Tietokoneen ruudulla näkyy vanha Mersu. Auton pinta on kuin peili, vieressä seisova voi nähdä siitä kuvansa. Eikä kyseessä ole mikä tahansa auto – se on presidentti C. G. E. Mannerheimin Mersu, jonka hän sai lahjaksi Adolf Hitleriltä vuonna 1941.
Aikansa kallein auto maailmassa.
Nyt se on kunnostettu. Kouvolassa asuva, autoja rakastava Veli Vartiala tekee autosta parhaillaan tv-dokumenttia.
– Auto on ollut 30 vuotta piilossa jenkeissä. Siksi lähdin tähän. Entisöinti valmistui 2014, ja nyt auto on yksityisessä museossa Kaliforniassa, kertoo Vartiala.
Miehen matka auton luo Yhdysvaltoihin alkoi pari vuotta sitten. Miljardööri William Lyonin pakeille ei kuitenkaan marssittu tuosta vain. Pääsy tiukasti varjellun Mersun luo ja vieläpä sen kyytiin oli vielä suurempi haaste.
– Tarvittiin autoharrastajien apua sekä Suomesta että Yhdysvalloista. Se oli pitkä prosessi ja edetä piti niinsanotusti keittiön kautta. Kun pääsin kuvaamaan, aikaa oli varattu yksi päivä.
Lopulta kävikin niin, että Vartiala sai viettää auton kanssa kokonaisen viikon. Hän on matkustanut auton kyydissä pidemmän matkan kuin esimerkiksi Adolf Hitler.
Panssaroitu avoauto
Yli 4 000 kiloa painava ja kuusi metriä pitkä Mercedez Benz 770 tuotiin Suomeen Vaasan kautta joulukuussa vuonna 1941. Mannerheim otti auton vastaan Mikkelissä.
– Toisin kuin monesti on väitetty, auto ei ollut 75-vuotislahja. Hitler luovutti sen jo puoli vuotta ennen Mannerheimin syntymäpäivää. Ennemminkin auto oli tunnustus asevelivaltion kaverille, Vartiala toteaa.
Jenkeissä sitä kutsuttiin vielä 80-luvulla Hitlerin autoksi. Aika pitkään jenkit ovat osanneet vedättää.
Veli Vartiala
Syntymäpäivälahjan – kolme tuliterää maastoautoa – Hitler antoi Mannerheimille vasta myöhemmin.
Mersu oli kauttaaltaan panssaroitu: auton lattia oli noin kuusi milliä paksua, muut peltiosat hiukan ohuempaa erikoiskarkaistua terästä. Lasit olivat jopa neljä senttiä paksut ja luodinkestävät. Auto olisi selviytynyt ehjänä pienehköistä miinoista tai senaikaisten kevyiden aseiden tulituksesta. Panssaroinnista huolimatta se oli avoauto, mikä on Vartialan mielestä erikoista.
– Se on vähän hassu yhdistelmä, panssaroitu auto ja avoauto. Ehkä silloin 40-luvulla kukaan ei ole mennyt ampumaan puusta.
Ja olihan takapenkin takana sentään veivattava, 3-5 milliä paksu nahalla päällystetty teräspelti suojaamassa niskaan ampumiselta.
Lahja Hitleriltä oli arka aihe Marskille
Sisältä auto oli ylellinen. Sisustus oli nahkaa ja penkkien välissä oli alaslaskettavat käsituet. Tilaakin riitti: Autoon mahtui jopa yhdeksän matkustajaa, kun etupenkkien taakse kiinnitetyt kolme lisäistuinta otettiin käyttöön.
Mannerheim.fi-sivuston mukaan (siirryt toiseen palveluun) Mersu kulki 170 kilometriä tunnissa ja nieli sillä matkalla noin 50 litraa polttoainetta, jota valmistettiin Saksassa vain tätä yhtä autoa varten. Mersusta tuli yksi Mannerheimin lempiautoista. Hän käytti sitä jatkosodan aikana edustusajojen lisäksi tavallisilla työmatkoilla.
