Lenita Airisto (80) on puhelimessakin kaikkea sitä, mitä hänestä on vuosien varrella opittu ajattelemaan: sanavalmis, räväkkä ja hauskasti ilkeä. Punaiset huulet ja hiuspehkon voi nähdä pelkästä räjähtävästä naurusta.
Suuri yleisö muistaa Airiston ennen kaikkea tv:n ajankohtais- ja viihdeohjelmista 50-luvun lopulta aina 90-luvun alkuun. Lisäksi hän on kirjoittanut kirjoja, joista yhdeksäs, Elämäni ja isänmaani, ilmestyi tänä vuonna.
Ja tietenkin hän on ollut myös Suomen Neito (1954).
Mutta ennen kaikkea Lenita on tietenkin vienyt ja markkinoinut suomalaista osaamista yrittäjänä. Taloudessa, tuossa miesten maailmassa, hän on pärjännyt yli 40 vuotta.
Tuollaisella taustalla luulisi tietävän, miten vahvaksi naiseksi kasvetaan. Mutta ei Airisto tiedä.
– Ne on tämän ajan moderneja termejä. En ole koskaan ajatellut asiaa tällä tavalla.
– Kun aikojen alussa mietin, että mikä minusta tulee kun kasvan aikuiseksi, lähinnä se oli määreet työn ilo, ahkeruus ja luotettavuus. Uskon, että itse asiassa se [vahvuus] alkaa siitä, että haluaa olla luotettava.
Ei synttärihaastatteluja
Airisto täytti tammikuun ensimmäisenä päivänä 80 vuotta. Syntymäpäivähaastattelujen pyytäjiä riitti.
– En luvannut kenellekään.
Mitä se nyt on, jos ihminen täyttää 80 vuotta, Airisto ihmettelee. Mutta jos kirjoittaa uuden kirjan, se onkin jo toinen juttu. Luentomatkoja onkin nyt alkuvuodesta riittänyt.
Niin hyvin kuin naisella on tänä päivänä, ei naisella ole ollut Suomessa koskaan.
Lenita Airisto
Työtä siis riittää, jos sitä haluaa tehdä. Turha ruikutuskin on syytä lopettaa.
– Niin hyvin kuin naisella on tänä päivänä, ei naisella ole ollut Suomessa koskaan.
Airisto itse aloitti jo koululaisena keräämään "fyrkkaa" mattoja pesemällä. Hän osti uuden hienon polkupyörän, harjat ja mäntysuopaa.
– Polkupyörällä kuljetin matot, pesin ne ja odotin, että ne kuivuivat tarpeeksi. Sitten pystyin taas laittamaan matot pyörän takapakille, ja palautin matot omistajalle. Siitä keräsin sitten fyrkat, hän muistelee ensimmäisiä bisneksiään.
Rengiksi, ei isännäksi
Jos jotain, Lenita Airisto inhoaa laiskuutta. Se on hiipinyt paitsi suomalaiseen tekemiseen, myös ajatteluun.
Airisto kehottaa miettimään, löytyisikö joku sellainen asia, jota markkinat ja ihmiset tarvitsisivat.
– Ja sitten kehittää sen ympärille pienen yrityksen, toiminimen. Aloittaa siitä. Ja ryhtyy tarjoamaan, ei sitä, että ottakaa mut töihin, vaan ostakaa mun työtäni. – Olemme unohtaneet sen, että voimme myös itse kehittää palveluja.
Laiskuutta on Airiston mukaan sekin, että Suomi tyytyy vain rengiksi suuryrityksille. Tästä ovat esimerkkejä Mersun tehdas Uudessakaupungissa ja Turun laivatelakat. Pääoma menee muualle.
Polliitikot hehkuttavat, että joku Tesla pitää saada tänne. Lisää vain herroja tänne, patruunoita, että suomalaiset pääsevät rengeiksi omassa talossaan.
Lenita Airisto
Myös innovaatiot ja osaaminen karkaavat maasta, etenkin Aasiaan.
– 80-luvulla suomalaiset ansaitsivat joka kolmannen markan viennistä. Jos nyt ansaitsisimme joka kolmannen euron viennistä, ihmiset hurraisivat.
– Polliitikot hehkuttavat, että joku Tesla pitää saada tänne. Lisää vain herroja tänne, patruunoita, että suomalaiset pääsevät rengeiksi omassa talossaan, Airisto tykittää.
Menestyvä nainen. Piste.
Sanonnan mukaan menestyvän miehen takaa löytyy aina nainen. Mutta toimiiko sanonta myös päinvastoin?
– Tiedän monia naisia, joilla on tällaisia harmaita eminenssejä. Mulle nämä miehet ovat olleet lähinnä ilon tuottajia, harmaita eminenssejä en ole tarvinnut enkä halunnut, Airisto käkättää.
Siksipä Airisto ei ole koskaan lähtenyt esimerkiksi politiikkaan, vaikka "kosijoita onkin riittänyt joka suunnasta, niin että heikompia on pitänyt työnnellä pois".
– Miehillä on sellainen paha tapa, että jos niiltä pyytää apua, ne rupeavat heti määräilemään. Ja mä en kestä yhtään sellaista, mulla nousee heti karvat pystyyn. Koen, että itse hallitsen hommat paremmin ja haluan myöskin hallita omaa reviiriäni ja työtäni, Airisto selittää.
– Kaikissa työssä mitä olen tehnyt, olen korostanut sitä, että laivassa on vain yksi kapteeni ja tässä laivassa se olen minä!
Miehillä on sellainen paha tapa, että jos niiltä pyytää apua, ne rupeavat heti määräilemään.
Lenita Airisto
Samoin Airisto kehottaa muitakin naisia tekemään. Kiltin tytön syndroomasta voi pyristellä eroon vaikka siten, että opettelee tekemään asioita itse, ja ottamaan riskin.
– Jos ei halua ottaa riskiä, sitten on vain aina, että "Kyllä Matti tietää ja kysytään Matilta tai Kallelta". Se on laiskuutta, henkistä laiskuutta.
– Aloittaa pienistä asioista. Ja jos joku toinen osaa tehdä, minä osaan tehdä paremmiin, Lenita Airisto neuvoo.