RIIHIMÄKI Kahdeksankymmentä vuotta vanha Ford-moottori hörähtää käyntiin Riihimäen kaupunginmuseon tallissa.
Englantilaisen Fordson Sussexin ratti on brittiläisittäin oikealla puolella. Museomestari Anni Antila ottaa ratista lujan otteen ja ryhtyy peruuttamaan Riihimäen kaupungin tunnuksilla varustettua vanhaa paloautoa tallista pihamaalle.
Syyskuussa tällä autovanhuksella pitäisi jo ajella Riihimäen kaduilla ja juhlistaa auton 80-vuotissyntymäpäivää.
Viime talvena Sussexin moottori purettiin, kunnostettiin ja hyväksi havaittiin. Hevosvoimia on vain 86, mutta se riittää. Maavaraa on niin paljon, että pienet ojat ja kannot eivät tätä ajokkia pysäytä. Sussexilla ajaminen on hyvin fyysistä:
– Tässä on suorahampainen synkronoimaton vaihteisto. Se vaatii huolellista vaihtamista ja tekniikkaa, siis kaksoispoljenta ja välikaasu, Antila selittää.
Sussexin alkuperäinen vaihteisto makaa autotallin nurkassa. Vaihteistoista näkee hyvin, kuinka nuoret palomiehet eivät ole vaihtamista oikein hallinneet: jäljet näkyvät.
Jäi talliin peräti 40 vuodeksi
Fordson Sussex on Riihimäen kaupunginmuseon suurin museoesine. Paikalliset kutsuvat sitä tuttavallisesti vain Sussexiksi.
Auto vietti eläkepäiviään museon tallissa peräti 40 vuotta, kunnes syksyllä 2016 alkoi tapahtua.
Museon väki päätti auton 80-vuotispäivän lähestyessä kunnostaa ja konservoida Sussexin ajokuntoon. Rahaa kerättiin kokoon joukkorahoituksella ja avustuksilla yhteensä 17 000 euroa.
– Saamme sillä rahalla hankittua tarvikkeet sekä varaosat, joita haalitaan nyt ympäri maailmaa, kertoo kaupunginmuseon amanuenssi Päivi Yli-Karhula.
Kunnostustyössä on talvena aikana ollut mukana vapaaehtoisia. Työt ovat vielä kesken.
Jätämme autoon niin paljon alkuperäistä kuin vain voimme.
Anni Antila
– Moottorin kunnostuksen lisäksi auton runko on suoristettu, vaihteisto on uusittu ja Portugalista on hankittu uudet renkaat. Seuraavaksi puhdistetaan maalipinnat, suojataan ne sekä kunnostetaan sähköt, luettelee museomestari Antila.
Hän painottaa, että Sussex konservoidaan, ei varsinaisesti entisöidä. Se tarkoittaa, että alkuperäisiä osia pyritään säilyttämään niin paljon kuin mahdollista.
– Kun on tällainen kulttuuri- ja ajoneuvohistoriallisesti merkittävä ajoneuvo, niin pyrimme säilyttämään auton historian ja tarinan. Jätämme autoon niin paljon alkuperäistä kuin vain voimme, tätä ei voi hiekkapuhaltaa, Antila painottaa.
Kemiallinen puhdistus pysäyttää ruosteen
Museomestari näyttää kumihanskat kädessä kiisseliä, jossa on vettä, perunajauhoja ja laimennettuna sitruunahappoa. Se puree autovanhuksen ruosteeseen.
Hankalissa paikoissa käytetään fosforihappoa. Se muuttaa ruosteen fosfaatiksi.
Anni Antila esittelee todisteeksi Sussexin tavarasäiliötä, joka oli kuulemma pintaruostunut kauttaaltaan. Kaksi päivää 33-prosenttista fosforihappoa muutti rautapinnan mattamustaksi.
– Tuo fosfaattipinta suojaa jo itsessään metallia, mutta siihen tulee vielä suojaöljy päälle.
Riihimäen kaupunginmuseo haluaa Sussexin museoajoneuvorekisteriin. Nykyään sinne huolitaan myös konservoidut ajokit. Riihimäen Sussex onkin eräänlainen pilottihanke.
Merkittävää autossa on se, että kaikki sen muutostyöt ovat palomiesten virka-ajalla tekemiä. Paloauto edustaa myös hyvin aikaa, jolloin Suomessa oli ajoneuvopula.
Esti saksalaisten pommikoneiden hyökkäyksiä
Fordson Sussex valmistui Englannissa vuonna 1937 alun perin ilmavoimille sulkupallovintturin alustaksi.
Isoilla, pientä ilmalaivaa muistuttavilla kaasupalloilla ja niiden hinausvaijereilla estettiin Saksan ilmavoimien matalalla hyökänneitä pommikoneita ja hävittäjiä lähestymästä Lontoota ja teollisuuskohteita.
Vihollinen joutui pommittamaan kohteitaan korkeammalta, mikä lisäsi epätarkkuutta.
Tarpeettomaksi käynyt Sussex ostettiin Suomeen vuonna 1947 liittoutuneiden sotamateriaalin ylijäämävarastosta.
Auto palveli kolme vuotta Valtion polttoainetoimiston puutavara-autona.
Sussex hankittiin Riihimäen kauppalan palokunnalle 1950, jolloin se muutettiin säiliölliseksi tikasautoksi. Se olikin sammuttamassa monia paikkakunnan tulipaloja.
1960-luvulla autosta tuli apuauto ja lopulta sillä aurattiin vain paloaseman pihaa lumesta. Vuonna 1970 Sussex poistettiin käytöstä.
Autovanhuksen tarina on innostanut paitsi paikallisia ihmisiä, myös museoautoista innostuneita ympäri maata.
Paloauton puuttuvia osia metsästetään yhä netin kautta joka puolelta maapalloa. Vasemman takavalon lasi löytyi viime viikolla. Sussexin keulan kromilistan puolikasta on etsitty jo pitkään.
– Ebayssä niitä on välillä kaupan, mutta ne menevät saman tien. Muuten tällainen Ford on osiensa puolesta mukava auto, Anni Antila tietää.