SOTKAMO Moottori pärisee. Isä ja poika puhuvat huutaen toistensa päälle. Taistelulennokin moottorin ääni on kova, mutta silti Ville Korhosen, 29, ja Pasi Korhosen, 54, keskustelu kantautuu pärinän yli. Pasi nakkaa lennokin ilmaan ja Ville keskittyy ohjaamaan.
Keltamusta lennokki nousee taivaalle ja miesten välille laskeutuu hiljaisuus.
Pasi ja Ville harrastavat yhdessä toisen maailmansodan aikaisia taistelulennokkeja. He rakentavat ja korjaavat lennokkeja, sekä käyvät yhdessä kisoissa. Pasi on harrastanut lennokkeja pienestä pojasta asti.
– 16-vuotiaana tapahtui semmoinen käänne, kun yritin isältä kinuta moottoripyörää ja hän sanoi, että saat vaihtoehdon, joko moottoripyörän tai RC-lennokin, valitsin moottoripyörän, mutta tässä sitä ollaan RC-lennokkien kanssa, Pasi naurahtaa.
Pasi arvelee, että hänen isänsä uskoi lennokkien olevan vain hetken huumaa.
– Isä ei ole kertaakaan edes lennokkia lennättänyt. Monta kertaa hän on sanonut, että voisin laittaa näitä jo pois, Pasi naurahtaa.
Pasiin ja tämän poikaan Villeen on innostus kuitenkin tarttunut. Lentokärpänen on todella purrut tähän kaksikkoon, juttua riittäisi koko päiväksi. Toinen innostuu toisen sanomisesta, puhe kiihtyy ja lennokkeja esitellään nopeasti.
Pasin poika Ville, kiinnostui lennokeista jo taaperona. Ville seurasi isänsä lennättelyä pienestä asti ja toimi tälle apupoikana. Ville rakensi 13-vuotiaana ensimmäisen lennokin tikuista.
– Olen pyörinyt käytännössä vaippaikäisestä asti mukana leireillä ja kerholla. Sitten alkoi itseä hirveästi kiinnostaa oppia lentämään. Opettelin lentämään, mutta sitten jääkiekko vei välissä. Lukion viimeisellä luokalla kuitenkin iski hirveä vimma opetella tämä homma ihan oikeasti ja siitäpä se lähti.
Aktiiviharrastajia on Kainuussa tällä hetkellä vajaa 20.
Kisapäivä on terapiatuokio
Pokaalit seisovat tanakasti rivissä lasivitriinin hyllyllä. Pasilla ja Villellä on käytössään lähes kokonainen omakotitalon kellari, jossa he rakentavat ja korjaavat yhdessä lennokkeja.
Pasi raottaa pokaalikaapin ovea.
– Tässä on meidän palkintoja, mitä olemme saaneet eri kisoista.
– Minun ne suurin osa kyllä on, Ville huomauttaa.
Taistelulennokkikisoissa pyritään katkaisemaan vastustaja lennokin perässä oleva 12 metriä pitkä kuitunauha. Pisteitä saa nauhojen katkomisesta ja siitä kuinka kauan oma kone pysyy ilmassa.
On tämä sen verran hauskaa hommaa, että veri vetää pajalle.
Ville Korhonen
Kaksikko on kiertänyt yhdessä EM- ja MM-kisoissa ulkomaita myöten. Villellä on taskussaan jo kolme Suomen mestaruutta ja hänellä on tarkoitus lähteä jahtaamaan neljättä. Villen mielestä parasta harrastuksessa on juuri kisat.
– Kyllähän se on ne kilpailut ja se porukka ja se fiilis mikä siellä kisapaikalla on. Se on semmoinen terapiatuokio se päivä, että silloin ei murehdita mistään muusta kuin siitä mitä tehdään.
Villestä on mukavaa, että kisaseura on tuttu.
– Olemme 2007 vuodesta kiertäneet näitä kisareissuja. Ei sitä välillä edes ajattele, että on oman isän kanssa kilpailureissulla.
Kisareissuilla isä ja poika toimivat toisilleen mekaanikkoina.
– Toinen lentää ja toinen on mekaanikkona, jos olemme eri erissä, kertoo Pasi.
