Mitä jos jonakin aamuna herätessäsi huomaisit, että mikään ei ole niin kuin olet tähän asti luullut?
Kaunis maisema on ollut vain kulissi, ja sen takaa paljastuu ankea teollinen maisema. Kun katsot peiliin, sieltä tuijottaa takaisin vanhus, vaikka luulit olevasi vielä nuori. Kaikki on ollut illuusiota, mutta nyt julma totuus paljastuu.
Filosofit ja kirjailijat ovat leikkineet tällä ajatuksella iän kaiken, mutta viime vuosina olemme saaneet tutustua sen uuteen versioon: salaliittoteorioihin. Eikö salaliittoteorioissa ole kysymys nimenomaisesti illuusioiden paljastumisesta? Se mitä näet on pelkkää pintaa ja show’ta, mutta todellisuus on pinnan alla, kulissien takana.
Niinpä Hillary Clinton antaa ulospäin vaikutelman vastuullisena poliitikkona, mutta totuuden alamaailmassa hän on mukana pedofiilien lapsikaupparingissä. Todellisuus koetetaan salata kaikin tavoin, mutta se paljastaa itsensä pienillä vihjeillä, joita salaliittoteoreetikot keräävät ja parsivat yhteen.
Hetkinen, on siis näkyvä maailma, jonka takana on toinen, todellisempi maailma. Enkö ole kuullut tämän ennenkin? Australian aboriginaalien uniaika.
Uniaika on myytti, jonka mukaan näkyvän maailman takana on toinen maailma, jossa luominen tapahtuu. Vastaava myytti tavataan monilta kansoilta, vaikka he eivät kutsu sitä uniajaksi. Se ei ole paikka, jossa maailma luotiin, vaan paikka, jossa maailmaa luodaan koko ajan. Näkyvässä maailmassa ei tapahdu mitään, ellei se ole ensin tapahtunut myyttisessä maailmassa. Näin myyttinen maailma on itse asiassa se todellinen maailma, ja meidän maailmamme vain sen heijastus.
Jos internetin salaliittoteoriat ovat myyttinen uniaikamme, mitä ovat unet?
Myyttinen maailma oli suljettu ihmisiltä. Sieltä saattoi saada vain tiedonmuruja unien, transsin ja psykedeelien kautta. Näitä tiedonmuruja shamaanit sitten tulkitsivat, kuten nykyiset salaliittoteoreetikot omia vihjeitään.
Myyttisellä maailmalla ja salaliittoteorioilla on muitakin yhtymäkohtia. Myyttinen maailma kertoi jumalten teoista; salaliittoteoriat kertovat todellisista voimista tapahtumien takana. Myyttinen maailma kertoi miten näkyvään maailmaan syntyi järjestys; myös salaliittoteoriat paljastavat näkyvän maailman perverssin järjestyksen. Myyttinen maailma edusti iäisyyttä ja kuolemattomuutta; ja internetin uniajassa Osama Bin Laden ja Adolf Hitler eivät koskaan kuolleet eivätkä koskaan kuolekaan.
Sallikaa minun kuitenkin mennä vielä syvemmälle. Jos internetin salaliittoteoriat ovat myyttinen uniaikamme, mitä ovat unet? Professori Antti Revonsuon mukaan unet ovat uhkasimulaattori; unessa harjoittelemme pakenemaan, taistelemaan, ja varustaudumme uhkiin. Haluan laajentaa ajatusta; unet eivät ole vain uhkasimulaattori, vaan simulaattori ylipäänsä.
Miksi me sallimme tämän? Vastaus on, että tätä me olemme halunneet
Simulaatio on jäljittelyä, ja vaikka emme tule sitä usein ajatelleeksi, simulaatiota on kaikkialla. Kun tutkijat selvittävät ilmaston lämpenemistä, he simuloivat sitä tietokonemalleilla. Kun haluamme tietää miten virus leviää väestössä, simuloimme sen matemaattisella mallilla. Jos haluamme tietää, miten rationaaliset toimijat toimivat tilanteessa X, simuloimme sitä ekonomisella mallilla.
Väitän, että media on suursimulaattori, joka koostuu lukemattomista pienistä simulaatioista. Kun menet Yleisradion sivuille, olet Yle-simulaatiossa. Menet Guardianin sivuille, olet Guardian-simulaatiossa. Menet Russia Today-sivustolle, olet RT-simulaatiossa.
Täältä voimme jatkaa Breitbart-simulaatioon, MV-lehti -simulaatioon, Pizzagate-simulaatioon, tai jos haluamme, World of Tanks -simulaatioon, deittisimulaatioon, pornosimulaatioon. Kaikki on simulaatiota eikä mikään ole totta. Kun James Holmes, kaasunaamari yllään, avasi tulen Batmanin ensi-iltayleisöön Aurorassa, Coloradossa, ihmiset luulivat olevansa osa show’ta, kunnes luodit oikeasti osuivat.
Mitään ei tapahdu tässä maailmassa, ellei se ole ensin tapahtunut internetissä
Näin me kuljemme simulaatiosta simulaatioon kuin unesta uneen, joten onko ihme, jos todellisuudentaju alkaa heittää?
Miksi me sallimme tämän? Vastaus on, että tätä me olemme halunneet. Jos katsomme median pitkää historiaa, se on vallannut koko ajan suuremman osan elämästämme, ja ottanut yhä suuremman vastuun todellisuutemme luomisesta. Miksi? Siksi, että on niin paljon ihanampaa jäljitellä elämää, kuin elää sitä oikeasti. Simulaatio on tietyssä mielessä elämämme tarkoitus ja sisältö.
Joskus voin nähdä, miten minusta tulee salaliittoteoreetikko. Kun aloitan työpäivän, näen oman heijastukseni läppäristä. Kun lopetan työpäivän, näen heijastukseni jälleen. En näiden kahden heijastuksen välillä ole käynyt missään. En ole nähnyt ketään, en jutellut kenenkään kanssa.
Sen sijaan olen viettänyt päiväni simulaatioissa, joissa Ruotsi romahtaa ja supertulivuoret räjähtävät ja globaali eliitti syöttää valheitaan, ja odotan, milloin posahtaa – sillä mitään ei tapahdu tässä maailmassa, ellei se ole ensin tapahtunut internetissä.
Silloin minustakin on tullut internetin unissakävelijä, jahtaan painajaisiani, hellin paranoiaani, luen pieniä vihjeitä kuin teenlehtiä, ja ainoa keino herätä, olisi sulkea kone. Mutta miten voisin tehdä sen? Internet on luomisen maailma, ja minut on siellä luotu. Laajakaista on napanuorani maailmaan tämän maailman takana.
Jani Kaaro
Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja. Hän rakastaa filosofiaa ja inspiroituu vanhan ja uuden, tutun ja tuntemattoman sekoittumisesta, joka johtaa johonkin hedelmälliseen asiaan.