Liikelahjojen antaminen on Suomessa, ja Euroopassa yleensäkin, suhteellisen suoraviivaista. Pääsääntö on se, että lahja ei saa olla niin kallis tai muulla tavoin merkittävä, että se voi vastaanottajastaan tuntua lahjukselta.
Mutta maailma on iso, ja sen eri puolilta löytyy runsaasti vaihtelevaa symboliikkaa.
– Pitää miettiä mikä on sovelias lahja, minkä hintainen, minkä muotoinen, minkä värinen, paketoitu vai ei, kansainvälisessä toiminnassa pitää käydä nämä kaikki läpi. Se kallein Aalto-maljakko ei tosiaankaan käy kaikille, sanoo Jyväskylän ammattikorkeakoulun kansainvälisen toiminnan päällikkö Nina Björn.
Tunne paikalliskulttuuri
Esimerkiksi Kiinassa sininen ja valkoinen väri liittyvät suruun ja kuolemaan. Neljä taas ääntyy hyvin samalla tavalla kuin kuolema. Neljän sinivalkoisen paketin vieminen lahjaksi Kiinaan ei siis ole kovinkaan hyvä idea.
– Kiinassa turvallisia värejä ovat esimerkiksi punainen ja kulta, ne ovat vaurauden ja onnellisuuden värit. Tällä hetkellä Kiinassa kuumaa kamaa ovat vaikkapa Angry Birds -mukit, jos vain vastaanottaja on sopivan nuorekas, sanoo Björn.
Japaniin puolestaan ei kannata viedä teräaseita tai saksia, ne kun voidaan tulkita merkiksi suhteiden katkaisemisesta. Sen sijaan symbolina toivotusta suhteesta voi viedä jonkin pitkän ja kestävän esineen.
Miljoonien eurojen kauppa oli viittä vaille valmiiksi neuvoteltu, mutta vääränlainen lahja kaatoi sen.
Nina Björn
Vääränlainen liikelahja saattaa pahimmassa tapauksessa estää koko sopimuksen syntymisen.
– Tiedän tapauksen, jossa miljoonien eurojen kauppa oli viittä vaille valmiiksi neuvoteltu, mutta vääränlainen lahja kaatoi sen. Lahjassa oli jokin väärä symboliikka ja negatiivinen merkitys, en tiedä mikä, tapaus ei ollut meillä, Björn kertoo.
Vie kotimaista käsityötä
Mutta mitä sitten viedä Suomesta maailmalle?
– Vien mielelläni puisia käyttöesineitä. Puu kuvaa hyvin suomalaisuutta, meidän metsiämme ja puhdasta luontoa, Björn sanoo.
Lahjan käyttö taas on vastaanottajan asia. JAMK:ista maailmalle lähteneitä tuikkupesiä on nähty esimerkiksi tuhkakuppeina ja pieninä pähkinäkippoina.
Ja joskus toimii perinteinen. Björn vei viime kuussa Kiinaan itse neulomiaan villasukkia. Sukat menivät hankeryhmälle, joka on tavannut jo useampaan otteeseen. Kiinassa arvostetaan omin käsin tehtyä, se on uniikkia, ja osoittaa omistautumista ja vaivannäköä.
– Neuloin televisiota katsellessa villasukat viidelle sikäläiselle kollegalle. Osassa Kiinaa talvet ovat kylmiä, ja lattiat voivat olla kylmiä, joten ne ovat hyviä käyttöesineitä, sanoo Björn.