Tavastian bäkkäri ja Juhani Merimaa. Nyt ollaan klassisen suomirockin ytimessä. Mutta ei ole rokkimeininki enää entisellään. Merimaa nauraa, kun katsoo illalla klubilla esiintyvälle bändille tuotua hedelmäkulhoa. Jääkaapissakaan ei ole kaljaa. Bändi on sentään pyytänyt naposteltavaksi karkkia ja sipsejä.
Tavastialla vedellään kevään viimeisiä klubikeikkoja. Kesän festarikausi on käynnistymässä. Juhani Merimaa on tänä kesänä mukana yhdeksällä festivaalilla. Marraskuussa 70 vuotta täyttävä Merimaa on omien sanojensa mukaan työuransa loppusuoralla. Hän ei enää osallistu tapahtumien varsinaiseen työntekoon vaan katsoo päältä, että kaikki sujuu.
Juhani Merimaa on osakkaana yrityksissä, jotka järjestävät Ruisrockia sekä tänä vuonna 20 vuotta täyttävää Tuska-festivaalia. Lisäksi hänen firmansa tarjoavat ravintolapalveluja useille festivaaleille.
Merimaa oli itse ensimmäistä kertaa festivaaleilla asiakkaana 1970-luvun lopulla. Festareista alkoi tulla työtä, kun hän aloitti Tavastian toimitusjohtajana 1980.
– Festivaalit olivat tuolloin aika kaoottisia. Palveluja kuten vessoja tai ravintoloita ei ollut. Provinssissa käytiin 80-luvun alussa tarpeilla riulla, Merimaa muistelee.
Bändit esiintyivät epämääräisillä lavarakenteilla eikä äänentoistossa ollut hurraamista.
– Tavastiallakin on tällä hetkellä paremmat laitteet kuin monilla festareilla siihen aikaan. Jos sellaisia festareita järjestettäisiin nyt, niin ihmisiä ei paljoa tulisi ja siitä seuraisi aikamoinen kritiikki. Muistot kultaavat nekin ajat.
Viinibaareja ja minimaailmoja
Joka aamu herätessään pitää miettiä, mitä teen tänään eri tavalla kuin eilen ja mikä jatkuu ennallaan. Tämä on ollut ohjenuorana Juhani Merimaalle liiketoiminnassa ja muussa elämässä. Saman asian kanssa pitää pähkäillä pitkään jatkuneen musiikkifestivaalin kanssa. Pitää kunnioittaa perinteitä, mutta täytyy myös uudistua.
Vaikka kesän isoilla suomalaisilla festareilla menee tällä hetkellä hyvin, kilpailu on kovaa. Suomen lyhyessä kesässä on rajallinen määrä viikonloppuja, jolloin ihmiset pitäisi houkutella paikalle. Tämän lisäksi kisaa ihmisten ajasta käydään muiden eurooppalaisten festareiden kanssa, sillä pari-kolmekymppiset festarikävijät osaavat etsiä kokemuksia myös ulkomailta. Ja tapahtumia tulee koko ajan lisää. Festaribuumia eletään Euroopan lisäksi Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa.
Suomi on sijaintinsa kannalta motissa, mikä vaikuttaa tänne tuleviin bändeihin. Keski-Euroopassa isojen tuotantojen siirtäminen festarilta toiselle on helpompaa.
– Joistakin megaluokan bändeistä kilpailu on jo hävitty. Esimerkiksi Ruisrockin aikaan on isoja festivaaleja kuten Tanskan Roskilde, jossa on 80 000 ihmistä per päivä. Meillä on noin 30 000 ihmistä päivässä. Suuret festarit voivat tarjota isommat puitteet ja enemmän rahaa, jotta saavat isoimmat nimet.
Suomalaisfestareiden onneksi suomalaiset kuuntelevat paljon suomalaista musiikkia. Festivaalit ovat myös hyvin tärkeitä kotimaisille bändeille.
– Bändien elanto koostuu pitkälti keikkailusta, joten festareilla on siinä hyvin keskeinen asema. Festareilla luodaan myös uraa ja imagoa, jolla myydään keikkoja ympäri vuoden.
