Taimistoissa on jo alettu valmistautua ilmastonmuutoksen aiheuttamaan kasvivalikoiman muutokseen Suomessa, sanoo Taimistoviljelijöiden toiminnanjohtaja Jyri Uimonen.
– Taimistot kokeilevat uusia kasveja aiempaa rohkeammin. Näin varaudutaan tuleviin ilmasto-olosuhteisiin, että meillä olisi kasveja käytettäväksi myös ilmaston lämmettyä.
Uimosen mukaan ilmastonmuutos näkyy selvästi: meillä pärjäävät tätä nykyä kasvit, joista aiemmin vain haaveiltiin.
– Parinkymmenen vuoden aikana tämä muutos on tapahtunut. Yhä pohjoisempana kasvavat esimerkiksi hedelmäpuut.
Omenapuu on hyvä esimerkki siitä, että on opittu löytämään lajikkeita, jotka kestävät pohjoisessakin. Perimätiedon mukaan esimerkiksi Rovaniemellä on ennen sotia ollut omenapuu. Nyt siellä on niitä jo paljon. Hedelmäkasvit yleensäkin ovat hyötyneet ilmastonmuutoksesta, sanoo Uimonen.
Eivätkä pelkästään hedelmäkasvit, vaan koko Suomen puutarhatalous voi hyötyä ilmastonmuutoksesta merkittävästi. Lämpeneminen pidentäisi kasvukautta ja levittäisi tuotantoa laajemmalle.
Pitkä maa, lyhyt kesä
Suomi on jaettu kahdeksaan kasvuvyöhykkeeseen. Niiden rajat määrittyvät kasvukauden pituuden, lämpötilojen ja talviolojen mukaan.
Manner-Suomen paras kasvuvyöhyke on rannikolla, alueella joka ulottuu Helsingistä Raumalle. Tällä (1B) vyöhykkeellä puutarhaharrastajan kasvivalikoima on tyystin erilainen kuin toisessa päässä maata, Ylä-Lapissa (vyöhykkeellä 8).
Sen näkee esimerkiksi verkkopalvelusta Puutarha.net, joka ylläpitää kasvikortistoa. Siellä haku manner-Suomen eteläisimmälle vyöhykkeelle antaa 342 lajiketta. On kanadanhemlokki, kellokuusama ja hortensioita niin köynnöstävää kuin pensastavaa mallia. Näitä ei pohjoisimmassa Lapissa, pohjoisen tunturien paljakoilla, tavata laisinkaan. Sinne löytyy vain 20 kasvia, esimerkiksi hieskoivu ja kurtturuusu.
Jäätyvä vesimössö ja lumenpuute puutarhurin piinana
Puutarhurin perusosaamista on valita oikea kasvi oikeaan paikkaan. Varjon perenna ei pysty tuomaan parhaita ominaisuuksiaan esiin aurinkoisella paikalla. Vastavuoroisesti paahteesta pitävä perenna ei jaksa rehottaa varjon puolella. Perenna tarkoittaa sellaista kasvia, joka viihtyy samassa paikassa vuodesta toiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi kuunliljat ja kurjenpolvet.
Toisin kuin puut ja pensaat, perennoilla ei ole menestymisvyöhykkeitä. Ne talvehtivat lumivaipan alla, eivätkä välitä siitä missä päin Suomea kasvavat.
Tämä tietämys on kuitenkin heittänyt häränpyllyä viime vuosina. Talvet etelä- ja länsirannikolla ovat tuoneet vuoroin vettä, vuoroin pakkasta. Monet perinteisesti kestäviksi ajatelluista puutarhan kasveista ovat kärsineet juurille jäätyvästä vesimössöstä ja lumenpuutteesta.
– Meillä on ollut aikaisemmin sentään talvella lunta suojaamassa kasveja. Nyt monena talvena etelä- ja länsirannikon seudut ovat olleet vähälumisia. Tämä asettaa toisenlaisia vaatimuksia, kun enää eivät pärjääkään nämä vanhat tutut kasvit, Uimonen sanoo.
