– Tapaa tuttuja, huumori soi ja puuro maistuu. Tämmöistä meillä pitäisi olla paljon enemmän.
Antti Sällisen analyysi Konginkankaan kylän kerran viikossa kokoavasta yhteisestä aamupalasta on varsin tyhjentävä. Hänen mukaansa kukaan ei avaa seurakuntakodin ovea vain puuron takia. Vähintään toinen puoli on sosiaalinen:
– Kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa ja eri ikävuodet. Hyvällä mielellä lähdetään pois.
Aamupalalla on Konginkankaalla vankkumaton suosio: kävijöitä on 60-80. Määrä on varsin suuri, sillä asukkaita Äänekosken pohjoisessa kylässä on noin 1300.
Se tarkoittaisi 300 000 syöjää, jos kaikille suomalaisille katettaisiin yhteinen aamupala.
Viime vuonna kävijöitä laskettiin olleen kaikkiaan yli 3000.
Ja se Sällisen mainitsema ikähaarukka on todella: nuorin kävijä on ollut vain muutaman viikon ikäinen vauva, vanhimmat yli 90-vuotiaita.
Ensimmäiset puuronsyöjät saapuvat ennen kahdeksaa, kahdeksan jälkeen, ennen koulun alkua, aamupalalle tulevat kouulaiset. Ennen kymmentä tulevat viimeiset, kuntosalikäynnin jälkeen.
Yhteinen aamupala sai alkunsa kuusi vuotta sitten.
Seurakunnan diakoni Jaana Muurikainen kuuli EU-ruokakasseja jakaessaan monta kertaa, ruoka-apuun kuuluvat puurohiutaleet jäävät käyttämättä.
– Puuroa ei keitetä, kun sitä on yksin kurja syödä.
Viikoittainen aamupala vahvistaa Muurikaisen mielestä kylän yhteisöllisyyttä ja asioiden luontaista jakamista.
– Täällä ei pelkästään syödä puuroa, vaan istutaan ja viihdytään. Jaetaan syvimmät tunnot. Ja jos joku puuttuu joukosta, se huomataan.
Kun seurakunta sai yhteisaamupalan käyntiin, auttavista käsistä ei ole ollut pulaa. Kaikki tarpeet saadaan lahjoituksena.
– Kun on marjasatoa, omenoita tai raparpereja, ne vain ilmaantuvat pöydälle. Ne ovat lahja kyläläisiltä.
Puuron lisäksi tarjolla onkin esimerkiksi marjakiisseliä ja tuoreita sämpylöitä.