Sinä helmikuisena päivänä kun Anssi Toivanen lähti Unnukka-järven saarta tutkimaan, hänellä ei ollut mielessä muinaisten kalliomaalausten etsiminen.
Satunnainen retkuilija -blogia pitävä leppävirtalaismies oli menossa etsimään luolaa. Hän oli löytänyt paikannimikortistosta kotikunnastaan vanhan perimätiedon, jossa kerrottiin Pöyhönsaaren Karhuvuoressa olevasta luolasta.
Luolaa ei löytynyt. Karhuvuoren etelärinteillä oli kuitenkin komeita jyrkkiä seinämiä. Toivanen oli ottanut tavaksi tutkia seinämät mahdollisten kalliomaalausten varalta.
Hihkuinpa melkein innosta.
Anssi Toivanen
Hän oli aikaisemminkin löytänyt kalliomaalausten jälkiä tai kuvioita, jotka näyttivät maalauksilta. Monesti asiantuntijoilta oli tullut vastaus, että kyse oli vain luonnon omista väreistä. Tai sitten maalauksista oli säilynyt nykyaikaan vain punaisia läikkiä.
Nyt oli toisin. Kun Toivanen kiipesi Karhuvuoren etelärinteen ylimmälle tasanteelle, hän huomasi kallion kolossa punaisen läikän. Hän otti siitä valokuvia. Sitten hän laskeutui alemmalle jyrkänteelle, jotta saisi koko kohteen kuvattua. Silloin Toivanen hämmästyi todella.
– Katsoin että ei, täällähän on enemmänkin!
Alemmalla jyrkänteellä oli toinen maalaus ja sen osana punainen ihmishahmo. Se oli kuin tikku-ukko, jonka toisessa kädessä näytti olevan jokin kaareva esine, ehkä jousi. Tai sitten se oli osa viereistä, muuten tuhoutunutta kuvaa.
– Hihkuinpa melkein innosta, hän tunnustaa jälkeenpäin.
Kaikkiaan maalaus oli Toivasen arvion mukaan parin neliömetrin laajuinen. Ihmishahmo oli korkeudeltaan noin 30 senttimetriä. Tämän artikkelin pääkuvana näet hahmosta kuvan, jossa punaista väriä on korostettu.
Voit käydä katsomassa lisää kuvia Karhuvuoren löydöksestä kalliomaalauksia kuvaavan Ismo Luukkosen blogista.
Se on hätkähdyttävä viesti ihmiseltä ihmiselle tuhansien vuosien takaa.
Päivi Kankkunen
"Nyt olet tainnut löytää jotakin"
Pian löydön jälkeen Toivanen lähetti jälleen valokuvat arkeologille.
– Sieltä vastattiin, että nyt olet tainnut löytää jotakin, hän muistelee.
Arkeologit vahvistivat, että kyseessä todella on kivikautinen kalliomaalaus. Sen syntyajaksi määritettiin 5200–3900 eaa. sen perusteella, minkä verran vedenpinnan on arvioitu laskeneen.
Teorian mukaan ihmiset ovat tehneet kuvat punamultavärillä veneestä tai jäältä. Veden pinnan on arvioitu olleen kivikaudella hiukan alempana kuin mistä maalaukset nyt löytyivät. Kalliolle on ollut vesiltä hyvä näkymä. Maalauksen ajoittaminen on kuitenkin hyvin vaikeaa.
Toivasen löytö on harvinaisuus. Pohjois-Savosta tiedettiin ennestään vain yksi ainoa ihmishahmoa esittävä kalliomaalaus, Rautalammin Toussunlinnasta.
Näin tuhansia vuosia säilyneet maalaukset ovat syntyneet
Kivikautiset kalliomaalaukset on tehty maasta paikoin luonnollisestikin löytyvällä punamultavärillä. Siihen on sekoitettu rasvaa ja notkistusainetta, kuten peuran tai hirven verta – näin väristä on saatu maalauskelpoista mönjää.
Punamultavärillä on ollut erityinen asema ihmisten mielissä aina rautakaudelle saakka, kertoo Museoviraston intendentti Päivi Kankkunen. Sillä ei ole ollut teknistä merkitystä, vaan väriä on käytetty hautarituaaleihin liittyvien tai muiden uskomuksellisten kuvien tekemiseen. Silloin tällöin löytyy palasia punamullalla värjätystä saviastiasta.
Vuosikymmenet kalliomaalauksia tutkinut tietokirjailija Pekka Kivikäs uskoo, että kuvilla on myös muita merkityksiä, jotka kenties avautuvat kun maalauksia paljastuu lisää ja niistä opitaan lisää.
Olen kuullut eräältä ihmiseltä, että hän on nähnyt yhden maalauksen ihan punaisena – mutta vain lyhyen aikaa!
Pekka Kivikäs
Tähän päivään saakka säilyneet kalliomaalaukset sijaitsevat usein kallioseinämissä, jotka ovat hiukan eteenpäin kallellaan. Näin sadevesi ei ole päässyt liian voimakkaasti huuhtomaan väriä.