– Vaikka ilmastonmuutoksen myötä saadaankin uusia lajikkeita kasvamaan ja menestymään myös meillä, ei se tarkoita että ilmastonmuutos on hyvä asia. Saattaa olla niin, että ilmastomme muuttuu sellaiseen suuntaan, että jotkut kasvit eivät meillä enää pärjääkään.
Leudot talvet ja lumenpuute saattavat tuoda myös uusia kasvituholaisia, niin eläin- kuin bakteerimuodoissa.
Yksi tällainen tuholainen on tulipolte. Sen aiheuttaa bakteeri, joka tukkii kasvin puuosien putkilot, jolloin nestevirtaukset estyvät. Alkukesällä tulipoltteen oireena on versojen kärkien lakastuminen. Loppukesästä koko kasvi voi näyttää tulen korventamalta, hiiltyneeltä karahkalta – ja kuolla.
Suomi on toistaiseksi ollut ainoa maa Euroopassa, jossa tulipoltetta ei ole esiintynyt. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira kertoo, että pelkästään tulipolte-epäilyn takia heihin pitää olla yhteydessä.
Hyönteiset, bakteerit, virukset ja sienet ovat muutaman vuoden takaisen brittitutkimuksen mukaan levittäytyneet kohti kylmempiä alueita jopa kolmen kilometrin vuosivauhtia. Yle kertoi tuosta tutkimuksesta, jonka mukaan keskeinen syy tuholaisten levinneisyyden lisääntymiseen on ilmastonmuutoksen aikaansaama ilmaston lämpeneminen.
Kokeilijat uskaltavat, varovaiset peesaavat
Samaan aikaan kun liki lumettomalla etelä- ja länsirannikolla on jo monin paikoin kaivettu haravat ja oksasakset esiin, on pohjoisessa vielä paksu lumipeite. Muutama päivä sitten Kuusamossa satoi 40 senttiä lunta. Etelässä suojaisimmilla ja lämpimimmillä paikoilla tulppaanit ovat puskeneet jo parikymmensenttiset varret.
Puutarhaharrastajille kevään odotus on pitkä ja toisaalta myös riemukas matka. Ensimmäisten elonmerkkien etsiminen omasta kukkapenkistä on jännittävämpää kuin mikään pitkään aikaan: muistanko mitä tulin laittaneeksi maahan viime syksynä?
Facebookissakin puutarhaharrastajilla on useita ryhmiä, joissa vaihdetaan kuulumisia ja kysytään kokeneemmilta neuvoja. Innostuksen liekkiä pidetään elossa läpi talven.
Minkälaisia puutarhureita me suomalaiset oikein olemme? Taimistoliiton toiminnanjohtaja miettii hetken ennen kuin vastaa. Hänen mukaansa kuuluva ja näkyvä puutarhaharrastajien ryhmä on kokeilijat.
– Heidän intohimonaan on kokeilla vaikeita ja vaateliaita kasveja. Toisaalta tämä ryhmä myös hyväksyy epäonnistumiset ja ymmärtää niitten syyt. Osa kotipuutarhureista on tietysti perinteisemmillä linjoilla ja haluaa semmoista takuuvarmaa, kestävää kasvia. He pääsevät kyllä kokeilijoiden yrityksen ja erehdyksen kautta kertyneistä kokemuksista hyötymään pidemmällä aikavälillä.
– Myös maaperä ja tontin oma mikroilmasto merkitsevät paljon. Suojaisissa pihoissa voidaan hyvinkin kasvattaa yhtä tai kahta vyöhykettä vaativampia kasveja. Ainakin voi kokeilla, ja onnistuakin, kannustaa Uimonen.
Lämpimillä ja suojaisilla paikoilla voisi Uimosen mukaan yrittää panna maahan vaikkapa bambua ja arempia ruusulajikkeita. Myös makeakirsikka on yleistymässä Etelä-Suomessa, viiniköynnös puolestaan on aina vain suositumpi viljelykasvi.
– Siitä saadaan satoa Keski-Suomessa saakka, tietää Uimonen.