Talouseliitti toimii kuin kaikukammiossa – yhtenäinen sanoma voimistuu.
Näin voisi tiivistää Helsingin yliopiston tutkijan Markus Ojalan tuoreen väitöstutkimuksen havainnot. Viestintätieteilijä Ojala on tutkinut, miten talouseliitin yhteiset keskusteluareenat kuten Maailman talousfoorumi ja Financial Times -lehti, edistävät talouden vapauttamista.
Tulos on kirkas: maailman talouspolitiikan linjat määrittää yhtenäinen ja kansainvälinen eliitti, joka on sitoutunut edistämään maiden talouksien yhteenkietoutumista yli rajojen.
– Eliittijulkisuuden omat tilat, kuten Maailman talousfoorumi ja Financial Times, tukevat pyrkimyksiä ohjata maailmantaloutta, Ojala sanoo.
Yhden taloustotuuden maailma
Ojala kiinnostui aiheesta havaittuaan, että kansainvälisiä yritysjohtajia ja poliittisia päättäjiä yhteen tuovien verkostojen määrä on lisääntynyt. Davosissa vuosittain järjestettävän Maailman talousfoorumin ja talousalan raamattuna pidetyn Financial Timesin rinnalla on tukku vastaavia kanavia. Niiden sanoma on pohjimmiltaan hyvin yhtenäinen, tutkimus väittää.
– Siinä globalisaatiota pidetään pohjimmiltaan aina positiivisena kehityskulkuna. Siihen liittyviä ongelmia myönnetään, mutta on poissuljettua että ratkaisuksi ehdotettaisiin vaikka talouden vapauttamisen jarruttamista eli taaksepäinmenoa.
Erilaisia malleja kyllä sallitaan. On angloamerikkalainen finanssivetoinen malli, pohjoismainen hyvinvointimalli tai kiinalainen valtiovetoinen malli. Mutta yhdistävänä pohjana on aina sama ismi, talousliberalismi.
– Siitä eriäviä mielipiteitä ei juuri eliitin julkiseen tilaan mahdu. Toki ei pidä liioitella myöskään eliitin samanmielisyyttä. Vaikkapa Angela Merkelin ja Vladimir Putinin välillä on aitoja konflikteja.
Globalisaatio esitetään Ojalan mukaan eliitin forumeilla yleensä vääjäämättömänä, teknologisen kehityksen ja markkinalogiikan ohjaamana kehityksenä. Tuotantotekijöiden vapauttaminen edellyttää kuitenkin myös vahvoja poliittisia päätöksiä.
– Vaikkapa Maailman talousfoorumiin osallistumista perustellaan sillä, että halutaan pysyä ajan tasalla siitä mitä tapahtuu. Mutta tapahtumalla on vahva poliittinen ulottuvuus eli sitoutuminen yhteisiin toimiin.
Kaikki hakevat kasvua viennistä
Viime vuosina lähes kaikki maat ovat tavoitelleet kasvua viennin avulla eli Kiinan tai Saksan mallilla. Näin tekee myös Suomi.
– Eliitit kyllä ymmärtävät, etteivät kaikki voi nousta yhtä aikaa samalla mallilla eli lisäämällä vientiä ja supistamalla tuontia. Mutta samalla tuntuu puuttuvan kyky ymmärtää, miten muutenkaan kasvua voisi tulla.
Ojalan mukaan seurauksena on ollut kansainvälisten jännitteiden kasvu, ja on puhuttu jopa kauppasotien uhasta. Riskit ovat voimistuneet jo vuodesta 2010 lähtien.
– Se ei siis ole Donald Trumpin politiikan tulosta, vaikka Trump varmasti voimistaakin tätä kehitystä.
Ennen vastustaja oli vasemmisto, nyt kansallismielisyys
Maailma ei kuitenkaan ole yhtenäinen. Mistä tulee uhka eliitille?
– Vielä 2000-luvun alussa vaihtoehtoglobalisaatio oli voimakas liike, joka järjesti talousfoorumin vastaisia mielenosoituksia ja sai aikaan näkyvää keskustelua talouspolitiikan vaihtoehdoista. Mutta nyt uhka nouseekin kansallismielisen populismin ja äärioikeiston suunnalta, Ojala sanoo.
Finanssikriisi on tuonut eliitinkin puheeseen kirjoa. Usko globalisaation hyötyihin on horjunut ja lyhytnäköiselle spekulaatiotaloudelle on esimerkiksi Financial Timesissa vaadittu entistä enemmän suitsia.
Mutta pohjimmiltaan ajatus vapauttamisesta on pysynyt koskemattomana.
– On huolestuttu finanssimarkkinoiden epävakaudesta, mutta heti perään korostettu, että finanssimarkkinat on korvaamaton kasvun moottori maailmantaloudessa. Kritiikki on liudentunut keskusteluksi siitä, että liiallinen sääntely heikentää talouskasvua. Perusrakennetta ei haluta muuttaa.
Aasia nousee ja on tyytymätön
Länsimaisen eliitin luomalle järjestykselle tulee muutospainetta myös idästä.
Kiinan kasvu ja talouden vapautus on otettu erittäin positiivisesti vastaan, mutta tämä ei kuitenkaan ole näkynyt kansainvälisten talousjärjestöjen voimasuhteissa. Länsi pitää kiinni vallastaan.
– Kiinan presidentti Xi Jinping nosti jälleen Davosissa [Maailman talousfoorumin vuosikokous] esiin sen, että maailmantalouden instituutiot kuten Maailman kauppajärjestö WTO ovat rakenteiltaan epätasa-arvoiset, Ojala mainitsee.
Itä haluaisi eroon dollarivetoisuudesta ja etsii WTO:n sijaan kumppaneita isojen kehittyvien maiden (Kiina, Venäjä, Brasilia, Intia, Etelä-Afrikka) yhteistyöforumin Bricsin kautta sekä Aasian kehityspankin välityksellä.
Kun ihminen nousee eliittiin, hänestä tulee davosinihminen
Talouseliittiin lasketaan maailmantalouden vallankäyttäjät eli kansainvälisten järjestöjen, hallitusten ja isojen ylikansallisten yritysten johtajat.
Rooliin tulllaan aseman myötä puoluekantaa kysymättä. Esimerkiksi Sdp:n entinen puheenjohtaja Jutta Urpilainen oli valtiovarainministerin pestiinsä asti kansallinen poliitikko, mutta nimityksen jälkeen myös osa kansainvälistä talouseliittiä.
– Yhteisissä talousforumeissa eliittiä kohdellaan davosinihmisinä. Siellä heihin kohdistuvat oletukset ovat aika erilaisia kuin vaikka oman maan kansalaisten tai osakkeenomistajien taholta.
Davosinihminen on kansainvälinen termi, jolla viitataan Maailman talousfoorumin osallistujiin yhtenäisenä eliittinä – sama ilmiö jota Ojala käsittelee tutkimuksessaan. Johtavat suomalaiset poliitikot, virkamiehet ja liike-elämän edustajat kuuluvat talouseliittiin siinä missä muutkin – esimerkkeinä vaikka Jorma Ollila tai Risto Siilasmaa.
Eliitti toimii tietyllä tavalla puun ja kuoren välissä.
Se oppii pelin hengen saadessaan pääsyn kansainvälisille areenoille, mutta sen pitää yrittää perustella markkinoiden vapauttamisen sanoma myös kansalle.