Petolinturengastaja Kari Oittinen pakkaa murheissaan kaksivuotiasta merikotkakoirasta jätesäkkiin kemiläisen rivitalon pihalla. Säkin hän taittelee pahvilaatikkoon, jonka päällä lukee Evira, Oulu.
Sama lintu on ollut Oittisen käsissä ennenkin, silloin tunnelma oli iloisempi. Oittinen pääsi toissa kesänä rengastamaan sataan vuoteen ensimmäistä Meri-Lapissa kuoriutunutta merikotkan poikasta.
Oittinen kertoo, että aina kun tieto kuolleesta linnusta tulee lintuharrastajille, hiipii mieleen pelko, onko kyseessä juuri itselle tuttu yksilö. Nyt kotkan nilkoissa olevat renkaat näyttävät harmillisen tutuilta.
Merikotka löytyi kuolleena Simossa sijaitsevan Maksniemen tuulivoimapuiston alueelta. Linnun toinen vilkkuluomi on tullut ulos ilmeisesti törmäyksen seurauksena ja sulat ovat repeytyneet irti sen rinnasta, mikä viittaa tuulivoimalan lavan iskuun.
– Paikalliset ilmeisesti löysivät linnun ja ilmoittivat siitä poliisille, joka kävi sen hakemassa. He ilmoittivat siitä meille tänne Kemi-Tornion lintuharrastajille sillä pyynnöllä, että me toimitamme sen eteenpäin Eviraan tutkittavaksi, Oittinen kertoo.
Suomesta merikotkia löytyy noin 300–400 paria. Pohjoisessa merikotkia tavataan harvemmin, sillä suurin osa pesii Etelä- ja Länsi-Suomessa Merenkurkun tietämille yltävällä alueella. Pohjoisesta löytyy pieni kanta Sodankylän alueelta ja vielä pienempi Kuusamon alueelta.
– Tämä olisi ollut Kemi–Tornio-alueen ensimmäinen merikotkaparin jälkeläinen, joka ei kovin pitkään saanut elää, Oittinen harmittelee.
Simon tuulivoimapuisto on sijaintinsa vuoksi kotkille erityisen vaarallinen.
– Se on vaarallinen sen takia, että puistot suuntautuvat kaakosta luoteeseen. Muuttavat linnut joutuvat ylittämään rivistön kahteen kertaan ja pesivät linnut pahimmillaan montakin kertaa päivässä, Oittinen kertoo.
Erityisesti pitkään jatkunut kylmä kevät on ollut hankala myös tässä suhteessa.
– Merellähän ei ole ravintoa meren ollessa jäässä ja ne joutuvat hakemaan sitä täältä maalta.
Lintu ei ehdi reagoida
Vinhaa vauhtia pyörivä tulivoimalan lapa muodostuu helposti surmanloukuksi suurelle linnulle.
– Lavan kärki pyörii niin suurella nopeudella, että vaikka iso ja hidasliikkeinen lintu havaitsisikin sen, niin se ei kerkeä tehdä mitään, kun lapa koppaa siltä hengen, Oittinen kertoo.
Korkeuksiin kohoavat tuulivoimalat yltävät juuri samaan korkeuteen, jolla suuret petolinnut liikkuvat.
– Parasta olisi, että tuulimyllyjä ei rakenneta siihen, missä meri- ja maakotkat pesivät ihan vieressä. Nykyisin epävirallinen rauhoitusalue on kaksi kilometriä pesältä, mutta kyllähän linnut saalistaessaan kulkevat monta kertaa tuulimyllyalueiden läpi.
Lintuharrastajat vetoavat, ettei tuulivoimaloita rakennettaisi alueelle, jolla linnut liikkuvat tiuhaan.
– Tuulivoimaloita on rakennettu jo aivan liikaa tähän Maksniemen–Iin korkeudelle ja tahti näyttää vain jatkuvan. Niitä ei pitäisi rakentaa lähelle pesintä-, ruokailu- ja lepäilyalueita.
Tuulimyllyt ovat koituneet kotkien kohtaloksi myös muualla maassa.
– Niitä on kuollut yksi Rauman suunnassa ja toinen Etelä-Suomessa, syksyllä meni Merenkurkussa yksi. Tuulimyllyfirmat ovat tähän asti väittäneet, että niitä ei ole Suomessa kuollut, mutta nyt, kun tuulimyllyjä on tullut lisää, niin näitä kuolemiakin rupeaa tulemaan vähän väliä, Oittinen sanoo.