innostuksensa kasvanut. Oppilaat ovat tehneet jo raportteja tutkimuksistaan pätevän opettajansa ohjauksessa, toteaa sukututkija Erkki Vanhatalo.
Leveämpi leipä vei maailmalle, kotitila toi takaisin
Merikarvialaiset saavat aika ajoin vastata maailmalle lähteneiden kuntalaisten sukulaisilta tuleviin kyselyihin. Sukututkija Jari Stenroos kertoo, että muuttoliike oli suurinta vuonna 1905. Ensimmäinen tunnettu maailmalle lähtenyt merikarvialainen pakkasi laukkunsa vuonna 1873.
Suomessa moni eli siihen aikaan köyhyydessä. Monilapsisissa perheissä oli selvää, että kotitila ei elättäisi kaikkia.
Tule takaisin, niin saat taloni.
Erkki Vanhatalo
Sata vuotta sitten palkat olivat Amerikassa jopa viisi kertaa suurempia kuin Suomessa. Erkki Vanhatalon isoisä lähtikin heti 1900-luvun alkaessa leveämmän leivän perään. Hän suuntasi ensin viiden vuoden passilla Michiganiin kaivokselle ja lyhyen kotikäynnin jälkeen jatkoi matkaansa seuraavaksi viideksi vuodeksi Minnesotaan.
Sitten kotoa tuli pyyntö palata.
– Isoisäni veli sai perintötilan puolikkaan heidän isältään. Toisen puolen omisti setä, joka lupasi oman puolikkaansa isoisälleni. Hän kirjoitti kirjeessään, että tule takaisin, niin saat taloni. Vaimokin oli kuulemma katsottuna valmiiksi. Isoisäni palasi ja siksi minä olen suomalainen.