Inkoon hiilivoimalan koosta saa jonkinlaisen käsityksen, kun kiipeää sen katolle. Pihalla tönöttävä tuhannen kuution kokoinen öljysäiliö näyttää lähinnä ylösalaisin käännetyltä pahvimukilta ja sen viereen parkkeerattua autoa ei oikeastaan edes huomaa.
Kokoa voimalalla todella onkin: sen purkutyö on rakennuskuutioina mitattuna Suomen historian suurin. Purettavia rakennuskuutioita on 900 000 ja haasteita riittää.
– Tämä on 70-luvulla rakennettu, joten täällä on haitta-aineita, kuten asbestia. Se on poistettava ennen varsinaisen purun aloittamista. Rakennukset ovat niin korkeita, että purkukoneet eivät yllä katolle asti. 150-metrisissä piipuissa on sisällä teräsputket, joten ne eivät murene samalla tavalla kuin tiilipiiput. Ne pitää siis kaataa, projektipäällikkö Juha Tella luettelee.
Voimalaitosyksikötkin ovat niin korkeita, että purkukoneet eivät yllä niiden kattojen tasalle. Rakennusten purkamista ja urakan lopuksi tapahtuvaa piippujen kaatamista onkin tarkoitus vauhdittaa pienillä räjähteillä.
Voimalaitoksen tekniikka ja kannattavuus tulivat tiensä päähän
Fortum ajoi Inkoon hiilivoimalan alas itsenäisyyspäivänä vuonna 2013. Sen jälkeen voimalaa pidettiin tarvittaessa käyttöön otettavassa kunnossa vielä muutaman vuoden ajan.
– Inkoon voimalan tilanne kuvastaa sähkömarkkinoiden muutosta aika hyvin. Voimalaitos myi sähköä ja sähkön hinta on ollut jo pitkään markkinoilla sillä tasolla, että se ei kata tämän voimalan tuotantokustannuksia, lauhdeliiketoiminnan johtaja Vesa Maso kertaa.
40-vuotias voimala alkoi olla myös teknisen käyttöikänsä päässä.
– Lopullinen luopumispäätös ei toki ollut helppo. Tämä on iso voimalaitos, tässä on paljon pääomaa kiinni ja tunteitakin pelissä, Maso jatkaa.
Laitteet ja romu myyntiin ja kierrätykseen, työntekijöiden muistot talteen
Inkoon hiilivoimalassa oli enimmillään töissä noin 400 ihmistä. Tällä hetkellä käynnissä oleviin purkutöihin riittää 40. Fortum pyrkii myymään tai kierrättämään voimalan laitteet ja purkujätteen. Helsingin yliopisto, Länsi-Uudenmaan maakuntamuseo ja Tekniikan museo keräävät puolestaan työntekijöiden muistoja voimalasta.
Paikallispäällikkö Henry Sammalniemi muistaa yhden voimalassa kiertävän tarinan, joka sekin kuvastaa osaltaan laitoksen valtavaa kokoa.
– Tässä kun on neljä miltei tismalleen samanlaista voimalaitosyksikköä, niin se tuo oman haasteensa alueella liikkumiseen. Sellainen legenda on, että kun kesätyöntekijä tai muuten uusi ihminen tuli laitokseen, niin hänet katsottiin täysin perehtyneeksi, jos osasi ensimmäisen kuukauden aikana työpisteeltään ruokalaan ilman apua.
Voimalan viereinen kytkinkenttä, hiilikenttä, satama ja öljysäiliöt jäävät käyttöön voimalan purkamisesta huolimatta. Voimalan tilallekin lienee jotain toimintaa luvassa.
– Suunnitelmissa on monenlaisiakin asioita, mutta ne ovat kaikki vielä piirustuslaudalla. Niistä kerrotaan sitten aikanaan, jos päätöksiä syntyy, Fortumin lauhdeliiketoiminnan johtaja Vesa Maso myhäilee.
