Helsinki Contemporary -taidegalleriassa kuuluu projektorien hiljainen humina. Sinertävässä valossa läikehtivälle läpinäkyvälle kankaalle heijastuu sanoja ja lauseita. Ne on kirjoittanut kone.
Tuomas A. Laitinen hyödyntää uusissa teoksissaan tekoälyä, joka on luotu neuroverkon avulla. Tekoälyllä tarkoitetaan tietokone-ohjelmaa, joka kykenee alykkääseen toimintaan. Neuroverkko taas on tietojenkäsittelyn malli.
Esimerkiksi The Great Report (Liminal Cluster) -installaatiossa tekoälylle on syötetty kolmekymmentä Samuel Beckettin teosta. Tekoäly taas keskustelee algoritmin kanssa, joka on opiskellut romanttista kirjallisuutta.
– Laitoin Samuel Beckettin tekstejä datatutkijalle, jonka kanssa teen yhteistyötä. Hän totesi, että nämähän vaikuttavat jo ihan valmiiksi keinoälyn luomalta runoudelta, Laitinen viittaa aidon ja epäaidon toisinaan hyvinkin häilyvään rajapintaan.
– Tällä hetkellä puhutaan paljon totuuden jälkeisestä maailmasta. Olen miettinyt, kuinka tällaista teemaa voisi viljellä taiteessa. Se että luodaan oikeasta kirjailijasta kyborginen tekoälyversio tuntui heti kiinnostavalta lähtökohdalta.
Laitisen mukaan algoritmeilla on jo nyt vaikutusta kieleen.
Tekoälyltä ei kerronta luonnistu
Tekoälyn tarjoamat mahdollisuudet ovat kiinnostaneet Laitista jo pitkään. Hän on esimerkiksi tutkinut kirjallisuusblogeja, joissa on pelkästään neuroverkkojen kirjoittamaa runoutta. Lyriikka sujuu koneelta mainiosti, kerronta ei.
– Tekoälyn on todella vaikeaa kertoa tarinaa, jossa on alku, keskikohta ja loppu. Itse asiassa verbaalisten kokonaisuuksien luominen tekoälyn avulla on vaikeampaa kuin vaikkapa kuvien.
Laitisen toinen tekoälyyn perustuva teos, Respector, on tällä hetkellä osa Kiasman ARS17-näyttelyä.
– Koska tekstimassaa tulee tällaisten teosten yhteyteen pakostakin paljon, editointiprosessi on haasteellista. ARS17- näyttelyn teoksen runoa jumpattiin kuusi kuukautta, jotta se saatiin rullaamaan. Itse haluan päätyä tilanteeseen, jossa en edes tiedä, kuka tai mikä niitä päätöksiä on tehnyt, ja kuinka paljon teoksessa on mukana sitä meidän itse luomaamme tekoälyä.
Tekoäly ja kantrivaihe
Tuomas A. Laitinen kuuluu kotimaisten taiteilijoiden kasvavaan joukkoon, joka tutkii tekoälyn tarjoamia mahdollisuuksia luovassa prosessissa.
Pink Twins- taiteilijakaksikko on yhdistänyt ennakkoluulottomasti toisiinsa kuvataidetta, musiikkia ja digitekniikkaa jo pari vuosikymmentä.
Juha ja Vesa Vehviläisen uusi projekti, Infinity, on musiikkigeneraattori, jossa voi paitsi miksata musiikkia duon omasta materiaalista, myös luoda uusia biisien nimiä.
– Siinä on perinteinen oppiva neuroverkkojärjestelmä, jota on koulutettu popmusiikkibiisien nimistä koostuvilla arkistoilla. Niiden pohjalta generaattori sitten luo uusia nimiä, Vesa Vehviläinen tarkentaa.
Kuten Great Reportinkin kohdalla, Infinityn tuottamia musiikkikappaleiden nimiä voi olla vaikea erottaa ihmiskäden jäljestä. Vai miltä kuulostavat sellaiset nimet kuten Murder Inside My Head, Somehow I Was Made For Lovin' ja Railroad Man.
– Lopputulos on kiinnostava, koska nimet eivät välttämättä vaikuta ollenkaan keinotekoisilta. Mieleen tulevat baari-illan ja pilkun jälkeen keksityt nimet, jotka kuitenkin toimivat hyvin populaarimusiikin kontekstissa, Juha Vehviläinen toteaa.
Millaisia mielleyhtymiä sitten tulee kappaleesta, jonka nimeksi kone on antanut Stuck in a Dream?
– Jossakin vaiheessa tuntui että, tekoälyllemme tuli angstinen kantrivaihe. Stuck in a Dream, ehkä se menee temaattisesti juuri sinne kantrilaariin, Vesa Vehviläinen sanoo.
Tekoäly kilpailee van Goghin kanssa
Taiteeseen tekoäly tunkeutui jo 1970-luvulla, jolloin brittitaiteilija Harold Cohen (1928-2016) kehitti AARON-tietokoneohjelman. AARON on maalannut pääasiassa abstrakteja, värikylläisiä tauluja, joita on ollut esillä lukuisissa taidenäyttelyissä ja joita on hankittu muun muassa Lontoon Tate-museoon.
AARONIsta näytti tulleen tekoälytaiteen ihmelapsi, mutta hieman ennen kuolemaansa Cohenin suhtautuminen siihen muuttui. Kone tuntui muuttuneen liian itsenäiseksi.
– Vähitellen minulle valkeni, ettei AARON enää ollut täysin riippuvainen minusta. Se teki asioita, joihin minulla ei ollut osaa eikä arpaa. AARONin omatoimisuus alkoi olla häiritsevää, Harold Cohen kertoi BBC:lle vuonna 2015.
Samaisena vuonna keinoälyn käyttö taiteessa herätti myös laajempaa huomiota, kun Googlen käyttämä neuroverkko onnistui tuottamaan oudon kiehtovaa, ekspressiivistä taidetta, jota verrattiin jopa van Goghiin. Neuroverkkoon oli syötetty runsaasti kuvia eläimistä, joten lopputulos sisälsi psykedeelisesti vääntynyttä ja vääristynyttä faunaa.
Tekoäly näkee elokuvan eri tavalla
Tekoäly on kunnostautunut myös pelaamisessa: se on jo päihittänyt ihmisen shakissa sekä aasialaisessa go-lautapelissä. Vielä 1990-luvulla asiantuntijat olettivat, että tähän kuluu yli sata vuotta. Tekoäly siis harppoo eteenpäin kovaa vauhtia ja kuroo kuilua kiinni ihmiseen nopeudella, joka koetaan sekä uhkaksi että mahdollisuudeksi.
Tekoälystä on löytynyt myös aggressiivisia ja rasistisia piirteitä. Microsoft lanseerasi viime vuonna Tay-tekoälyohjelman, joka pystyi keskustelemaan ihmisten kanssa Twitterissä. Koska tekoäly on oppivainen olio, muutama vääräleukainen twiittaaja manipuloi Tayn kirjoittelemaan ihailevia kommentteja Adolf Hitleristä.
Viime vuonna keinoäly pureutui myös elokuvataiteeseen: Ridley Scottin Blade Runnerista tehtiin Blade Runner- Autoencoded -versio. Taiteilija Terence Broad rakensi neuroverkon jolle näytti elokuvan. Neuroverkko opastettiin muistamaan filmin jokaikinen freimi ja muokkaamaan se uusiksi. Tätä kautta tieteiselokuvaklassikkoon saatiin aivan uudenlainen näkökulma.
Tekoäly on kuin haarukka
Sekä Pink Twins että Tuomas A. Laitinen suhtautuvat tekoälyn tarjoamiin mahdollisuuksiin innostuneesti, kuten taiteilijan tällaisiin asioihin pitääkin. Laitista kiinnostaa etenkin taiteilijan ja tekoälyn suhde – se, millaiseksi se lopulta kehittyy.
– Neuroverkko on organismi, itseoppiva asia, joka toimii tiettyjen materiaalisten reunaehtojen mukaan. On olemassa siis joku toinen organismi, jolle syötän ärsykkeitä, ja jonka kanssa teen yhteistyötä. Tämä vaikuttaa etenkin toimijuuteeni taiteilijana.
– Kaikki teknologiat ovat varmasti olleet osa evoluutiota, enkä näe neuroverkkoja sen kummempana asiana kuin sitä, että joku keksi joskus haarukan. Joissakin tapauksissa voidaan puhua käyttöliittymistä, joilla päästään käsiksi elämään.
Vesa Vehviläisen mukaan tekoäly tulee kehittymään nimenomaan taiteilijan välineenä ja työkaluna.
– Tosin tekoäly vaatii myös temaattista käsittelyä eli suunnittelua ja ajattelua siitä, miten sitä käyttää ja soveltaa. Mielestäni se ei luo taidetta tai kulttuuria sen enempää kuin tietokoneet itsessään, sitä pitää kuitenkin ohjata ja neuvoa. Ihmisen osallistuminen tällaiseen tuotantoon on ainakin toistaiseksi ollut välttämätöntä. Toisaalta viihdeteollisuuden tulevaisuusvisioista löytyy runsaasti esimerkkejä, joissa tekoäly ottaa vallan.