Koska suomalaiset festarit eivät voi kilpailla kaikkein isoimmilla artisteilla, tapahtumat ovat keskittyneet kehittämään muita palveluja. Juhani Merimaan mukaan Suomessa ravintolapalvelut ovat huomattavasti parempia kuin muualla Euroopassa.
– Olin festivaaleilla Barcelonassa, joka on viinialuetta. Siellä ei ollut kuitenkaan lainkaan viiniä tarjolla. Yleisöstä kolmannes oli turisteja, mutta järjestäjät eivät olleet ajatelleet, että heitä saattaisivat kiinnostaa alueen tuotteet. Ei Suomessakaan viininkulutus ole suurta, mutta se on läsnä festareilla.
Musiikkifestivaaleilla kiinnitetään entistä enemmän huomiota ihmisten viihtyvyyteen. Flow Festival on ollut Suomessa suunnannäyttäjä tapahtuma-alueen uudenlaisessa koristelussa ja valaisemisessa.
– Festivaalialueen dekoraatiosta ja suunnittelusta on tullut aivan oma teollisuuden haaransa. Elektronisen musiikin festivaalit alkoivat tehdä festivaalien sisään pienoismaailmoja. Euroopassa niitä on jo aika paljon, mutta meillä ei vielä niinkään.
Pitääkö rockfestivaaleja tukea?
Talouden nousuvire näkyy myös festivaaleilla. Ihmiset satsaavat kesätapahtumiin. Esimerkiksi Ruisrock on useana kesänä ollut loppuunmyyty.
Kaupungit ovat alkaneet ymmärtää, mikä merkitys isoilla yleisötapahtumilla on niiden imagolle. Aiemmin niin Turussa kuin Joensuussakin suhtauduttiin nihkeästi rockväen valumiseen kaupunkiin. Nyt kaupungit ovat festareiden järjestämisessä innokkaasti mukana, alueet luovutetaan tapahtumien käyttöön mukisematta ja avustuksiakin jaetaan.
Valtio on sen sijaan alkanut suhtautua penseästi menestyneiden rockfestivaalien tukemiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriön niille myöntämät tuet ovat vähentyneet vuosi vuodelta. Ruisrock ja Tuska ovat vielä tukia saaneet, mutta esimerkiksi Ilosaarirock ja Flow Festival ovat tippuneet tuettujen listalta.
Keskustelua onkin käyty siitä, pitääkö populaarikulttuuria ylipäätään tukea, jos se menestyy muutenkin.
– Kyllä varmaan Bruce Springsteenin tai Madonnan konsertit voivat myydä ilman valtion tukea. Festivaalitukea pitäisi kuitenkin ajatella siitä näkökulmasta, että pyritään kehittämään festivaalikonsepteja, jotka menestyvät taiteellisesti, kulttuurisesti ja liiketoiminnallisesti. Näin meille syntyy elinkeinohaara, missä on menestystarinoita ja uusia ideoita. Ja onhan meillä yritystukia muillekin toimialoille, sanoo Juhani Merimaa.
Turvallisuusuhkia
Yhdeksän kuoli ja 30 loukkaantui rockfestivaalilla. Näin kävi Tanskan Roskildessa vuonna 2000 Pearl Jam -yhtyeen keikan aikana. Yli 40 000 ihmisen festariyleisössä syntyi paniikki, paine yleisön etuosassa kasvoi ja ihmisiä kuoli väentungokseen. Turvatoimet pettivät.
Roskilden onnettomuuden jälkeen lähes sata eurooppalaista festivaalia kattava Yourope-järjestö aktivoitui turvallisuusasioissa. Festivaaleille on perustettu turvallisuusryhmiä ennaltaehkäisemään onnettomuuksia. Tapahtumat ottavat myös oppia toisiltaan. Tapahtumaturvallisuutta tutkitaan jo korkeakouluissakin.
Juhani Merimaan mukaan turvallisuuteen kiinnitetään yhä enemmän huomiota ja festareille on tullut esimerkiksi lisää teknologisia välineitä kuten kameroita.
