Hyppää sisältöön

Analyysi: Helsingin piispaksi pyrkii kolme kokenutta liberaalia – "Kuin valitsisi Nyhtökauran, Härkiksen ja soijarouheen väliltä"

Eläkkeelle jäävän Irja Askolan seuraaja on kaikissa tapauksissa liberaali pappi, jolla on johtajakokemusta ja tohtorin tutkinto.

Jaana Hallamaa, Kaisamari Hintikka ja Teemu Laajasalo tavoittelevat Helsingin piispan paikkaa. Kuva: Aarne Ormio, Marko Rantanen / Kirkon kuvapankki

Tasan kolmen kuukauden kuluttua selviää, kuka on Helsingin hiippakunnan seuraava piispa.

Piispanvaalin ehdokasasettelu umpeutui pari viikkoa sitten, ja ensimmäiset vaalitentit on jo pidetty. Viimeistään nyt olisi hyvä selvittää, millaisia ehdokkaita Jaana Hallamaa, Kaisamari Hintikka ja Teemu Laajasalo ovat ja miten he eroavat toisistaan.

– Kuin valitsisi Nyhtökauran, Härkiksen ja soijarouheen väliltä, luonnehti Hallamaa itsensä ja kilpakumppaniensa eroja piispanvaalitentissä (siirryt toiseen palveluun)viime viikolla.

Luonnehdinta on osuva, sillä vaikka ehdokkaat tulevat erilaisista taustoista, he ovat kuin yhdestä muotista: Kaikki ovat pappeja, kaikki ovat tohtoreita, kaikilla on vankka johtajakokemus ja kaikilla on myös kannatusta piispan tehtävään.

Teologisia eroja kolmen liberaalin piispaehdokkaan ajattelusta on vaikea löytää. Esimerkiksi kysymykseen homoparien vihkimisestä kaikki vastaavat samaan sävyyn: Voisin vihkiä, kunhan kirkko ensin tekee asiasta yhtenäisen päätöksen.

Yksi ehdokkaista on korostetun akateeminen, yksi kansainvälinen ja järjestötaustainen ja kolmas seurakuntahallinnon ammattilainen. Tutustutaanpa heihin hieman tarkemmin.

Hallamaa: akateeminen etiikan osaaja

Itä-Helsingin lähiöissä kasvanut Jaana Hallamaa (s. 1958) vastaa puhelimeen Valamon luostarialueella, Heinävedellä. Meneillään on Tiedetoimittajainliiton ja Journalistiliiton seminaari, jossa Hallamaa on vetämässä valheen uusia ja uusvanhoja muotoja tarkastelevaa työpajaa.

Hallamaa on ehdokkaista akateemisin: Hän on ollut Helsingin yliopistossa sosiaalietiikan professorina vuodesta 2002, ja sitä ennen työura on käsittänyt useita yliopistotehtäviä.

Pidän itseäni arvokonservatiivina: haluan sitoutua totuuteen, hyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen.

Jaana Hallamaa

Hänellä on teologian lisäksi laajat opinnot dogmatiikasta, teoreettisesta filosofiasta, suomen kielestä ja kirjallisuudesta.

– Pidän itseäni arvokonservatiivina: haluan sitoutua totuuteen, hyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen. Keskusteluissa minut on kuitenkin leimattu liberaaliksi, ja jos sillä tarkoitetaan aatehistorialliseen perintöön ankkuroitumista, jossa pidetään vastuullista vapautta tärkeänä arvona, tässä mielessä olen liberaali, hän muotoilee.

Hallamaa on evankelis-luterilaisessa kirkossa toimivan Tulkaa kaikki -liikkeen aktiivi. Liike ajaa aktiivisesti muun muassa seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoa ja naispappien syrjinnän lopettamista.

Etiikka kiinnostaa Hallamaata myös uskontomaailman ulkopuolella: hän on muun muassa Sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja sekä entinen Julkisen sanan neuvoston jäsen.

Hallamaan mielestä piispanvaalissa tärkeintä ei ole yksin kysymys siitä, kuka tulee lopulta valituksi. Suostuminen ehdokkaaksi antaa tilaisuuden osallistua hyvään keskusteluun ja pitää esillä tärkeitä asioita ja näkökohtia.

