– Maailman ruuantuotannon ongelmat liittyvät paljon maatalouteen ja siihen, miten me ihmiset tuotamme ruokaa. Me ajattelimme vähän laatikon ulkopuolelta: mitä jos ruuantuotanto tuotaisiin kokonaan pois pelloilta, ja ruokaa viljeltäisiin bioreaktorien tankeissa, suljetuissa systeemeissä, sanoo Lauri Reuter.
Tämänkaltainen ruoantuotanto ohittaisi tehokkuudellaan ja ekologisuudellaan maanviljelyn, ja ruuantuotanto olisi täysin riippumatonta ympäröivistä olosuhteista.
– Se voitaisiin lastata vaikka avaruusalukseen ja lähteä Marsiin, ilman että tarvitsee pakata eväitä mukaan, Reuter sanoo.
Juuri tämänkaltaisia visioita Kaliforniassa toimivan Singularity Universityn Global Solutions -ohjelma etsii. Reuter voitti eilen illalla kilpailun, jossa etsitään ideoita suurten globaalien haasteiden ratkaisemiseksi eksponentiaalisia teknologioita hyödyntäen.
Voittaja saa täyden stipendin yhdeksän viikkoa kestävälle intensiivikurssille, johon osallistuu ihmisiä ympäri maailmaa.
Bioreaktori korvaa pellot
Reuter työskentelee VTT:llä teollisen biotekniikan tutkijana kasvibiotekniikan ryhmässä. Ryhmän kehittämä ruuantuotannon mullistava idea on pohjimmiltaan samankaltainen kuin vaikkapa mykoproteiinista kehitettävän Quorn-lihankorvikkeen.
– Bioteknistä ruuantuotantoa on tehty jo pitkään, onhan esimerkiksi oluen tekeminen fermentoimista, mikrobien käyttöä. Samoin Quorn tulee bioreaktoreista. Meidän idea on samantyyppinen, mutta siinä käytettäisiin useampia organismeja, rakennettaisiin kokonaisuus, bioreaktorifarmi, jossa tuotettaisiin monenlaisia asioita, Reuter selittää.
Bioreaktori voitaisiin lastata vaikka avaruusalukseen ja lähteä Marsiin, ilman että tarvitsee pakata eväitä mukaan.
Lauri Reuter
Käänteentekevää ajatuksessa on nimenomaan kokonaisuus: lopullinen tuote olisi bioreaktorifarmi, joka voisi tuottaa koko ihmisen ruokavalion. Reaktorin tuottamat raaka-aineet voidaan yhdistää toisiinsa 3D-tulostimella, ja lopputuloksena saatava ruoka näyttää, tuntuu ja maistuu samalta kuin perinteisin menetelmin valmistettu ruoka.
Tuote meni museoon ennen massatuotantoa
Lähempänä tulevaisuudessa on Reuterin tutkimusryhmän pienimuotoisempi kasvisoluja kasvattava bioreaktori. Sellainen voisi olla vaikkapa keittiön nurkassa kahvinkeittimen vieressä ja tuottaa esimerkiksi mesimarjan soluja, Reuter sanoo.
– Tällaisesta bioreaktorista on prototyyppi jo olemassa, sitä voi käydä katsomassa Design-museossa, mikä on hieman hassua: meidän tuote meni museoon ennen kuin se meni ihmisten keittiöihin. Me mennään tässä vähän takaperin, mutta mennään kuitenkin.
Laboratoriolihan ja erilaisten keinotekoisten pihvien kehittämistyötä on tehty vuosikausia eri puolilla maailmaa. Suurimmat esteet ovat toistaiseksi olleet korkea hinta ja valmistamisen monimutkaisuus.
Reuter uskoo, että synteettisen biologian nopea kehitys tuo hintoja alas ja mahdollistaa uudenlaisia innovaatioita.
– Toistaiseksi yhtään minkään tuotteen tuottaminen laboratoriossa on valtavan kallista. Nyt kun teknologiat, kuten synteettinen biologia, kehittyvät valtavalla vauhdilla, se tulee mahdollistamaan hintojen putoamisen nopeasti. Monimutkaisista teknologioista, joita on toistaiseksi hyödynnetty vaikkapa lääketieteellisiin tarkoituksiin, tulee mahdollisia myös ruuantuotannon hyödyntämisessä.