– Turvallisuusorganisaatio on silloin parhaimmillaan, kun sitä ei oikein edes huomaa. Ruisrockissa ihmiset ovat tosin toivoneet, että turvallisuus olisi jopa enemmän näkyvissä, jotta olo olisi turvallisempi. Ehkä joku kompromissi olisi paras ratkaisu.
Tapahtumien turvallisuus nousi esille jälleen tällä viikolla, kun Manchesterissä tehtiin terrori-isku Ariana Granden keikan lopussa. Juhani Merimaa pitää epätodennäköisenä, että vastaavaa tapahtuisi suomalaisilla festareilla. Tosin Euroopassa ei ole enää lintukotoa, jossa mitään ei voisi sattua. Kaikkeen pitää varautua.
– Turvatoimet festareilla ovat olleet riittävät, mutta kaikkiin uhkakuviin pitää reagoida. Niin kuin Mauno Koivisto sanoi, jos liikaa tuijottaa uhkakuviin ne alkavat toteuttaa itse itseään.
Pois kaljakarsinoista
Kylmä kalja kädessä jo alkuiltapäivästä, aurinko paistaa ja joukko ystäviä ympärillä heiluu lavalla olevan bändin tahtiin. Lisää olutta!
Juhani Merimaan mielestä alkoholi ei ole lainkaan niin hallitseva tekijä festareilla kuin mielikuva on. Kulutus on suhteellisen maltillista ja myyntiluvut eivät kerro humalahakuisuudesta.
Suomalaisten juomatottumukset ovat muuttuneet eurooppalaisemmiksi, mutta alkoholilainsäädäntö ei kuitenkaan. Vieläkin sorvattavana olevassa uudessa alkoholilaissa on ollut ehdotus, että festareiden kaljakarsinat poistuisivat.
– Suomi on tainnut jäädä Euroopan viimeiseksi maaksi, missä niitä on. Kun menee Viroon, Tanskaan tai muihin EU-maihin, karsinoita ei ole. Ruotsissa asiasta päättää paikallinen viranomainen, mutta Suomessa se on valtakunnallisessa lainsäädännössä.
Vaikka Suomessakin festareiden anniskelualueet ovat suurentuneet, ei rajatuista alueista ole päästy eroon. Juhani Merimaan mielestä Suomessakin olisi aika siirtyä eurooppalaisempaan käytäntöön alkoholipolitiikassa. Holhoaminen on vanhanaikaista.
– Vierastan ajatusta, että suomalainen genetiikka olisi täysin erilainen kuin Tanskassa tai Virossa. Jos alkoholi ylipäätään sallitaan tässä kulttuurissa, niin tiettyjä riskejä pitää ottaa.
– Jos meillä on kovasti tiukemmat säännöt kuin muilla, se on myös kilpailuhaitta. Se tulee vaikuttamaan matkailuun, turismiin ja festivaalien sijoittumiseen.
Yhteisöllisyys on tärkeintä
Toukokuu oli poikkeuksellisen kylmä ja räntääkin satoi. Kesä ja festarit tuntuvat olevan vielä kaukana.
– Juuri sai lumilapion heitettyä nurkkaan, niin ei tässä ihan heti voi hypätä festareille, Juhani Merimaa nauraa.
Ruisrockin ja Tuskan lisäksi Merimaa aikoo kesällä käydä Pori Jazzeilla ja Provinssissa sekä Ilosaarirockissa, jos ehtii. Ohjelmaan kuuluu myös vieraileminen muutamassa tapahtumassa ulkomailla.
Pitkän linjan musiikkivaikuttajan mielestä meininki kesän festareilla ei ole vuosien varrella muuttunut.
– Nuoret ihmiset kokoontuvat tapaamaan toisiaan heille tärkeän musiikin parissa. Yhteenkuuluvuuden tunne, yhdessä bailaaminen ja hyvän musiikin kokeminen yhdessä on edelleen keskeinen elementti festareilla. Se ei ole muuttunut mihinkään.
