Hallitus sitten lopultakin piti puoliväliriihensä, viime kuun lopulla. Riittänee kun totean, että riihi meni ohi. Minulle riihestä jäi lähinnä mieleen pääministerin lausahdus kannustinloukuista.
Taaskaan ei päästy eteenpäin, vaikka pääministerin mukaan tässä asiassa kuultiin oikein asiantuntijoitakin. Painotus allekirjoittaneen.
Jotain näkyvää sentään saivat aikaan. Hallitus päätti lisätä ministereiden määrää kolmella, mikä minusta on hyvinkin perusteltua mm. siksi, että pari vuotta sitten päätettiin lähes kokonaan luopua sinänsä onnettomasta poliittisten valtiosihteereiden järjestelmästä eli ministereiden tuuraajista.
Muutamia muita näkökohtia aiheeseen: Vuoden 2000 perustuslakiuudistuksessa luovuttiin pykälästä, jonka mukaan yhden hallituksen jäsenistä tulee olla juristi. Lainvalmistelussa esiintyneiden laatuongelmien poistamiseksi on alettu yleisesti vaatia, että hallitukseen pitäisi oikeusministeriksi saada lainoppinut.
En tiedä yhtään tapausta, että oikeusministeri olisi puuttunut naapuriministeriön lainvalmisteluun
Tässä on väärinkäsitys. Olen vuosikymmenet seurannut hallitusten työtä aika läheltä. En tiedä yhtään tapausta, että oikeusministeri olisi puuttunut naapuriministeriön lainvalmisteluun. Lainvalmistelua valvovat oikeuskansleri ja ministeriöiden kansliapäälliköt.
Sitä olen kylläkin ihmetellyt, miten täyspäinen täyspäiväinen oikeusministeri saa aikansa kulumaan, töitä on sen verran vähän. Vaalit pitää järjestää silloin tällöin, ja tapoihin kuuluu tarkastaa maamme kaikki kaksikymmentäkuusi vankilaa. Mihin ihmeeseen se loppuaika menee?
Tällä kommentilla ei ole mitään tekemistä uuden oikeusministerin kanssa. Tunnen Antti Häkkästä (kok.) jonkin verran. Nuorimies pääsee vielä pitkälle! Silti en voinut olla kummastelematta, kun hän työhöntulohaastattelussaan lupasi kasvattaa oikeusministeriön roolia lainvalmistelussa. Miten ihmeessä se tapahtuu?
Ilkkuminen Jari Lindströmin sairastumisella on minusta kuvottavaa
Tätä ajankäyttöihmettelyäni voisi laajentaa koskemaan mm. sisäministeriötä. Siellä hoidettiin ennen vanhaan aluepolitiikka, mutta se henkilöstöineen siirrettiin työ- ja elinkeinoministeriöön. Sisäministeriössä hoidettiin aikoinaan myös kuntatalousasiat, mutta ne siirrettiin henkilöstöineen valtiovarainministeriöön.
Jäljelle ei paljoa jäänyt, lähinnä poliisit ja rajavartijat. Mitenkähän sisäministeri mahtaa saada aikansa kulumaan?
Sananen Jari Lindströmistä (ps.), joka siis oli pomoni, kun vielä töissä olin. Kaikin puolin hyvä ministeri. Työtaakka tuli vaan mahdottomaksi, kun ”normaalin” työn päälle tuli ensin valtavan ns. pakkolakipaketin valmistelu yhteiskuntasopimuksen tilalle. Ja sen päälle samanlainen taakka maahanmuuttajavyöryn kotouttamisesta, sekin oli Jarpan vastuulla. Eivätkä oikeusministerin hommat tietenkään hänen mukavuusaluettaan olleet.
Yritin varoitella, mutta minkäs ylivastuuntuntoiselle miehelle teet. Ilkkuminen hänen sairastumisellaan on minusta kuvottavaa.
Vähälle huomiolle on jäänyt, että ympäristöministerinä toimivasta Kimmo Tiilikaisesta tuli energia-asioista vastaava ministeri työ- ja elinkeinoministeriöön. Erästä tunnettua poliitikkoa mukaellen sanon, että tämä on pöyristyttävä virhe.
Vielä pari huomiota ministereiden työnjaosta. Kymmenisen vuotta sitten valtion omistajapolitiikka siirrettiin lähinnä jääviyssyistä pois silloisesta kauppa- ja teollisuusministeriöstä. Sen jälkeen omistajapolitiikkaministeriksi etsittiin juuri näistä jääviyssyistä ministeri, joka ei tiennyt talousasioista yhtään mitään. Jälki oli sen mukaista.
Pääministeriksi tultuaan Juha Sipilä otti sitten omistajapolitiikan omalle vastuulleen. Se oli virhe, sen olen moneen kertaan sanonut.
Nyt väliriihessä Sipilä yllättäen siirsi nuo hommat Mika Lintilälle (kesk.) eli lähtöruutuun elinkeinoministeriöön. Mihinkähän ne jääviysongelmat yhtäkkiä ovat kadonneet?
Vähälle huomiolle on jäänyt, että ympäristöministerinä toimivasta Kimmo Tiilikaisesta (kesk.) tuli energia-asioista vastaava ministeri työ- ja elinkeinoministeriöön. Erästä tunnettua poliitikkoa mukaellen sanon, että tämä on pöyristyttävä virhe.
Voi vain toivoa, että ympäristöministeri ei kahdessa vuodessa ehdi pysyvästi vaurioittaa maailman parhaaksi arvioitua energiajärjestelmäämme. Seuraava hallitus sitten varmasti palauttaa asiat oikealle tolalle, on pakko. Muuten meidän ei hyvin käy!
Erkki Virtanen
Kirjoittaja on työ- ja elinkeinoministeriön entinen kansliapäällikkö, joka jäi eläkkeelle 45 vuoden virkamiesuransa jälkeen. Nyt Virtanen vaeltelee mökkipaikkakuntansa Tammelan saloilla ja seuraa ja kommentoi valtiontalouden nykytilaa. Poliittisesti yhä sitoutumaton.
Korjaus 31.5.2017 klo 10.43: Energia-asioita ei siirretty ympäristöministeriöön, vaan ympäristöministerinä toimivasta Kimmo Tiilikaisesta tuli energia-asioista vastaava ministeri työ- ja elinkeinoministeriöön.