Kerran sattui niin, että Pirkkalaan muuttaneella lääkärillä oli ongelma: talon savupiippu kaipasi muuraria. Lääkäri meni huoltamolle. Huoltamon omistaja Lehtisen Raimo oli tilanteen tasalla ja kas, muurari löytyi kahvion puolelta.
– Näin tämä toimii, kuin pieni perhe. Kaikki oppivat tuntemaan toisensa, sanoo Raimo Lehtinen. Hän tuntee Pirkkalassa kaikki papista postinkantajaan.
Toisen kerran kävi niin, että kun rakennusmiehen haava kaipasi paikkaajaa, tankkaamassa sattumalta ollut asiakas tiedettiin lääkäriksi.
Jokaiselta paikkakunnalta löytyy tärkeitä paikkoja, joita ei mainita matkaoppaissa. 19 000 asukkaan Pirkkalassa se on paikallinen Teboil: pysyvä asia muuttuvassa maailmassa. Huoltoasema on ollut samoissa ohjaksissa jo 35 vuotta.
Jos siis muutat Pirkkalaan ja sinulla on ongelma, käy kysymässä ratkaisua huoltamolta. Mutta jos kysyt siellä paikkakunnan huonoista puolista, et välttämättä saa vastausta.
– Täällä katsotaan eteenpäin, sanoo Lehtinen.
Onnea on pitkä ura
Pirkkalassa asuvat Suomen tyytyväisimmät kuntalaiset, kertoo Epsi Ratingin uusin kysely. Tyytyväisyysindeksi oli Pirkkalassa 84,5 (asteikolla 0-100), kun esimerkiksi Tampereella se oli 74,5 ja Helsingissä 72.
– Nämä tulokset näyttävät jälleen sen, että suurten kaupunkien lähellä olevissa pienemmissä kunnissa ihmiset ovat kaikkein tyytyväisimpiä. Kyse on ehkä ihmisen kokoisesta mittakaavasta, ehkä palveluista, mutta varmasti kaupungin läheisyydelläkin on asian kanssa tekemistä, sanoo kuntatutkija Jenni Airaksinen Tampereen yliopistosta.
Mutta palataan Pirkkalan Teboilille. Aikoinaan Lehtisen huoltamobisnes alkoi kahdesta kontista, jotka oli kytketty yhteen saman katon alle.
– Kovat pakkaset 1980-luvulla jäivät erityisesti mieleen. Lattiaa ei voinut pestä, koska vesi jäätyi. Se oli ihanaa aikaa.
Ja ihanuudelle ei näy loppua, sillä kasvava kunta tarvitsee palvelua. Nyt Lehtisen poika Jarno on jatkamassa isänsä tiellä.
– Olen viettänyt täällä vuosien ajan joka päivä 12–14 tuntia päivässä. Käyn vaan nukkumassa Tampereen puolella. Poika tekee samoin.
Onnea on viisastelu
Huoltoasemalla säteilee – ainakin kerran viikossa, kun siellä kokoontuu oma viisasten kerho. Nyt se pohtii, kuinka kuorma-auton varastaminen voitaisiin estää. Nähtävästi Suomen Onnelassa rekisteröidään siis maailman ikävätkin tapahtumat.
Aivomyrsky pauhaa kahvin voimalla, kun Tapio Matsola, Matti Kannisto, Petri Louhi ja Pertti Kirjonen etsivät keinoa, jolla Tukholman terrori-iskun olisi voinut estää. Mutta miten niitä kuorma-auton lukkoja valvottaisiin? Kysymyksiä riittää.
– Moni asia saa täällä useitakin ratkaisumalleja, naurahtaa Pertti Kirjonen.
Mutta löytyykö viisailta tietoa siitä, miksi Pirkkalassa ollaan niin tyytyväisiä?
– Pirkkalan onnen salaisuus on hyvät palvelut, yksinkertaistaa kerho sopuisasti.
Onnea on uudet talot
Kodinkonemyyjä ja varastomies Pekka Lari on pitkäaikainen pirkkalalainen. 1990-luvulla hän joutui työttömäksi, kun Suupalle kaavoitettu uusi liikekeskus lopetti kodinkoneliikkeen. Lari ehti myydä 26 vuotta kodinkoneita. Moni tuli tutuksi.
Lari herätti kummastusta työvoimatoimistossa sillä hän työllistyi pitkän työttömyyden jälkeen 58-vuotiaana. Ja vaikka kotitalo purettiin, viereen nousi uusi ehta kerrostalo, jossa asua.
Suupan torin jähmein ihminen on Valte Nieminen Killosta. Hän syntyi vuonna 1922 eli samana vuonna kuin Pirkkalan kunta. Valte on nyt patsas, joka säikäyttelee autoilijoita tien reunassa. Tuleeko se yli vai ei? Valte elää myös tarinoissa.