"Talvella rakennetaan ja kesällä hajotetaan"
Kaksikko puuhastelee yhdessä koneen äärellä. Ville nostaa lennokkia tottuneesti, kun Pasi veivaa bensaa koneeseen. Miesten ei tarvitse neuvoa toisiaan – toinen tietää mitä pitää tehdä, koska hommaa on tehty aikaisemminkin.
– Talviaikaan yleensä rakennetaan seuraavan kesän kalusto valmiiksi ja korjataan edellisen kesän särkynyt kalusto. Ja sen mukaan kun tarvitsee, tarpeen mukaan, mutta yleensä talvella rakennetaan ja kesällä hajotetaan se kalusto, Pasi kertoo.
Isä ja poika rakentavat lennokkeja 5–6 koneen sarjatuotantona. Yhden lennokin valmistamiseen menee Pasin mukaan noin viikko. Kaksikko käyttää koneiden rakentamiseen muun muassa styroksia.
– Mutta osa siitä ajasta menee liimojen ja maalien kuivumiseen ja sen odotteluun. Jos työskentelee tehokkaasti, niin varmaan parissa päivässä saa valmiiksi.
Kun Ville asui vielä kotona, askartelivat he koneiden parissa päivittäin. Nykyään Ville opiskelee eri paikkakunnalla, mutta aina kotona käydessään on pajalle päästävä.
– On tämä sen verran hauskaa hommaa, että veri vetää pajalle.
Rockia ja rakentelua
Taistelulennokkien lisäksi kaksikko on harrastanut yhdessä jääkiekkoa. Pasin selkäongelmat kuitenkin pakottivat miehen lopettamaan ja samalla Villen kiinnostus lopahti.
– Mitään en ole tyrkyttänyt, en jääkiekkoa enkä lennokkeja. Monta kertaa saunassa käyty melko kiivaita keskusteluja ja loppuilta istuttu tuppisuuna, kun ei olla välttämättä samaa mieltä asioista. Mutta siinäpä se tämä harrastuksen rikkaus on, kun asioista voidaan olla montaa eri mieltä.
Samaa mieltä on myös poika. Välillä on lähennytty, välillä loitottu.
– Välillä olemme käyneet turhankin kiihkeitä keskusteluja, kun sille päälle olemme sattuneet. Oman läheisen kanssa on helppoa ruveta keskustelemaan, Ville naurahtaa.
Lennokkien lisäksi isää ja poikaa yhdistää samanlainen musiikkimaku. Pasi kaivaa esiin pienen punaisen radion ja napauttaa sen päälle. Radioista räsähtää soimaa AC/DC. Pajalla ei tehdä hommia hiljaisuudessa: AC/DC, Deep Purple ja Led Zeppelin tahdittaa miesten työskentelyä.
Ville on nimennyt jokaisen tekemänsä lennokin Led Zeppelinin kappaleiden mukaan.
– Olen menossa viidennessä levyssä, Houses of the Holy ja kappaleessa Dancing days.
Lennokkeja on valmiina jo 42. Seuraavaksi pitäisi laittaa koneet Kainuun kisoihin kuntoon.
– Osa on lentokunnossa, mutta trimmaamiset on ihan suorittamatta. Ilmassa ei ole käytetty kuin ihan murto-osaa kalustosta, mitä kisoihin on lähdössä.
Harrastuksen rikkaus on, kun asioista voidaan olla montaa eri mieltä.
Pasi Korhonen
Kaksikko on kiinnostunut lennokkien ja musiikin lisäksi myös toisen maailmansodan historiasta. Luonnollisesti toisen maailmansodan lennokit ovat molempien mieleen.
– Olen lukenut oikeastaan kaiken, mitä toisen maailmansodan lennokkeihin liittyy, kertoo Pasi.
Perheen kaksi porokoiraa haukkuvat häkissä, kun kaksikko valmistelee lennokin lähtökuntoon.
– Kerran toinen näistä pääsi irti, kun lennätimme lennokkeja. Se lähti ihan raivona vetämään tämän perässä pellolle, Ville murahtaa ja käskee koiria olemaan hiljaa.
Kone pärähtää lentoon pellon ylle ja kaartaa korkealle.
– Voinpahan pojille kehuskella, että olen harjoitellut ennen kisoja, Ville naurahtaa.
– No niinpä justiin.