– Marskilla oli käytössään kolme autoa, joissa kaikissa oli SA1-kilvet. Mersu on armeijan kuvissa aika rapaisessa kunnossa, joten se oli kovassa käytössä.
Autonkuljettajalle se tiesi lisähommia: Mersun kunnolliseen pesuun meni aikaa useita tunteja. Sodan loputtua autoa ei kuitenkaan enää Marskin alla nähty. Viimeiset julkiset ajot sillä tehtiin vuonna 1944. Kun Mannerheimista tuli samana vuonna presidentti, hän saapui virkaanastujaisiinsa toisella autolla.
– Mersu jäi talliin. En tiedä, kävikö hän koskaan edes katsomassa sitä. Auto oli sodan jälkeen arka aihe, koska se oli lahja Hitleriltä.
Auto ostettiin Yhdysvaltoihin kuulalaakereilla
Kun Mannerheim erosi presidentin tehtävästä vuoden 1946 lopussa, hän päätti myydä Mersun Ruotsiin. Sodanjälkeisessä Suomessa auton ylläpito oli kallista, ja sillä ajaminen oli poliittisista syistä mahdotonta.
– Mannerheimin omien suhteiden kannalta oli varmaankin helpompi laittaa auto länteen kuin Venäjälle, Vartiala pohtii.
Ruotsissa auto oli vain vuoden. Sen jälkeen auto jatkoi matkaansa Yhdysvaltoihin. Erikoista kaupassa oli se, että auton hinta maksettiin osin kuulalaakereina.
– Sodan jälkeen oli valuutasta pulaa, joten autosta tehtiin jonkinlainen osakauppa. Vastineeksi kaupan yhtenä osana tuli kuulalaakereita.
Yhdysvalloissa auton historiallisesta arvosta pumpattiin kaikki irti. 1950-luvun alussa se sai roolin elokuvassa Erämaan kettu. Vuonna 1973 auto myytiin huutokaupassa Arizonassa maailmanennätyshintaan, 153 000 dollarilla.
– Nykyistä arvoa on vaikea arvioida, koska ei niitä tuolla Nettiautossa ole myynnissä. Mutta jo maailmanennätyshinta kertoo paljon sen arvosta ja arvostuksesta. Se oli 1970-luvulla maailman kuuluisin auto, Vartiala toteaa.
Autoa pidettiin Suomen ulkopuolella pitkään Hitlerin autona, vaikka Hitler matkusti sillä vain kerran.
– Hitler tuli Mannerheimin 75-vuotispäiville Immolaan, vaikka häntä ei oltu kutsuttu. Hän ilmoitti tulostaan edellisenä päivänä, ja hänet tuotiin Mersulla lentokentältä juhlapaikalle.
Piilossa 30 vuotta
Hitlerin auton maine pysyi tiukassa – STT:kin yritti korjata erhettä lähettämällä 1970-luvulla maailmalle tiedotteen auton oikeasta omistajasta, mutta heikoin tuloksin.
– Jenkeissä sitä kutsuttiin vielä 80-luvulla Hitlerin autoksi, kun nykyinen omistaja eli kenraali William Lyon osti sen. Aika pitkään jenkit ovat osanneet vedättää.
Mersu jäi talliin. En tiedä, kävikö hän koskaan edes katsomassa sitä.
Veli Vartiala
Kun Yhdysvaltojen ilmavoimien kenraali William Lyon osti Mersun yksityiseen autokokoelmaansa 1980-luvulla, auto painui muulta maailmalta piiloon ja unohduksiin.
– Vain huhut tiesivät kertoa, että auto oli ilmavoimien kenraalilla. Se pysyi tallissa kymmenen vuotta ennen kuin sitä alettiin entisöidä 1990-luvun puolivälissä.
Kunnostus eteni verkkaisesti. Kun auto saatiin pari vuotta sitten uuteen kuosiinsa, Veli Vartiala halusi nähdä sen – mahdollisimman nopeasti.
– Kenraali oli silloin jo 92-vuotias, joten oli pieni kiire saada häneltä kommentit.
