Pullervon pikkuserkku on pulassa Suomenlahdella – outo joukkokuolema vei puolet norpista, mutta suojelu ei kiinnosta

Samaan aikaan kun saimaannorppa Pullervo paistattelee rentona kansansuosiossa, sen vähemmän tunnettu pikkuserkku taistelee olemassaolostaan Suomenlahdella.

Maailman pienin hyljelaji itämerennorppa on jäänyt jo vuosia Saimaalla asustavaa sukulaistaan vähemmälle huomiolle. Suomenlahden itämerennorppakanta on kuitenkin kutistunut saimaannorppia pienemmäksi jo vuosikymmeniä sitten.

Talvien lämpeneminen uhkaa Suomenlahden norppakantaa entisestään. Kotkan saaristossa on paljastunut ainakin yksi tapaus, jossa itämerennorpan pesä löytyi venevajan alta.

Norppa ei todennäköisesti löytänyt jääpeitettä luonnosta ja haki suojaa venevajasta.

Ympäristöjärjestö WWF julkaisi hiljattain raportin itämerennorpan tilasta. Järjestö vaatii eteläisille itämerennorppakannoille samanlaista suojelu- ja tutkimusohjelmaa kuin saimaannorpalla on. Suomenlahdella on itämerennorppia enää arviolta 100–200. Saimaannorppien määrä on tällä hetkellä 360.

– Itämerennorppaa ei ole suojeltu, koska maa- ja metsätalousministeriö ei ole ollut siitä kovin innostunut. Heillä on muita kiireitä, toteaa WWF:n merihyljetyöryhmän puheenjohtaja Antti Halkka.

Maa- ja metsätalousministeriön erikoistutkija Jussi Laanikari pitää WWF:n vaatimusta epärealistisena.

– Aika utopistinen ajatus, sillä puhutaan aivan eri lajeista. Itämerennorppa on riistalaji, jota on pelkästään Perämerellä 20 000, Laanikari sanoo.

Norppia sai metsästää pyyntiluvalla vuoteen 1988 saakka, jolloin norppa rauhoitettiin kokonaan kannan vähenemisen vuoksi. Pyynti sallittiin uudestaan vuonna 2010 kalastajille aiheutuvien vahinkojen vähentämiseksi.

Itämerennorppaa saa pyytää Perämeren ja Merenkurkun alueella. Norppia on Itämeressä noin 20 000, mutta suurin osa niistä elää Perämerellä.

– Kalastajat ovat meihin jatkuvasti yhteydessä. Norpat syövät silakkaa ja muikkua kaksinkertaisen määrän verrattuna Suomen ja Ruotsin yhteenlaskettuun kalasaaliseen, Laanikari sanoo.

Maa- ja metsätalousministeriön mukaan Itämeren norppakanta kasvaa pyynnistä huolimatta vuosittain 1 000–2 000 yksilöllä joka vuosi.

Eteläisillä alueilla itämerennorpan pyynti on kielletty, ja se on myös seurattavien lajien listalla. Pulassa oleva kanta elääkin juuri eteläisillä alueilla ja varsinkin Suomenlahdella, jossa itämerennorppien määräksi on viimeksi laskettu 100–200 yksilöä.

Itämeren suojelukomissio on jakanut itämerennorpat Pohjanlahden, Suomenlahden, Riianlahden ja Saaristomeren kantoihin. Sateliittiseurannan perusteella norpat liikkuvat Itämeressä laajoilla alueilla Pohjanlahdella. Liikkumistutkimuksessa seurattiin 30:a norppaa, joista kaksi matkasi Perämereltä Riianlahdelle asti.

Yksikään norppa ei kuitenkaan siirtynyt Suomenlahdelle. Myöskään Suomenlahdella olevia norppia ei ollut pannoitettu seurantaa varten. Ministeriön mukaan lajin eriytymisestä ei silti ole tarpeeksi näyttöä.

– Hylkeiden liikkumistutkimusta on tähän mennessä ollut aivan liian vähän, jotta voidaan edes varmasti puhua eri osakannoista. Hoitosuunnitelmassa on esitetty kantojen eriytymisen tutkimista, sanoo Maa- ja metsätalousministeriön erikoistutkija Jussi Laanikari.

Suomenlahden norppakannan kokoa ei ole päivitetty vuosiin. Norppia on vaikea laskea huonon jäätilanteen vuoksi.

Avaa kuvien katselu

Itämeren norppakanta romahti kymmeniä vuosia sitten. 1970-luvulla huomattiin norppien kärsivän vakavasta lisääntymisongelmasta.

