Turkin kansanäänestys presidentin valtaoikeuksista päättyi presidentin niukkaan voittoon. Tulos ei ollut niin itsestään selvä kuin maata hallitseva presidentti Recep Tayyip Erdoğan ja hänen AKP-puolueensa ehkä odottivat.
Kyllä-äänet voittivat vain 51 prosentin tuloksella.
Monissa merkittävissä kaupungeissa, kuten Turkin suurimmassa kaupungissa Istanbulissa ja pääkaupunki Ankarassa, ei-äänet saivat niukan voiton. Etenkin Erdoğanin tappio hänen kotikaupungissaan Istanbulissa on merkittävä.
Suurten kaupunkien vaalitappiot tapahtuivat siitä huolimatta, että ei-äänestäjiä mustamaalattiin kampanjan aikana. Heidät leimattiin terroristeiksi, he joutuivat uhkailun kohteeksi ja he saivat myös paljon vähemmän mediatilaa kuin lakimuutosta tukevat.
Ääntenlaskentaa edelsivät kummalliset käänteet. Vain hieman ennen vaalituloksen laskemista Turkin vaalilautakunta ilmoitti, että se hyväksyy myös vaalikuoret, joita ei ole sinetöity vaalivirkailijoiden toimesta.
Vaalilautakunta ilmoitti, että päätös koskee kaikkia vaalikuoria, “jotka eivät selvästi ole tulleet äänestyspaikkojen ulkopuolelta”.
Muutos – joka on itse asiassa kielletty Turkin laissa – herätti suuria kysymyksiä. Oppositio syytti hallitusta heti vaalivilpistä ja vaati uutta ääntenlaskentaa osasta äänistä. Ympäri Istanbulia nähtiin protesteja tulosta vastaan.
Kyllä-äänten voitto tarkoittaa, että presidentti saa oikeuden esimerkiksi nimittää ministereitä ja tuomareita. Hän saa myös käytännössä oikeuden tehdä lakialoitteita parlamentin ohitse.
Äänestystulos antaa Erdoğanille mahdollisuuden hakea jatkoa presidenttikaudelleen vuoteen 2029 asti.
Ulkopuolisista voi tuntua käsittämättömältä, että 51 prosenttia kansasta tuki yhden miehen vallan kasvattamista.
Keskustelin monien lakimuutosta puoltavien kanssa viime viikkoina. Monille heistä presidentti on tuonut hyvinvointia – talouskasvua, sairaaloita, ylpeyttä. Näihin syihin he vetosivat kansanäänestyksessä.
Itse lakipykälistä tai muutoksista heillä ei ollut paljon sanottavaa. Kampanja itsessään tuntuikin lopulta kasvaneen äänestykseksi Erdoğanin kansansuosiosta.
Vaikka kannattajat rakastavat presidenttiä, toinen puoli Turkista elää täysin erilaisessa todellisuudessa. He pelkäävät, että Turkin demokratia sai lopullisen kuoliniskun sunnuntai-iltana.
Turkin demokratiakehitys on ollut heikoissa kantimissa jo pitkään. Lukuisia hallituksen arvostelijoita on pidätetty tai erotettu viroistaan, oppositio on heikko ja suurin osa Turkin mediasta on käytännössä hallituksen hallussa.
Ilmapiiri on käynyt myös yhä vainoharhaisemmaksi. Mediassa on raportoitu tapauksista, jossa jopa aviopuolisot ilmiantavat toisiaan poliisille presidentin kritisoimisesta.
Monet ovat ihmetelleet, miksi kansanäänestys edes tarvittiin, kun valta on ollut jo vahvasti yhden miehen ja hänen puolueensa käsissä.
Monet arvioivatkin, että Erdoğan tarvitsi kansanäänestyksen lähinnä symbolisena pönkityksenä vallalleen. Jatkossa hän voi vedota muutoksia läpi ajaessaan siihen, että hän on saanut mandaattinsa kansalta.
Tämä toimii viestinä myös ulkovalloille, jotka ovat olleet huolissaan Turkin demokratiakehityksestä.
Kyllä-äänet voittivat niin niukasti, että koko kansan antamaan mandaattiin vetoaminen näyttää kuitenkin irvokkaalta. Etenkin, kun syytökset vaalivilpistä varjostivat tulosta.
Sisäpolitiikan lisäksi suhteet ulkomaailmaan kaipaisivat korjausta. Turkki on jäisissä väleissä esimerkiksi Euroopan unionin kanssa. Välien parantuminen ei tosin näytä kovin lupaavalta.
Presidentti väläytti heti sunnuntai-iltana hyväksyvänsä kuolemantuomion, jos hallitus tukee asiaa. Se merkitsisi Turkin EU-jäsenyysneuvotteluiden loppua.
Ennen kaikkea äänestys osoitti, että vaikka Erdoğan on suosittu poliitikko, hän ei ole koko kansan mies. Turkki on erittäin jakautunut, ja eri kansanosat elävät käytännössä omissa todellisuuksissaan.
Vallassa olevat poliitikot eivät ole pyrkineet lievittämään jakolinjoja, vaan pikemminkin heittäneet bensaa liekkeihin. Hallituksen tukijoista on maalattu kuvaa “aitoina” kansalaisina, vastustajia taas leimattu terroristeiksi ja valtion vihollisiksi.
Turkissa olisi nyt tilausta vastuulliselle johtajalle, joka yhdistäisi jakautuneen maan. Ainakaan sunnuntai-iltana ei näyttänyt siltä, että näin kävisi. Voitonpuheessaan presidentti jätti huomioimatta syytökset vaalivilpistä ja kehotti kaikkia kunnioittamaan tulosta.
Jos tämä retoriikka jatkuu, vaarana on, että Turkin politiikka polarisoituu tulevaisuudessa entisestään. Tämä yhdistettynä itsevaltaiseen kehitykseen on erittäin huolestuttava suunta.
Lue täältä Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin henkilökuva.