Ilman maailmaa insinöörin lailla tarkastelevaa nuorta kaveriaan Jarkkoa, Hannu Salminen, 53, tuskin olisi vieläkään hoksannut, että hänen autonsa kojelaudasta löytyy mukinpidike. Saati oppinut, että muovisesta perunasalaattirasiasta ja juomapillistä voi rakentaa suihkulähteen. 12-vuotias Jarkko osasi myös selittää, miten leivänpaahdin toimii.
– Ystävystyttyäni Jarkon kanssa olen löytänyt itsestäni pienen diplomi-insinöörin. En aiemmin tiennytkään, että olen kiinnostunut teknisistä aiheista, kaupallisella alalla työskentelevä Salminen kertoo.
Parivaljakon ikäeron selittää se, että he ovat mukana OmaKamu-toiminnassa (siirryt toiseen palveluun). Jarkko ja Hannu tapaavat parin viikon välein yleensä viikonloppuisin, muutama tunti kerrallaan.
Vuonna 2013 perustetun kansalaisjärjestö OmaKamun tavoitteena on kouluttaa vapaaehtoisia aikuisia tukihenkilöiksi lapsille ja nuorille, jotka syystä tai toisesta kaipaavat elämäänsä turvallisen ulkopuolisen aikuisen seuraa. Toimintaa on tällä hetkellä pääkaupunkiseudun lisäksi Hämeenlinnassa.
– Olin jo pidempään miettinyt, että haluaisin mukaan vapaaehtoistoimintaan. Halusin antaa aikaani ja läsnäoloani sitä tarvitsevalle, enkä vaan kuitata osallisuuttani maksamalla muutaman kympin kuussa, Salminen sanoo.
Mukavaa meillä on ollut yleensä tai melkein aina.
Jarkko, 12 vuotta.
OmaKamun toimintaa esittelevä lehtijuttu sai Salmisen tarttumaan puhelimeen. Pian mies osallistui 15 tuntia kestävään koulutukseen. Vappuaattona 2015 hän tapasi Jarkon ensimmäistä kertaa. Mukana tapaamisessa espoolaisen ostoskeskuksen kahvilassa olivat myös Jarkon vanhemmat ja OmaKamun toiminnanjohtaja Pekka Puukko.
– Ensivaikutelmani Hannusta oli, että hän voi olla ihan kiva henkilö, Jarkko muistelee nyt kaksi vuotta myöhemmin.
Ja ihan kivaksi aikuiskaveri sitten osoittautuikin.
Kaksikko on kiertänyt yhdessä tekniikanmuseoissa, observatorioissa ja kalastettukin on. Kuulumiset vaihdetaan yleensä jo auton kyydissä, kun Helsingin Lauttasaaressa asuva Hannu saapuu hakemaan Jarkkoa tämän kotoa Espoosta. Tapaamisen loppuaika sitten ihmetellään ja kummastellaan maailmaa yhdessä.
– Mukavaa meillä on ollut yleensä tai melkein aina, sanoo Jarkko.
Moni mies haluaa miesten seuraan
Joka kolmas suomalainen tekee vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyötä tehdään enemmän kuin keskimäärin 18 tuntia kuukaudessa, kertoo Kansalaisareenan, HelsinkiMission ja kirkkohallituksen 2015 teettämä tutkimus (siirryt toiseen palveluun).
Kaikista vapaaehtoistyötä tekevistä suomalaisista 13 prosenttia oli mukana ystävätoiminnassa. Naiset yli neljä kertaa useammin kuin miehet. Kaikista vapaaehtoistoiminnassa mukana olevista naisista reilu viidennes (21 prosenttia) osallistui ystävätoimintaan, siinä missä miesten osallisuus jäi neljään prosenttiin.
Miehet osallistuvat urheiluseurojen, asuinalueyhdistysten ja harrastusjärjestöjen vapaaehtoistyöhön enemmän kuin naiset. Sen sijaan naiset toimivat aktiivisemmin juuri esimerkiksi ystävätoimintaa tarjoavissa sosiaalijärjestöissä.
Miesten kokonaisvaltaista hyvinvointia edistävän Miessakit ry:n toiminnanjohtaja Tomi Timperi kertoo huomanneen, kuinka sana mies on monelle sellainen tekijä, joka laskee kynnystä osallistua – oli kyseessä sitten erovertaisryhmä tai joogatunti.
– Kun toiminnan nimessä on sana mies, osallistumista harkitseva toi olla varma, ettei ole paikalla ainoana miehenä. Sellainen on monelle tärkeää, Timperi sanoo.