– Ympäristömyrkyt, todennäköisesti PCB, aiheutti pysyvää lisääntymiskyvyttömyyttä. Kaksi kolmasosaa norppanaaraista kärsi kohdunkuroumahäiriöstä, joka teki niistä steriilejä. Ilmiö oli todennäköisesti voimakas jo 1960-luvulla, WWF:n Halkka kertoo.

Maa- ja metsätalousministeriön erätalousneuvos Vesa Ruusila sanoo, että itämerennorpan tutkimiseen on vuosien mittaan panostettu.

– Itämerennorpan lisääntymisterveyteen liittyvää tutkintaa on tehty paljon. Terveydentila on parantunut kohdunkuroumahäiriön suhteen, Ruusila sanoo.

Nykyään ongelma onkin lähes hävinnyt. Lisääntymiskyvykkyyttä voi ilmetä enää todella vanhoilla naarailla. Silti Suomenlahden kanta on pysynyt pienenä.

Suomenlahdella tapahtui 1990-luvulla outo itämerennorppien joukkokuolema, joka puolitti jo ennestään pienen norppakannan. Kuolleita norppia löytyi enimmäkseen Venäjän puolelta saarten rannoilta muun muassa Suursaaresta ja Tytärsaaresta. 

– Koskaan ei saatu selville, mikä norpat tappoi. Ne kuolivat tukehtumalla. Hypoteesit olivat, että sodanaikaiset, uponneet myrkyt tai ehkä todennäköisimmin levämyrkyt olisivat aiheuttaneet kuolemat. Norppien kanta putosi Suomenlahdella alle 200:n, eikä se ole siitä toipunut, Halkka sanoo.

Suomenlahden läntinen kanta on jo kadonnut.

Itäisellä Suomenlahdella norppia asustelee runsaimmin Venäjän puolella Koiviston edustalla ja eteläisellä puolella lahtea. Suomen puolella norpat elävät Haminan edustalla Ulkotammion tienoilla ja Itäisen Suomenlahden kansallispuiston alueella.

Itämeren suojelukomissio on luokitellut itämerennorpan vaarantuneeksi. Lajin suurin huoli on ilmaston lämpeneminen, sillä norpan poikaset ovat riippuvaisia jääpeitteestä. Norppa on lisääntymisen suhteen vaativampi kuin esimerkiksi harmaahylje eli halli. Halli imettää 17 päivää, kun taas norppa 5–6 viikkoa.

– Jos päästöjä ei saada kuriin, jäätä on jatkossa vain Perämerellä ja sielläkin vain pohjukassa. Jos päästöjä onnistutaan hillitsemään, on kunnollisilla pakkastalvilla lisääntymisjäitä, Halkka linjaa.

Itämerennorpan heikko tunnettavuus johtuu muun muassa siitä, ettei kukaan ole tutkinut lajia päätoimisesti. WWF toivoo, että itämerennorppa lisättäisiin suojeltujen eläinten listalle, koska se toisi enemmän suojelutoimia, tutkimusta ja kokeiluja.

Halkan mielestä itämerennorpalle voitaisiin kokeilla rakentaa keinopesiä kuten on tehty saimaannorpalle.

– Sitä on pidetty mahdottomana, koska vedenkorkeus vaihtelee merellä eri tavalla kuin järvellä, varsinkin säännöstellyllä järvellä. Mutta sitä voisi kokeilla, suostuisivatko ne pesimään keinopesiin. Jonkinlaiset rakenteet voisivat norppia auttaa.

Norppa pesii rakentamalla pesän jääpeitteen alle. Saimaalla on onnistuneesti rakennettu keinopesiä, joihin norpat ovat pesineet.

Etelä-Suomen Merikalastajien liiton toiminnanjohtaja Teemu Tast pitää mahdollisena, että myös itämerennorppa hyväksyisi keinotekoisen pesän.

– Norppa pesii tyypillisesti vesirajassa ja kalliota vasten. Jos rakennelma vastaa kalliota, se voi onnistua, Tast tuumaa.

Ministeriön suunnitelmissa on päivittää Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelmaa lähitulevaisuudessa. Tavoitteena on selvittää eteläisten alueiden tilaa ja lisääntymistulosta.

Hoitosuunnitelman mukaan tavoite on myös pitää itämerennorppa elinvoimaisena kaikilla alueilla. Suomenlahden norpille ei ministeriöstä kuitenkaan luvata lisähuomiota.

– Pitäisi geneettisesti todeta, että kanta on eriytynyt. Tutkimusresurssit ovat rajalliset. Panostus menee enemmän suurpetojen ilveksen, karhun ja suden tutkimiseen. Niiden sosiaalinen konflikti on paljon suurempi kuin hylkeillä, Laanikari toteaa.