Kaikki alkoi keppihevosen myynti-ilmoituksesta, johon silloin alakouluikäinen Alisa Aarniomäki törmäsi lähes kymmenen vuotta sitten. Paluuta ei enää ollut, vaikka kaupat jäivät tekemättä.
– Viikon, parin päästä ilmoitin kaverille, että keppihevoset ovat siisti juttu. Koetetaanko?
Aarniomäki oli harrastanut ratsastamista jo pitkään oikeilla hevosilla, mutta keppihevosten avulla sai erityisen hyvin toteutettua itseään. Aarniomäki kuvasi harrastustaan, leikkasi niistä videoita ja latasi Youtubeen. Plussaa oli, että keppihevosia eli keppareita itse tehdessä sai ommella. Ja tietenkin ratsastaa.
– Mä en koskaan oikein tiedostanut sitä, että okei, nyt tämä on harrastus, eikä mikään lasten leikki, vaan olin aika nopeasti täysillä mukana, Aarniomäki naurahtaa.
Aarniomäki arvioi, että kymmenisen vuotta sitten Suomessa oli noin sata keppariharrastajaa. Nyt heitä on noin 10 000. Tärkeä syy suosion räjähdysmäiseen kasvuun oli Aarniomäen rohkeus viedä harrastus nettiin ja sosiaaliseen mediaan.
Rohkeutta tarvittiin, sillä aluksi kanavat tulvivat negatiivisia viestejä. Kaikki omaperäinen on omiaan aiheuttamaan ääliömäistä käytöstä. Koulussa kiersivät huhut Aarniomäestä ja keppihevosista.
Metsässä kepparilla ratsastanutta Aarniomäkeä heiteltiin kivillä ja lyötiin. Sekään ei lannistanut häntä.
– Mulla oli aika nuoresta jo sellainen asenne, että en välitä siitä, miten muut suhtautuvat minuun. Mä tykkään tehdä tätä, ja mä myös teen sitä, Aarniomäki valaisee mottoaan yhdeksän vuotta myöhemmin Kaisaniemen puistossa Helsingissä.
Hevosen ja ratsastajan roolissa
Keppariharrastuksen ydintä ovat kauniiden keppihevosten, käsitöiden ja somepäivitysten lisäksi ratsastusasento ja jalkojen liike. Harrastaja on samaan aikaan hevosen ja ratsastajan roolissa. Ratsastajan jalat toimivat hevosen etujalkoina, kun taas yläkropan pitää muistuttaa ratsastajan yläkroppaa. Suoritukseen vaaditaan lihaksia ja kehonhallintaa.
– Hevonenhan siinä ikään kuin liikkuu, joten yläkropan olisi pysyttävä ratsastaessa hiljaa (liikkumatta). Realistisuuteen siinä pyritään, Aarniomäki kertoo.
Keppihevosilla on kilpailtu 2010-luvun alusta lähtien – sekä koulu- että esteratsastuksessa. Suomenmestaruuskisoja on järjestetty vuodesta 2012, jolloin Aarniomäki voitti mestaruuden kahdessa sarjassa. Menestystä on tullut monissa muissakin kisoissa.
Viimeistään viime keväänä Aarniomäki sai annettua takaisin kiusaajilleen. Hän näytti, mitä oli saanut aikaan, kun noin 200 keppariharrastajan kulkue matkasi Helsingissä Narinkkatorilta Senaatintorin kautta Kaivopuistoon. Porukka huusi yhteen ääneen, että "kepparit kunniaan".
– Se tuntuu edelleen isolta jutulta ja siitä tulee tietynlainen innostus itselle: että oon mä semmoistakin tehnyt ja se oli hyvä fiilis silloin. Todellakin teen sen uusiksi ja nyt vielä isommin, Aarniomäki lupaa.
– Yleisellä tasolla harrastukseen suhtaudutaan myönteisemmin kuin ennen, hän lisää.