Tärkeintä on luotettava aikuinen, sukupuolesta riippumatta
OmaKamu ry:n jonossa olevista kymmenistä lapsista valtaosa on poikia ja moni heistä toivoo nimenomaan miespuolista kaveria.
Toiminnanjohtaja Puukko sanoo, että tärkeintä on kuitenkin saada lapsen elämään luotettava aikuinen sukupuolesta riippumatta. Monesti sukupuoli kuitenkin nousee keskeiseen rooliin.
– Jos lapsen elämässä ei ole yhtään miestä lähipiirissä, kamua lapselle hakevalle vanhemmalle vapaaehtoisen sukupuoli on ratkaiseva tekijä, Puukko summaa.
OmaKamu ry tekee yhteistyötä kuntien perhepalveluiden kanssa. Taustalla on usein se, että perheessä saattaa olla erilaisia vaikeuksia ja haasteita, joiden seurauksena aikaa lapselle jää liian vähän. Se voi sitten purkautua esimerkiksi lapsen käytösongelmina tai aiheuttaa yksinäisyyttä ja ajaa pitkittyessään syrjäytymisvaaraan.
– Silloin on hyvä, että on olemassa aikuisia kavereita, jotka antavat omaa aikaansa ja turvaa lapselle. Ei siinä tarvitse olla sen kummempaa kuin ihan normaali, luotettava ja turvallinen aikuinen, Puukko toteaa.
Mieskaveria voi joutua odottamaan yli vuoden
Myös yhden vanhemman perheiden asiaa ajavan Pienperheyhdistyksen Mieskaverit-toiminnassa (siirryt toiseen palveluun) on pulaa vapaaehtoisista. Mieskaveritoiminnan ohjaaja Marika Rosenborgin mukaan heillä on tälläkin hetkellä jonossa lapsia, jotka ovat odottaneet sopivaa mieskaveria yli vuoden.
Hän kuitenkin korostaa, ettei kaverisuhteita perusteta jonotusnumerosysteemillä. Toisilla tärppää heti, kun taas jotkut joutuvat odottamaan pidempään.
– Äidin ja mieskaverin pitää pystyä luomaan yhteinen luottamus ennen kuin suhde lapseen voi alkaa. Voi olla, että äidillä on todella tarkat toiveet mieskaverin suhteen tai että maantieteellinen etäisyys muodostuu haasteeksi, Rosenborg kertoo.
Monipuolistunut perhekäsitys näkyy jo Mieskavereihin tulleiden yhteydenottojen määrässä. Meillä on koko ajan lapsia jonossa.
Marika Rosenborg, Mieskaveritoiminnan ohjaaja, Pienperheyhdistys ry
Tänä vuonna 25 vuotta täyttävä Mieskaverit-toiminta perustuu siihen ajatukseen, että jokainen lapsi ansaitsisi elämäänsä miespuolisen aikuisen. Koska kaikilla ei sellaista ole, järjestö haluaa tarjota mahdollisuuden saada mies osaksi arkea oman elinpiirin ulkopuolelta.
– On harvinaista, että lapsi voisi kasvaa aikuiseksi niin, ettei hänen elämäänsä soluttautuisi naispuolisia ihmisiä esimerkiksi suvun tai koulun ja päivähoidon kautta. Sen sijaan ilman läheistä miestä yhä useampi voi kasvaakin, Rosenborg sanoo.
Yhä useampi pääkaupunkiseudulla asuva nainen hankkii lapsen ilman kumppania. Rosenborg sanoo, että monipuolistunut perhekäsitys näkyy jo Mieskavereihin tulleiden yhteydenottojen määrässä.
– Meillä on koko ajan lapsia jonossa, hän kertoo.
Ei ole yhtä ja oikeaa miehenmallia
Rosenborg sanoo, että kasvu ja kehitys ilman lähipiirissä olevaa miestä ei automaattisesti aiheuta lapselle peruuttamatonta vahinkoa, mutta olisi hyvä tarjota monenlaisia samaistumiskohteita.
Mieskaveritoimintaa vetäessään hän haluaa korostaa vapaaehtoisille, ettei yhtä ja oikeaa miehenmallia ole olemassakaan.
Eri sukupuolia edustavien läheisten aikuisten läsnäoloon lapsen kehityksen kannalta liittyy myös psykiatrian erikoislääkäri Liisa Kemppaisen 2001 julkaistu väitöskirja (siirryt toiseen palveluun), jossa Kemppainen tutki mielenterveyshäiriöitä ja rikollisuutta ennustavia perhetekijöitä.
Tutkimuksessa seurattiin 11 000 pohjoissuomalaista henkilöä 32 ensimmäisen elinvuoden ajan. Väitös osoitti, että ilman isää kasvanut poika syyllistyy aikuisena kahdeksan kertaa todennäköisemmin vankeusrangaistuksen tuottavaan väkivallantekoon kuin poika, jonka kasvatuksessa isä on ollut mukana.