– Toivoisin, että keskusteltaisiin ennen kaikkea teologisista kysymyksistä. Mitä on pelastus? Mitä tarkoittaa synti? Entä yhteys tai osallisuus? Maallinen tai hengellinen? Vaikka sanastollisesti ne voivat kuulostaa etäännyttäviltä, ne ovat mitä ajankohtaisimpia ja äärettömän kiinnostavia kysymyksiä.

Hintikka: kansainvälinen keskustelija

Kaisamari Hintikka (s.1967) vastaa puhelimeen Keski-Ranskasta, jossa hän pitää muutamaa lomapäivää kolmen viikon työputken jälkeen. Hintikka on asunut ja työskennellyt Sveitsin Genevessä vuodesta 2011, josta viimeiset viisi vuotta Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteerinä.

– Olen käynyt keskusteluja ortodoksien, anglikaanien ja katolilaisten kanssa sekä koko Luterilaisen maailmanliiton sisällä. Ei se elo aina niin yksiselitteisen helppoa ole luterilaistenkaan kesken. Olen käynyt paljon keskusteluja ja tiedän miten se dynamiikka toimii, kun on jokin yhdistävä asia, mutta myös erottavia asioita. Se on taito, jota piispalta on koko historian ajan tarvittu, ja tarvitaan myös tänä päivänä.

Tiedän miten dynamiikka toimii, kun ihmisjoukolla on jokin yhdistävä asia, mutta myös erottavia asioita.

Kaisamari Hintikka

Helsingin Puu-Koskelassa kasvanut Hintikka pitää Koskelan–Käpylän aluetta kotinaan ”kodin syvimmässä merkityksessä”. Koulutukseltaan Hintikka on Hallamaan tavoin teologian tohtori.

Arvomaailmaltaan Hintikka sanoo olevansa joissain asioissa liberaali, mutta hän uskoo, että tietyissä asioissa joku voi pitää häntä kovinkin konservatiivisena.

Irja Askola asetettiin Helsingin piispaksi alkuvuodesta 2010. Hän jää tehtävästä eläkkeelle marraskuun alussa. Kuva: Marja Väänänen / Yle

Piispanvaalien tärkeimpiä teemoja on Hintikan mielestä yhteiskunnan murros ja kirkon sopeutuminen siihen.

– Meille on tullut uusia ihmisiä, joiden kulttuuri ei ole ollut täällä niin vahvasti esillä. Ihmisiä jotka tulevat sota-alueilta ja kantavat traumaattisia kokemuksia mukanaan. Millä tavalla me pystymme ottamaan nämä ihmiset vastaan ja rakentamaan yhteiskuntaa, joka on vastaanottavaisempi kuin se tänä päivänä on? Nämä muutokset ovat vääjäämättömiä: me emme voi kääntää tapahtumien kulun suuntaa. Sellaisessa tilanteessa viisainta on oppia sopeutumaan ja rakentamaan ja hahmottamaan yhteiskuntaa sellaisena kuin se uudessa tilanteessa on.

Laajasalo: TV:stä tuttu punaviherpappi

Teemu Laajasalo (s. 1974) vastaa puhelimeen Berliinin Suomen suurlähetystössä. Hän osallistuu Saksan kirkkopäiville, jossa reformaation 500-vuotisjuhlavuosi on näkyvästi esillä.

Kallion seurakunnan kirkkoherrana ja Helsingin seurakuntayhtymän johtajana työskentelevä Laajasalo on tehnyt noin 20 vuoden työuran seurakunnissa ja seurakuntayhtymässä. Tällä hetkellä hänellä on laskutavasta riippuen noin 500 hallinnollista alaista.

– Mulla on aika selkeä käsitys siitä, millaista etulinjan työ iloineen ja suruineen on, hän sanoo.

Hän toivoo, että piispan piispan roolista keskusteltaisiin vaalikeskustelujen yhteydessä.

