Suomessa on paljon ihmisiä, jotka sanovat: Tiede ei selitä kaikkea. Tiede on rajoittunutta. Tiede on vain yksi tapa tarkastella maailmaa.
Heidän joukossaan on niitä, jotka uskovat yliluonnolliseen. He uskovat tuntevansa henkien läsnäolon. He uskovat näkevänsä tulevaisuuteen. Heidän maailmansa on täynnä mysteereitä, salaperäisiä energioita ja värähtelyjä.
Heille on myös yhteistä suunnaton omahyväisyys. He kuvittelevat olevansa poikkeusyksilöitä, shamaaneja, näkijöitä. He kuvittelevat omaavansa lahjoja, joita muilta puuttuu. Heidän egonsa on suuri kuin zeppeliini.
Heillä on kokemuksia, jotka ovat tärkeämpiä ja parempia kuin muiden kokemukset. He pitävät itseään sekä herkkinä että siunattuina. Omien tuntemustensa ansiosta he tietävät paremmin kuin ”kapeakatseinen tiede”, miten asiat ovat.
Heitä ei haittaa, että tieteellinen tieto on saavutettu miljoonien henkilötyövuosien aherruksella siinä, missä heidän oma maailmankäsityksensä on pelkkää mututuntumaa.
Missä tontut ovat nyt? Siirtyivätkö ne ylemmälle astraalitasolle vai matkasivatko UFOn mukana tähtiin? Miksei niitä enää nähdä?
Ei, oma kokemus on heille tärkeintä.
He kritisoivat tiedettä äänekkäästi, vaikkeivät erota raparperin vartta neliöjuuresta. Heistä vain tuntuu, että tiede on väärässä. Tätä uskoaan he julistavat mieluusti, sillä he tietävät olevansa muita kyvykkäämpiä.
Ei ole kauaa siitä, kun monet luotettavat ihmiset näkivät kaikkialla tonttuja. Niiden tiedettiin asustavan talleissa ja hoitavan hevosia. Oli riihitonttuja, ja harmaan nutun nähtiin usein vilahtavan myös tuvan uuninpankolla.
Missä tontut ovat nyt? Siirtyivätkö ne ylemmälle astraalitasolle vai matkasivatko UFO:n mukana tähtiin? Miksei niitä enää nähdä?
Mahtaisiko johtua siitä, ettei tonttuja ole koskaan ollut olemassakaan? Siitä huolimatta, että niin moni epäselvännäkijä vannoi niitä nähneensä?
Ei ole olemassa monia totuuksia. Sen sijaan ihmisillä on monia luuloja ja kuvitelmia
Ihmisten henkilökohtaiset kokemukset ovat toki kiistämättömiä. Kysymys on näiden kokemusten oikeasta tulkinnasta.
Joku voisi sanoa: tontut olivat olemassa niitä nähneille. Tämä on totuus-sanan viheliäistä prostituutiota. Totuus maailmasta on se, millainen maailma on.
Ei ole olemassa monia totuuksia. Sen sijaan ihmisillä on monia luuloja ja kuvitelmia. Hyvin usein ne ovat vääriä. Usein niillä ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa.
Mutta erehtyminen on täysin sallittua. Se on jopa suotavaa, sillä mikään ei opeta niin paljon kuin erehtyminen. Tämän tietää jokainen tiedemies. Tiede erehtyy jatkuvasti mutta koko ajan myös korjaa itseään. Tiede tunnustaa erehtyväisyytensä ja on siksi varovaista ja nöyrää.
Tänä omahyväisyyden aikana mututietäjät ovat vailla epäilyjä. Egopöhnässään he eivät tule kysyneeksi: voisinko sittenkin erehtyä? Voisiko olla, ettei aaveita ole olemassa vaikka niitä näenkin? Voisiko ilmastomuutos olla totta vaikka pari kesää sitten minua vilutti?
Tähän asti erilaisiin kuvitelmiin on ollut tapana suhtautua lempeydellä. Jokaisella on oma tarinansa, postmodernit filosofit saarnasivat opettaessaan meitä suvaitsevaisiksi. Jokaisen tarina on samanarvoinen, he selittivät, ja media on ottanut tästä ilon irti julkaisemalla kritiikittä höpötarinoita vain myyntiään lisätäkseen.
Mutta nyt suvaitsevaisuus saa riittää, sillä olemme nähneet mihin se johtaa. Tontut ovat palanneet takaisin ja johtavat kansakuntia Turkista Yhdysvaltoihin. Huhupuheet korvaavat tiedon, twitter-tokaisut tutkimuksen.
On tullut aika kaikkien kunnon kansalaisten astua esiin ja sanoa: totuudella on väliä
Nyt on tullut aika kaikkien kunnon kansalaisten astua esiin ja sanoa: totuudella on väliä. Totuus ei ole kauppatavaraa ja käsite ”vaihtoehtoinen totuus” mieletön.
Otetaan siis totuus takaisin. Tehdään totuuden tavoittelu jälleen suureksi. Rakennetaan muuri valheita vastaan ja pannaan tiedotusvälineet maksamaan se!
Julistetaan jossittelematta: yliluonnollisesta ei ole mitään todistusaineistoa. Ei ole mitään viitettä siitä, että avaruusolennot olisivat vierailleet Maassa. On suunnattomasti todistusaineistoa siitä, että ihmisen toiminta muuttaa ilmastoa. Evoluutio on totta. Maa kiertää Aurinkoa aivan riippumatta siitä, miltä teistä tuntuu.
Työntäkää siis omat tuntemuksenne hetkeksi sinne minne päivä ei paista eikä Kuu kumota. Yrittäkää opetella hieman nöyryyttä.
Kysykää itseltänne edes kerran: voisinko sittenkin olla väärässä?
Kari Enqvist
Kirjoittaja on kosmologian professori Helsingin yliopistossa ja tietokirjailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä.