Hyppää sisältöön
Artikkeli on yli 6 vuotta vanha

Vihapuheelle on nyt osoite ja jopa puhelinnumero – teatterintekijät etsivät arkista vihaa

Syksyllä suomalaisten vihapuhe soi KOM-teatterissa musiikkivihoitteluna.

Ihmiskoe Facebookin vihakuplassa, kuvitus
Kuvitus: Katju Aro
Sari Vähäsarja
Avaa Yle-sovelluksessa

Kyllä, vihan keräämiselle parempi ajankohta voisi olla talvi, mutta realiteetit jylläävät: kesä menee vihan parissa. Näin myöntää Laura Airola, yksi Koko Suomi vihaa -teoksen työryhmästä. Se synnyttää lokakuuksi KOM-teatteriin musiikkivihoittelun vihapuheesta.

Ajatus projektiin lähti koventuneesta keskusteluilmapiiristä ja siitä, miten ihmiset keskustelevat netin anonymiteetin suojissa. Laura Airola työskentelee toimittajana, ja alalla kohdataan paljon vihapuhetta.

– Sain vihapostia mielestäni hyvin mitättömästä ja harmittomasta aiheesta. Mekanismi on ajatella, että kouluttamattomat ihmiset huutelevat nettiplastoilla, mutta tajusin, että ihan kaikki pystyvät tuottamaan hirveää vihapuhetta.

Työryhmä on kahlannut keskustelupalstoja ja huomannut, että vihapuhe on kaikkialla varsin samanlaista:

– Masentavaa, tylsää, ankeaa ja mielikuvituksetonta, luonnehtii Laura Airola.

Ihmisethän vihaavat tosi tavallisia asioita:  tietynlaista musiikkia, jonottamista, asiakkaita.

Laura Airola

Tekijät kaipaavat myös arkisempaa, tavallista vihaa. Sitä ottavat vastaan viime viikolla auennut vihapuhelin ja sähköposti osoitteessa vihapuhevastaanotto@gmail.com:

– Ihmisethän vihaavat tosi tavallisia asioita:  tietynlaista musiikkia, jonottamista, asiakkaita.

Työryhmä eli Oona Airola, Laura Airola, Ilkka Tolonen, Erkka Mykkänen ja Anna Airola haluaa selvittää, mitä vihapuhe kertoo suomalaisista:

– Ei ole mitään vastausta. Mutta tuntuu, että viha on reaktio johonkin omaan tunteeseen, vaikka pelkoon vierasta kohtaan. Tai omia huonoja kokemuksia projisoidaan vihapuheen kautta, pohtii Laura Airola.

Kommetteja paperille painettuna
Kuntapäättäjät ja luottamushenkilöt saavat osakseen nykyään roisia palautetta, jonka pääväline on sosiaalinen media. Kuva: Miki Wallenius / Yle

– Ainakin se kertoo huonosta keskustelukulttuurista, että pitää puhua karkeasti. Jos pystyisimme puhumaan paremmin, julkisesti ja omilla nimillä, keskustelu netissä ei olisi ihan tuollaista.

Ei ole pointtia toistaa keskustelupalstojen raskasta vihaa, vaan päästä eteenpäin tutkimaan, mistä tämä johtuu.

Laura Airola

Teemasta huolimatta – tai sen takia – tavoitteena on mahdollisimman kevyt teos.  Tekijät eivät halua keskittyä rasistiseen vihapuheeseen, vaan muistuttavat, että vihapuhe on kaikille ominaista jossain elämäntilanteessa.

– Se on asia, josta voi vapautua. Siksi alaotsikko "ihana musiikkivihoittelu". Ei ole pointtia toistaa keskustelupalstojen raskasta vihaa, vaan päästä eteenpäin tutkimaan, mistä tämä johtuu.

Kuviosta tekee hankalan se, ettei tarkoituksena ole tehdä liian kevyttäkään:

– Kun lukee keskustelupalstoja ja kuuntelee ihmisten kokemuksia, tajuaa että se on kaikkea muuta kuin hauskaa, sanoo Laura Airola.

Suosittelemme sinulle