– Joskus on sellaista havaittavissa, että piispan ajatellaan olevan joku kirkon erillisyksikkö, brändimanageri tai viestintäpäällikkö. Juuri näin se ei ole ja näin sitä ei pidä ajatella. Piispa on ykseyden symboli, joka saa oikeutuksen puheelleen seurakuntien ja yhtymien kaitsemistehtävästä, hiippakunnan johtamisesta.

Joskus piispan ajatellaan olevan kirkon brändimanageri tai viestintäpäällikkö. Näin se ei ole.

Teemu Laajasalo

Laajasalo on ehdokkaista tunnetuin ennen kaikkea hänen TV-näkyvyytensä vuoksi. Hän oli vakiokasvona YleLeaks-ohjelmassa ja hän on kysytty asiantuntijavieras erilaisissa ajankohtaisohjelmissa niin TV:n kuin radion puolella.

Liberaalin punaviherpapin maineessa olevaa Laajasaloa on luonnehdittu piispanvaalin yhteydessä myös kaappikonservatiiviksi (siirryt toiseen palveluun). Hän ei tunnista kritiikistä itseään.

– Olen varmasti liberaali, mutta haluaisin ajatella, että meillä on mahdollisimman monimuotoinen ja erilaisia ihmisiä erilaisin äänin puhutteleva kirkko.

– En pidä hyvänä sitä, että ihmisten ajatukset pysyvät kovinkaan samoina, mutta mulla ne ovat kyllä pysyneet. Jos nyt ajatellaan vaikka kuumia perunoita seksuaalieettisissä kysymyksissä, olen ollut varmaan 20 vuotta samaa mieltä niistä.

Laajasalo on kasvatustieteen tohtori.

Valinnan tekevät kuusikymppiset

Helsingin hiippakunnan piispa on pappien ja seurakuntien ylin kaitsija ja henkilö, joka puhuu yli puolen miljoonan seurakuntalaisen äänellä. Valinnalla on väliä, sillä tehtävä on näkyvä ja merkityksellinen.

Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja, pappitaustainen tietokirjailija Jaakko Heinimäki suhteuttaa piispan tehtävän merkityksen yksittäisen seurakuntalaisen näkökulmaan.

Jaakko Heinimäki veti ensimmäisen piispanvaalitentin helatorstain aattona. Kuva: Tiina Jutila / Yle

– Tavalla, jolla piispa luo henkeä seurakuntiin, on valtava vaikutus siihen, miltä kirkon touhu tavallisesta seurakuntalaisesta tuntuu. Se on tavallaan taustavaikuttamista, jonka merkitys on suuri.

Viime viikolla piispanvaalitenttiä vetäneen Heinimäen mukaan Helsingin piispalla on leimallisesti erityinen tehtävä. Pääkaupungissa on suurimpien mediatalojen toimitukset, järjestöjen ja yritysten pääkonttorit. Helsingin piispa on yhteiskunnallisena keskustelijana tärkeä hahmo.

Helsingin piispan valitsee kuusikymppisten pappien ja maallikoiden joukko.

Jaakko Heinimäki

– Helsingin piispa joutuu käymään myös keskustelua, jossa kirkkoa, hengellisyyttä ja kristinuskoa ei oteta itsestään selvyytenä. Vaikkapa Lapuan tai Mikkelin piispalla on tässä suhteessa ihan toisentyyppinen asema. Heidän laumansa on vielä selkeästi sellaista kristillisen yhtenäiskulttuurin Suomea.

Helsingin piispanvaalissa on vajaat 1800 äänioikeutettua, joista puolet on pappeja ja puolet maallikoita. Heinimäen mukaan äänestäjäjoukko ei ole millään muotoa yhtenäinen, mutta joitain yleisluonteisia havaintoja siitä voidaan tehdä.

– Ainakin he ovat varmuudella kirkollisesti aktiivista väkeä. Lisäksi tiedän, että äänioikeutettujen pappien keski-ikä on noin 60 vuotta ja luulen, että maallikoiden keski-ikä voi olla vielä korkeampi. Ikä yksin ei tietysti kerro ihmisen arvomaailmasta ja asenteista yhtään mitään, mutta on kiinnostavaa, että tämän valinnan tekevät kuusikymppiset.

Suosittelemme sinulle