Taloyhtiön saunaa vastapäätä sijaitseva huone on yllättävän valoisa. Helsingin Meilahdessa sijaitsevan matalan kerrostalon kellarikerros on vain vähän katutasoa alempana.
Ohi kulkevilla asukkailla on tapana tervehtiä ikkunan takana työskentelevää Lotta Wennäkoskea.
– Minusta on kai tullut jonkinlainen talonvahti. Kerran jo teinkin tänne palohälytyksen, Wennäkoski naurahtaa.
Saman talon kolmannessa eli ylimmässä kerroksessa sijaitsee Wennäkosken koti. Ratkaisu toimii, sillä "säveltäminen vie kaiken ajan".
– Teen töitä aina, kun voin. Pyrin aloittamaan työpäiväni aamuyhdeksään mennessä ja yritän tehdä ainakin viiteen tai kuuteen saakka. Usein sävellän illallakin. Sen lisäksi hoidan juoksevia asioita eli "toimistoa".
Lapsille äidin ammatti konkretisoituu samalla tavalla kuin naapureille, jotka kävelevät työhuoneen ikkunan ohi. Säveltäjä on aina paikalla.
– Lapset ovat tottuneet siihen, että olen saatavilla ja läsnä. Pistäydyn usein kotona, sillä tauot ovat hyväksi. Kesken työpäivän saatan käydä ylhäällä tekemässä heille ruokaa.
BBC:n tilaus tuli puskista
Työhuoneessa on tietokone – eli kaikki tarvittava klassisen musiikin säveltämiseen. Soittimiakin löytyy. Seinustalla on piano, pöydällä viulu. Kitara nojaa kirjahyllyä vasten.
Kirjahylly on täynnä tavaraa, sillä työhuone on myös perheen varastohuone. Omat partituurinsa Wennäkoski on mapittanut aakkosjärjestykseen siististi päätyseinälle.
Omia teoksia on kertynyt parissakymmenessä vuodessa paljon, ja niitä syntyy koko ajan lisää. Juuri nyt Wennäkoski on yksi kuumimmista suomalaisista säveltäjänimistä.
– Tiukka vuosi on menossa. Kirjoitin oikein ylös, että mitä pitää tehdä, Wennäkoski viittoo seinällä roikkuvaa kalenteria.
Parhaillaan hän säveltää tilausteosta BBC:n sinfoniaorkesterille. Flounce esitetään syyskuun alussa Proms-festivaalin maineikkaassa päätöskonsertissa Last Night of the Proms. Se on valtavan iso juttu kenelle tahansa säveltäjälle.
– Ei sellaisesta voinut edes uneksia. En tiedä, mistä tai miksi se tilaus tuli, Wennäkoski vannoo.
Valistuneen arvauksen säveltäjä osaa kuitenkin esittää. BBC:n sinfoniaorkesteri soitti Wennäkosken säveltämän huilukonserton Sibeliuksen 150-vuotissyntymäpäivänä joulukuussa 2015. Wennäkoski matkusti paikan päälle todistamaan tapahtumaa.
– Se oli minulle niin tärkeä ja kiintoisa esitys. Oletan, ettei se ollut huono kokemus kummallekaan osapuolelle.
Wennäkoski ei ole aiemmin tehnyt yhteistyötä BBC:n orkesterin ylikapellimestarin ja Promien päätöskonsertin tänäkin vuonna johtavan Sakari Oramon kanssa.
– Orkesterin tuottaja kertoi löytäneensä konserton levytystä kuuntelemalla. On luksusta, että orkesterimusiikkiani on levytetty, sillä niinhän ne kappaleet sitten löytyvät.
Mieletön munkki
Suomessa tärkein uuden orkesterimusiikin tilaaja on Radion sinfoniaorkesteri, joka julkisti tänään keskiviikkona 90-vuotisjuhlakauden ohjelmistonsa. Tulevana itsenäisyyspäivänä vietettävät synttärijuhlat huipentuvat Wennäkosken ja maailmantähti Magnus Lindbergin teosten kantaesityksiin.
Wennäkoski siis marssii kotimaisten säveltäjien eturintamassa. Miten sinne pääsee?
– Se on vaikea kysymys, koska haluaisin uskoa siihen, että jos joku on tosi hyvä, niin hänet kyllä löydetään. Meitä muita auttaa se, että tekee työnsä hyvin ja hoitaa asiansa ja vaikka nettisivunsa moitteettomasti, säveltäjä sanoo vaatimattomasti.
Lentävän lähdön uralle antoivat Wennäkosken musiikkiin keskittynyt konsertti Musica nova -festivaalilla 1990-luvun lopulla ja kapellimestari-säveltäjä Esa-Pekka Salonen hieman myöhemmin.
– E-P sai vuonna 2001 Suomi-palkinnon, satatuhatta markkaa, ja tilasi kolmelta nuorelta säveltäjältä kappaleet, jotka hän itse johti Helsingin kaupunginorkesterin kanssa. Oli ihan mieletön munkki, että minulle soitettiin kotiin ja kysyttiin, haluanko säveltää kappaleen. Tällaisista muutamista jutuista ura on saanut ilmaa alleen.
Lisää tarjottiin Helsingin juhlaviikoilla 2003. Siellä kantaesitetty näyttämöteos N! (Naisen rakkautta ja elämää) päätyi Suomen ehdokkaaksi vuoden 2004 Pohjoismaisen musiikkipalkinnon saajaksi.
Nyt Wennäkoski työskentelee toista kertaa valtion viisivuotisen taiteilija-apurahan tukemana. Sellainen mahdollisuus tarjoutuu harvoille – tässäkin suhteessa Wennäkoski pitää itseään onnekkaana ja etuoikeutettuna.
– Kun esimerkiksi Joensuussa on konsertti, menen paikan päälle puhumaan ystäväyhdistykselle. Teen sen mielelläni muutenkin, mutta apurahalla työskentely on itselleni myös eräänlaista yhteiskuntapalvelua. Apuraha ei itsessään siihen velvoita, mutta näen oman roolini siinä kokonaisuudessa.
Tärkeintä on musiikki, ja sitä tuntuu riittävän sävellettäväksi. Syksyllä Wennäkoskelta kantaesitetään kitarakonsertto. Myöhemmin edessä on muun muassa urakka HKO:n tilaamien Helsinki-variaatioiden kanssa.
Sointi tulee hassuista jutuista
Vaikka naapurit moikkaavat Wennäkoskea tuttavallisesti ikkunasta, työhuoneen oveen koputetaan harvemmin. Saattavat ajatella, ettei säveltäjää saa häiritä työssään. Säveltäjän arki on kuitenkin arkea siinä missä muidenkin.
Työhuoneen ulkopuolella Wennäkoskelta saatetaan kysyä, millaista musiikkia hän säveltää.
– Orkesteri soittaa vähän kummallisemmin kuin ennen, eikä kappaleissa ole pelkkää melodiaa. Viulun jousella saatetaan harjata kieliä pitkin ylös alas, sillä yritän keksiä kaikenlaisia hassuja juttuja. Saan siitä soinnin, joka ei ole ihan perinteinen.
Parempi tapa tutustua Wennäkosken musiikkiin on kuunnella sitä. Esimerkiksi Spotifysta löytyy se RSO:n levytys, josta Wennäkoski bongattiin Proms-festivaalille. Nyt on aika tutustua hänen tuotantoonsa, sillä muuten koko maailma ehtii ensin.