Vähän sadevettä on kuitenkin tarvittu – sen ja kalliossa olevan piin myötävaikutuksella maalatun pinnan päälle on muodostunut suojaava silikaattikerros.
Milloin kalliomaalauksia voi löytää?
Jos haluat etsiä kalliomaalauksia, varhainen kevät on otollista aikaa. Silloin valo lisääntyy ja liikkuminen järven rannoilla jäällä ja muissa paikoissa, joihin maalauksia on aikanaan ehkä tehty, on helpompaa.
Kysymys parhaasta ajankohdasta on kuitenkin paljon monimutkaisempi. Vaaditaan sopivia olosuhteita, että maalauksen pinnalle muodostunut maitomainen silikaattikalvo muuttuu läpikuultavaksi. Karhuvuoren kalliomaalauksen löytänyt Toivanen sanoo, että sellaisen ilmiön voi saada aikaan vaikkapa pitkä, märkä syksy.
Pekka Kivikäs tietää useita esimerkkejä siitä, miten petollisia kalliomaalaukset osaavat olla. Kun hän on vuosikymmenien varrella tutkinut Fennoskandian suurinta kalliomaalausta Laukaan Saraakalliolla, hän on vain kaksi tai kolme kertaa onnistunut näkemään tietyn kohdan maalauksesta selvästi.
– Sitten olen kuullut eräältä ihmiseltä, jolla on värien näkemisessä vaikeuksia, että hän on nähnyt yhden maalauksen ihan punaisena – mutta vain lyhyen aikaa! Kivikäs sanoo.
Tämän vuoksi maalauksista pitää hänen mukaansa ottaa useita eri kuvia eri laitteilla ja eri olosuhteissa. Hän uskoo, että Karhuvuorenkin kalliomaalauksesta voi paljastua tulevien vuosien aikana vielä uusia piirteitä. Esimerkiksi sitä ei vielä tiedetä, mikä on kaareva esine lähellä maalauksen ihmishahmon kättä.
Sieltä vastattiin, että nyt olet tainnut löytää jotakin.
Anssi Toivanen
Toivasen ihmeellinen kevät sai jatkoa pari viikkoa myöhemmin
Leppävirtalainen Anssi Toivanen olisi varmasti ollut tyytyväinen Karhuvuoren seinämästä löytämäänsä muinaiskuvaan. Onni potkaisi häntä kuitenkin toisen kerran pari viikkoa myöhemmin Juvan Sarkasvuorella.
Siellä sijaitsee komea kalliomaalaus, joka on löydetty jo 1983. Hiihtolomalla ollut Toivanen lähti potkurilla jäälle tutkimaan maalausta. Hämmästyksekseen hän huomasi, että kallioseinämässä oli yksi tähän asti huomaamatta jäänyt hirven kuva.
Se oli entuudestaan tunnettuja maalauksia paljon himmeämpi. Toivasen mukaan väriä ei voinut erottaa – ainoastaan kuvion hirvestä, jonka keskelle oli tehty sydänkuvio.
– Se näkyi parhaiten juuri jäältä. Jos menee rannalta katsomaan, seinämä nousee niin pystysuoraan että sitä on mahdotonta havaita.
Vaikka kalliomaalaukset ovat tuhansia vuosia vanhoja, niitä on mahdollista löytää vielä lisää. Erityisesti kannattaa katsella pystysuoria kalliopintoja lähellä rantaa tai jopa syvempänä metsässä. Sitä paitsi sellaistenkin kalliomaalausten näkeminen, jotka on jo löydetty, on vahva kokemus.
– Se on hätkähdyttävä viesti ihmiseltä ihmiselle tuhansien vuosien takaa, kuvaa Museoviraston intendentti Päivi Kankkunen.
Tee näin, kun uskot löytäneesi kalliomaalauksen
1. Älä koske kalliopintaan, josta arvelet löytäneesi maalauksen. Kivipinta voi olla hyvin hauras. Ruokolahden Kolmiköytisen kuva on esimerkki kalliomaalauksesta, joka on lohkeillut pahasti. Se on tosin lohkeillut luontaisesti, ei kenenkään huolimattomuuden vuoksi.
2. Älä revi jäkälää tai sammalia maalauksen päältä. Varsinkin jäkälän irrottaminen saattaa herkästi irrottaa kallion pintaa ja sen mukana myös maalausta. Älä yritä puhdistaa kallioseinämää.
3. Ota hyvät valokuvat. Arkeologin arvion kannalta lähikuvat eivät välttämättä ole kaikkein informatiivisimpia. Tärkeää on ottaa myös kuvia, joista näkyy koko kohde ja maalaus hiukan etäämmältä.
4. Ilmoita. Voit ilmoittaa mahdollisesta kalliomaalauslöydöstä Museovirastoon tai maakuntamuseoon. Virasto saa vuosittain useita ilmoituksia kansalaisten löytämistä kalliomaalauksista. Usein ne paljastuvat luonnon omiksi väreiksi – älä silti jätä ilmoittamatta siinä pelossa, että kuva ei olekaan aito kalliomaalaus.
(Listan lähde: Museoviraston intendentti Päivi Kankkunen)