Buumi ei tosiaan ole laantumassa vaan suosio on päin vastoin kasvussa. Merkittävää nostetta on luvassa, kun Oscar-ehdokkaanakin olleen ohjaajan Selma Vilhusen dokumenttielokuva Hobbyhorse Revolution saa ensi-iltansa perjantaina 31. maaliskuuta. Siinä Vilhunen seuraa vuosien ajan suomalaisten keppariharrastajien elämää. Pääosissa ovat 17-vuotias Mariam Njie, 16-vuotias Elsa Salo ja 19-vuotias Aarniomäki.
Ohjaajan mukaan sykähdyttävimpiä piirteitä keppari-ilmiössä ovat yhteisön lämpö ja monimuotoisuus.
– Jokainen saa tulla sinne juuri sellaisena kuin on. Yhteisö on valtavan demokraattinen toimintatavoissaan. Heiltä on paljon opittavaa, Vilhunen sanoo.
Elokuvassa esiteltävä yhteisö todella on ainutlaatuinen. Tapana on, että taitavimmat ryhtyvät aloittelevien keppariharrastajien valmentajiksi. Leirejä pidetään kotipihoilla ja -metsissä. Harrastuksen vuoksi ollaan valmiita reissaamaan pitkin Suomea.
Kansainvälinen media kiinnostui
Ainakin nykymuotoonsa juuri Suomessa kehittynyt keppariharrastus on levinnyt naapurimaihin. Harrastajia löytyy Ruotsista, Virosta, Hollannista ja Saksasta. Aarniomäki tietää, missä päin maailmaa harrastajia on, sillä hän myy ompelemiaan keppihevosia myös ulkomaille. Myynnillä hän on rahoittanut muun muassa autokoulunsa.
Hobbyhorse Revolutionin ansiosta keppareiden kansainvälinen vallankumous saattaa olla lähellä. Levikiltään Yhdysvaltain suurin päivälehti The Wall Street Journal kirjoitti jutun keppihevosharrastuksesta pari päivää sitten. Sen jälkeen aiheesta kiinnostui muun muassa brittiläinen The Times. Se tarkoittaa, että suomalaisnuorten keppihevosharrastus on kantautunut nyt miljoonien ihmisten silmille.
Selma Vilhunen kertoo, että hän huomasi keppihevosten kiinnostavan maailmalla jo Tyttö nimeltä Varpu -elokuvan kiertueen aikana.
– Ensinäkemältä se on varmaan jotenkin hyvällä tavalla hämmentävää ja hätkähdyttävää, kun ihmiset, jotka eivät ole enää lapsia, ratsastavat keppihevosilla. Luulen, että se on ensimmäinen asia, joka herättää paljon kysymyksiä.
Vilhunen törmäsi keppariharrastukseen vuosia sitten, kun hänen ystävänsä, Hobbyhorse Revolutionin kuvannut Sari Aaltonen linkkasi hänelle iltapäivälehden uutisvideon, jossa oltiin keppihevoskilpailuissa Oulussa.
– Siltä istumalta ihastuin näkemääni ja aloin tutkia lisää ilmiötä. Löysin Suomen keppihevosfoorumin, jossa oli paljon käyttäjiä ja hienoja keskusteluja, ja löysin todella hienoja Youtube-videoita. Samana iltana tiesin, että elämääni on tullut uusi elokuva.
Rahoituksen saaminen oli ohjaajan mukaan helpompaa kuin koskaan.
– Niin Suomessa kuin ulkomaillakin ihmiset ovat ilmeisesti intuitiivisesti ymmärtäneet, että tämä on tärkeää, Vilhunen toteaa.
Aarniomäki muistelee hämmästyneensä toden teolla, kun häntä kysyttiin mukaan keppihevosaiheiseen dokumenttielokuvaan.
– Se kuulosti tosi ihmeelliseltä ja samaan aikaan siistiltä idealta. Halusin ehdottomasti mukaan. Mietin kanssa sitä omaa näkyvyyttä siinä, että miten muhun tullaan suhtautumaan, mutta en kadu päätöstäni, Aarniomäki vakuuttaa.
Lue lisää:
Elävä arkisto: Keppariharrastuksessa yhdistyvät liikunta ja käsityöt
Elävä arkisto: Keppihevosten ratsastuskoulussa
Elävä arkisto: Rakennetaan keppihevonen