– Kun isä aikanaan osti talon, joka oli kuulunut Valten maille, antoi Valte luvan hakea joulukuusen hänen metsästään joka jouluksi, kertoo Lari.
Pirkkalan muuttovoitto on ollut yli 20 prosenttia viidessä vuodessa. Paikkakunnalle muuttaa työikäistä ja ammattitaitoista väkeä – myös naapurista Tampereelta. Pirkkala oli olemassa jo rauta-aikaan, paljon ennen kuin Kustaa III Tammerkosken hoksasi.
Uusia asuntoja pitää Pirkkalaan tunkeville rakentaa yhä lisää. Soljan alue on keskustan tuntumassa kuin vuori, varsinkin jos kiipeää 20 metriä korkean murskekasan päälle. Murske odottaa uusien asuntojen rakentajia. Tiet, viemärit ja pysäköintialueet ovat jo valmiina.
Pirkkalassa on raivattu metsää niin paljon, että joitain jo hirvittää. Toisaalta vielä useampi näkee siinä vain väljyyttä ja uudelta tuoksuvien asuntojen ihanuutta.
Onnea on kissanpäivät
Toni Kortteisto avaa kaljatölkin Suupan torilla Pirkkalan keskustassa. Nyt on aamupäivän hiljainen hetki, vain muutama torikoju nousee palvelemaan ohikulkijoita. Missä on kaikkein tyytyväisin ja onnellisin pirkkalalainen?
– Mä oon usein vitsaillu, että se olen minä. Ja miksei, sain uuden kissan! Se tekee onnelliseksi!
– Asuin minä Haikassakin, mutta talo purettiin, kun uutta rakennettiin tilalle. Haikka on paras paikka. Kävin tansseissakin siellä. Aidanraosta pujahdin ilmaiseksi. Minulle taitaa kaikki täällä olla ilmaista, Kortteisto nauraa.
Tyhjä tölkki ei lennä maahan vaan auton takapenkille.
– Kissa onkin ainoa asia äitin ja veljen lisäksi miksi minä olen vielä elossa.
Pirkkalassa pidetään koiristakin huolta. Kadonneet etsitään porukalla. Esimerkiksi Rane- ja Manu-koirat löydettiin – Rane kaivosta kolmen viikon jälkeen ja vielä hengissä. Manu löytyi niin kaukaa kodistaan, että se ylitti sanomalehden (siirryt toiseen palveluun) uutiskynnyksen.
Onnea on hyvät palvelut
Pirkkalan keskusta on kuin maaseutua: on aikaa pysähtyä ja jutella. Partolassa on toinen rytmi. Partolan kauppa-alue on ihan Tampereen rajalla eli lähellä kauhean mahtavaa naapuria, jonne monet pirkkalalaiset joutuvat aamuisin lähtemään leivän perässä.
Alko on yksi Partolan vilkkaimmista liikkeistä. Aamupäivällä asiakasvirta on vielä hiljainen. Keski-iän jo taakseen jättänyt pälvikaljuinen mies ostaa puolukalla maustettua vodkaa. Kädet eivät vapise.
Alkoa lähestyy toinen mies. Hänet uskallan pysäyttää.
– Täällä on kulunut jo 47 vuotta, sanoo tämä Martiksi esittäytyvä mies. Hän on alun perin Oulusta, junan tuoma siis hänkin.
Onkohan pirkkalalainen kankkunenkin keskimääräistä onnellisempi?
– Ei ole tietoa. En pääse enää siihen pisteeseen, että liikaa joisin. Uni tulee sitä ennen, sanoo Martti.
– Mukava on asua täällä Vähäjärven rantamaisemissa. Vaikka eläkeläisiä liikkuu paljon, on sielläkin näkynyt vaunun lykkääjiä entistä enemmän.
Onnea on perhe
Lapsiperheet ovat ilmeisesti laittamassa ruokaa. Viimeinkin tavoitan yhden: äiti on lapsen kanssa tulossa ostoksilta.
Oletko onnellinen ja Pirkkalasta?
– Kyllä.
Eikö täältä löydy mitään, mikä harmittaa?
– Ollaan asuttu perheen kanssa kuutisen vuotta eikä vielä ole tullut vastaan sellaista mikä mättäisi, sanoo Marika Heiskanen.
Turha sanoakaan, että Huugo-pojallekin kuuluu hyvää.
Koulu, päivähoito- ja terveyspalvelut saivat Heiskaset harkitsemaan muuttoa Tampereelta.
– Siinä vaiheessa oli jo yksi lapsi ja sen jälkeen päätös oli selvä.
Työt ovat heilläkin Tampereella.
Vuosittain tehtävä EPSI Raitingin kyselyssä udellaan muun muassa palveluista ja sitä, kuinka lähellä kuvitteellista, täydellistä asuinkuntaa vastaajan nykyinen asuinkunta on. Tässä uusimman tutkimuksen tulokset.