Isän puuttuminen oli myös merkittävin tyttöjen aikuisiän väkivaltaisuutta ennustavin tekijä.
Se, mitä kautta aikuiset ovat lapsen elämään tulleet, on Rosenborgin mukaan toissijaista. Läsnäolo on tärkeintä.
– Aidolla läsnäololla ja välittämisellä saadaan paljon aikaan. Parhaassa tapauksessa koko elämän kestäviä ihmissuhteita, hän sanoo.
Hyvä kahden hengen tiimi
Kun Jarkolta kysyy, mikä on ollut nyt kaksi vuotta kestäneen ystävyyssuhteen aikana mukavinta, vastausta ei tarvitse kauaa odottaa.
– Hauskinta oli se retki, jossa saatiin kalastaa. Se oli ehkä vähän ikävää, kun se kesti vain yhden yön. Mä olisin halunnut olla siellä kaksi yötä, Jarkko sanoo.
Hannu hymyilee vieressä, sillä hän tietää, että OmaKamu ry järjestää kesäkuussa Tammisaaressa kalastusretken, jonne kaveruksilla on mahdollista saapua lauantain sijaan jo perjantaina.
– Me ajattelimme ottaa koko potin, eli koko viikonlopun, Hannu sanoo ja vaikuttaa jopa innostuneemmalta kuin 12-vuotias kaverinsa.
Hannulla ei ole omia lapsia, joten jo pelkkä rento yhdessäolo maailmaa tarkkaavaisin silmin tutkailevan Jarkon kanssa tuo hänelle uutta näkökulmaa ja piristystä elämään. Jarkon kanssa ollessaan hän unohtaa usein olevansa keski-ikäinen valkokaulustyöläinen.
– Jännitin aluksi, että miten pärjään ja osaanko olla hyödyllinen, mutta kaikki odotukset ovat täyttyneet. Meillä synkkaa hyvin ja me olemme hyvä kahden hengen tiimi. Toivottavasti olemme sitä vielä pitkään.
Vapaaehtoisen oman elämän pitää olla tasapainossa
Kun vapaaehtoistoimintaa tutkittiin 2015, ajanpuute mainittiin yleisimmäksi syyksi sille, ettei ole lähtenyt mukaan toimintaan. Miehet mainitsivat naisia useammin, että syynä on yksinkertaisesti se, ettei kukaan ole koskaan pyytänyt.
12–29-vuotiaille suunnattua tukihenkilötoimintaa (siirryt toiseen palveluun) HelsinkiMissiossa koordinoiva Linda Stark tunnistaa ilmiön.
– Miehet osallistuvat paljon esimerkiksi urheiluseuroissa tapahtuvaan vapaaehtoistyöhön, mutta heitä on hankalampi saada kiinnostumaan ystävä- tai tukihenkilötoiminnasta. Kyllä he tulevat mukaan tällaiseenkin, sitten kun pyydetään, Stark kertoo.
Viime vuonna HelsinkiMissio kohdisti sosiaalisessa mediassa 25–40-vuotiaille miehille mainoksen, jossa etsittiin vapaaehtoisia. Some-kampanja onnistui tavoittamaan kaivatun kohderyhmän ja sen seurauksena järjestö pääsi vastaamaan hieman paremmin miespuolisten tukihenkilöiden suureen kysyntään.
Miehet osallistuvat urheiluseuroissa tapahtuvaan vapaaehtoistyöhön, mutta heitä on hankalampi saada kiinnostumaan ystävä- tai tukihenkilötoiminnasta.
Linda Stark, vapaaehtoistyön koordinaattori, HelsinkiMissio
Monilla ystävätoiminnan pariin hakeutuneilla miehillä on yleensä taustalla lapsuuden hyvä kokemus luotettavasta aikuisesta – tai sitten kokemus sellaisen puuttumisesta.
– Vapaaehtoisilta ei edellytetä mitään erityistä koulutustaustaa, mutta vaadimme sen, että oma elämä pitää olla tasapainossa. Jos on kokenut itse kovia, tilanteen pitää olla takanapäin jotta pystyy aidosti kohtaamaan toisen ihmisen, Stark sanoo.
Kaikki ystäväpalveluita tarjoavat järjestöt kouluttavat vapaaehtoisensa ja tarkistavat, ettei henkilöiden taustasta löydy asioita, jotka voivat olla este alaikäisten kanssa toimimiselle.
Jarkko esiintyy jutussa pelkällä etunimellään vanhempiensa toiveesta.