Teemu Selännekään ei uskonut
Yhteyden saaminen rikkaaseen kenraaliin vaati paljon aikaa ja työtä. Tutuista autopiireistä oli hyötyä: Vartiala pääsi eteenpäin muilta harrastajilta tulleiden vinkkien kautta. Joku tiesi aina jonkun, joka oli hiukan lähempänä auton omistajaa.
Monet tosin epäilivät, että mies hakkaa päätään seinään. Hyvällä ystävällä, automiehenä tunnetulla jääkiekkolegenda Teemu Selänteelläkin epäilyksensä. Selänteet asuvat kenraalin kartanon lähistöllä.
– Teemu sanoi, että et sinä sinne pääse, Vartiala naurahtaa.
Vuoden 2015 lopulla sinnikkyys palkittiin, ja mies sai sovittua tapaamisen kenraalin pojan kanssa. Hän varautui siihen, että visiitti voisi jäädä lyhyeksikin.
– Jenkeillä on sellainen tyyli, että he haluavat ensin tavata ihmisen ja päättävät sitten, potkaistaanko hänet nopeasti pihalle vai annetaanko jäädä.
Vartiala onnistui tekemään kenraalin poikaan ja myös iäkkääseen kenraaliin vaikutuksen, sillä kuvauksiin annettiin lopulta reilusti aikaa. Hän kuvasi, äänitti ja teki haastattelut yksin.
– Hommasta tulee paljon intiimimpää ja luontevampaa, kun ei ole isoa tuotantoryhmää siinä pyörimässä.
Kun haastattelut oli tehty, mies pääsi Mersun kyytiin – jopa useana päivänä. Hän sai testata autonpenkkejä jotakuinkin kaikista kulmista, sillä hän vaihtoi paikkaa aina sen mukaan, mistä kuvasi. Vartialan lisäksi autossa oli mukana kaksi mekaanikkoa, joista toinen toimi kuskina.
– Auto oli iso kuin mikä ja kyyti arvokkaan oloinen. Ajoimme tunnin tai kaksi siinä lähistöllä. Kenraalin kartano on käytännössä pieni kylä.
Autoa säilytetään yleensä Lyonin yksityisessä automuseossa kartanon takapihalla. Siellä auto on arvoistensa joukossa – museosta löytyy noin 50 muuta, suunnilleen samanikäistä loistoautoa. Tällä hetkellä mersu on tosin esillä kenraalin omistamassa lentokonemuseossa, joka on avoin yleisölle.
Kunnostettuna Mersulla on ajettu vasta noin 300 kilometriä. Ennen entisöintiä se oli jonkinlaisessa ajokunnossa, mutta esimerkiksi sisustuksessa käytetty nahka oli kuivunut ja rapistunut.
– Minulle kerrottiin, että olin ensimmäinen eurooppalainen, joka auton kyydissä on kulkenut sen jälkeen kun se entisöitiin.
Dokumentti autosta näytetään tv:ssä
Kenraalista ja hänen pojastaan tuli viikon aikana Vartialan hyviä kavereita.
– Kun autoihmiset kohtaavat, sama aaltopituus löytyy äkkiä. Olen reissannut Kaliforniassa aika paljon ja pystyin esittelemään heille ravintoloita, joissa he eivät olleet käyneet.
Auto oli iso kuin mikä ja kyyti arvokkaan oloinen. Ajoimme tunnin tai kaksi.
Veli Vartiala
Saksalaisten kanssa asiat eivät edenneet yhtä jouhevasti.
– Hitlerin menneisyys painaa siellä vieläkin niin paljon, etteivät he olleet kovin innokkaita kommentoimaan asiaa.
Visiitti sikäläiseen auto- ja tekniikkamuseoon järjestyi kuitenkin viime viikolla ongelmitta. Kaliforniaan Yhdysvaltoihin Vartialalla on jo uusi reissu vireillä.
– Sain heiltä lainaksi vanhoja valokuvia auton kunnostuksen ajoilta. Siinä onkin syy mennä sinne takaisin, kun kuvat pitää palauttaa.
Dokumenttielokuva Mannerheimin Mersu esitetään Ylen TV1-kanavalla 4.6. kello 15.55.
Samana päivänä tulee kuluneeksi 150 vuotta Mannerheimin syntymästä.
