Kauempaa näyttää, että musta labradorinnoutaja, mies ja nainen ovat vain tavallisella aamukävelyllä. Mies pysähtyy ja pyytää koiraa istumaan. Kun koira tottelee, sekä mies että koira saavat kehut: Jekku Jussi Sorsalta ja Jussi fysioterapeutiltaan Carita Nikkarilta.
Jekun ulkoiluttaminen on osa Sorsan fysioterapiaa. Kaiken varalta Jekulla on kaksi hihnaa, joista toinen on Nikkarin kädessä – jos vaikka 3-vuotias uroskoira lähtisi ryntäämään toisten koirien tuoksujen perässä.
Jussi Sorsa sairastui noin viisi vuotta sitten. Hänellä on hemiplegia eli hän on toispuolihalvaantunut, ja hän tarvitsee neurologista kuntoutusta.
Jekku on ollut hänen terapiakoiransa tämän talven. Jekku läpäisi loppuvuodesta kuntoutuskoirien soveltuvuuskokeen ja nyt Nikkarin ja Jekun opinnot ovat edenneet työharjoitteluun.
Kun koira on matkassa, kaikilla on hymy huulilla.
Fysioterapeutti Carita Nikkari
Eläinten terapeuttisista vaikutuksista on puhuttu pitkään, ja lemmikkien hyödyllisistä vaikutuksesta terveyteen on tehty tutkimuksia.
Suomeen terapiakoiratoimintaa alkoi tulla 1990-luvun alkupuolella. Maailmalla lemmikkiterapian juuret ovat vieläkin pidemmällä, 1960-luvulla. Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n nettisivujen mukaan Suomessa on tällä hetkellä parikymmentä kuntoutuskoiraa. Suurin osa niistä on toimintaterapeuteilla ja opettajilla.
Nikkari haaveili omasta kuntoutuskoirasta 15 vuotta. Jekun hän valitsi sillä perusteella, että koira voisi kuntoutustyöhön sopia.
Hän mielestään koira tuo paljon hyvää, niin kuntoutettavalle kuin kuntouttajallekin.
Jekku tuo seuraa. Ja iloa.
Jussi Sorsa
– Motivaatiota, jaksamista, läheisyyttä, vuorovaikutusta, rentoutumista ja ennen kaikkea iloista tekemistä. Kun koira on matkassa, kaikilla on hymy huulilla.
Nikkarin mukaan Jekku ei ole työssä sen paremmin kaveri, opas kuin avustajakaan. Ehkä parhaiten tehtävää kuvaa sana apuväline.
– Kuntoutettava hoitaa tai kouluttaa koiraa. Siinä samalla hän joutuu tuottamaan niin puhetta kuin liikettä.
Jussille Jekun mukana olo on mieluista, sillä hän pitää kovasti koirista.
– Erittäin mukavaa. Se tuo seuraa. Ja iloa, hän sanoo.
Jussi tasapainottelee istuen ison pallon päällä ja tekee vartalonkiertoa. Samaan aikaan hänen pitää kiinnittää huomiota Jekkuun. Hän käskee koiran maahan, ja kun se tottelee, hänen on kaivettava rintataskusta Jekulle herkkupala ja kurotuttava vielä antamaan se.
– Tässä tapahtuu montaa asiaa yhtä aikaa ja vähän kuin huomaamatta. Jussi joutuu hallitsemaan vartaloa useissa asennoissa sekä hänen pitää tasapainoilla ja miettiä, mitä koiralle sanoo, miten sitä komentaa.
Kun Jekku on mukana, kuntoutettava saattaa Nikkarin mukaan ajatella vain leikkivänsä koiran kanssa.
– Huh, huh, sanoo Jussi – ja saa ansaitsemansa tauon.
Montako kuukautta menet töihin, ellei palkka napsahda tilille? Koirakin tarvitsee omansa.
Fysioterapeutti Carita Nikkari
Nikkari myöntää, että yksinkertaisilta näyttävät asiat ovat yllättävän rankkoja – myös Jekulle.
Tunnin hoidon jälkeen Jekku saa vähän herkkuja, kun vähän nakinpaloja tai koirannameja, pissatuslenkin ja sitten se pääsee lepäämään.
Myös fysioterapeutilta työ vaatii tarkkuutta, sillä hänen tehtävänään on pitää huoli, että sekä koira että kuntoutettavat toimivat oikein. Molemmille pitää ikään kuin löytää raja, jota ei kannata ylittää.
– Omaan työhöni tämä on tuonut hirveästi uutta. Myös innostusta, iloa ja tekemisen meininkiä.
Nikkarin mukaan Jekun työ- ja kotiminät ovat täysin erilaiset. Kotona koiralla riittää vauhtia, mutta töissä se yrittää selvästi löytää rauhallisen puolensa.
Nikkari on ollut hieman huolissaan Jekun saamien herkkujen määrästä. Hän kysyi kerran kouluttajaltakin, että milloin niitä voi alkaa vähentää.
– Kouluttaja puolestaan kysyi, milloin sinun palkkaa voi vähentää? Montako kuukautta menet töihin, ellei palkka napsahda tilille? Koirakin tarvitsee omansa.
Jekku saa emäntänsä kanssa varsinaiset opinnot päätökseen keväällä, sen jälkeen edessä on vielä työnäyte.