Lauma eriskummallisia otuksia hortoilee ulos kylmäpihatosta teini-ikäisten tyttöjen taluttamina. Eläimillä on pitkät kaulat ja keritty kuontalo. Vain päiden villat ovat koskemattomia.
Näky on kuin ylikasvuisten puudelien kokoontumisajoista, jossa on ripaus strutsimaista ympärilleen pälyilyä. Tilannetta hämmentää entisestään se, että jokainen yksilö näyttää suurine silmineen ja kiharine kutreineen kovin ihmismäiseltä.
Alpakat ovat astuneet ulos tarhastaan.
Hyvästi keppihevoset, täältä tulee alpakka-agility
Vain kilometrin päässä Nurmijärven Klaukkalan kylän keskustasta löytyy mielenkiintoinen maatila.
Peltoaukean keskellä on rykelmä punaisia rakennuksia, joita ympäröivän aitauksen portissa lukee kelopuusta rakennetuin kirjaimin Ali-Ollin Alpakkatila.
Tytöt saapuvat alpakkapariensa kera aidatulle esteradalle. Radalta löytyy kahdeksan rastia: autonrenkaat, räsymatto, silta, kiikkerä lauta, pujottelukepit, laudan alitus sekä kaksi aitahyppyrastia.
Kaikki rastit haastavat alpakoita eri tavalla, ja ne pitää suorittaa puhtaasti tai muuten kilpailijaa rokotetaan sakkosekunneilla. Radan suorittamiseen käytetty kokonaisaika ratkaisee voittajan, mutta jokaisesta epätäydellisestä suorituksesta tulee viisi sekuntia lisäaikaa.
Vaikein rasti näyttää olevan räsymatto, jossa kilpailijan pitää saada levoton alpakka hetkeksi asettumaan. Palkitsemiseen tarkoitetulla rehulla on oleellinen rooli alpakoiden kouluttamisessa. Sitä meneekin rasteilla paljon, etenkin suoritusten jälkeen.
Tulevana sunnuntaina Ali-Ollin Alpakkatilalla järjestetään ensimmäiset alpakka-agility -kisat, johon on ilmoittautunut jo yhdeksän kilpailijaa. Harrastuksesta innostuneet tytöt ovat harjoitelleet kisoja varten lähes päivittäin kahden viimeisen viikon ajan.
Alpakan villa on pehmeää, se ei kutita, sen lämpöarvo ja kestävyys on paljon parempi kuin lampaanvillalla.
Heidi Tarhonen, Ali-Ollin Alpakkatila
Tilan vanhimmalla tyttärellä Jessika Tarhosella on eniten kokemusta kilpailusta. Hän on harrastanut lajia useamman vuoden ja sijoittui viidenneksi viime vuonna alpakka-agilityn SM-kisoissa. Häneen agility-harrastus puraisi kunnolla Helsingin Messukeskuksen ELMA-messuilla järjestettävissä SM-kisoissa pari vuotta aikaisemmin.
– Aluksi hypimme alpakkapoikien kanssa ojien yli metsäretkillä, mistä ne näyttivät tykkäävän todella paljon. Saimme kuulla, että alpakka-agilitya harrastetaan, ja kävimme seuraamassa SM-kisoja, mistä innostus lajiin lähti toden teolla käyntiin, Jessika kertoo.
Jessika on kouluttanut useita alpakoita agilityyn. SM-kisoihin hän osallistui Ella-alpakan kanssa, mutta nyt kisakaverina toimii Ukko-niminen alpakka. Alpakoita koulutetaan agilityyn palkitsemisen sekä totuttamisen avulla.
– Jos meillä on edessä uusi este, niin sitä yritetään ensin. Jos sen suorittaminen ei onnistu, siihen tutustutaan vähän aikaa, yritetään uudestaan ja annan palkintona rehua, joka on alpakoiden suurta herkkua, sanoo Jessika.
Kaikki alpakat eivät agilityyn taivu, vaan innostus lajiin riippuu paljon yksilöstä. Alpakasta huomaa helposti sopiiko esterata sen luonteelle. Nuivasti agilityyn suhtautuva alpakka lakkoilee kesken suorituksen panemalla kamelimaisesti makuulle etujalkojen polvet edellä tai vastustaen taluttamisyrityksiä. Alpakka ei teeskentele tai mielistele.
Alpakat muuttivat 300 vuotta vanhan maatilan meiningin
Tilan emäntä, Jessikan äiti, Heidi Tarhonen on tarhannut alpakoita jo vuodesta 2004.
Ali-Ollin maatilan historia ulottuu 1700-luvulle saakka, jolloin tilukset olivat jo saman suvun hallussa. Alpakat ovat kuitenkin muuttaneet tilan toimintaa rajusti kuluneen 13 vuoden aikana. Historiallisen tilan pääelinkeino on nyt alpakoiden villa, joka on Heidin mukaan ominaisuuksiltaan vertaansa vailla.
– Alpakan villa on pehmeää, se ei kutita, sen lämpöarvo ja kestävyys on paljon parempi kuin lampaanvillalla. Jokainen yksittäinen villakuitu on ohut mutta ontto, mistä hyvä lämmöneristyskyky johtuu, sanoo Tarhonen.
Heidi ihastui alpakoihin, kun niitä tuotiin ensimmäistä kertaa tarhattavaksi Suomeen vuonna 2002. Hän tutustui sattumalta perheeseen, joka oli tuomassa alpakoita Chilestä Suomeen.
Lopulta Heidi tilasi yhdessä kolmen muun tilallisen kanssa alpakoita, joista viisi emää ja yksi orhi päätyivät tarhalle. Nykyään Ali-Ollin tilalta löytyy 23 alpakkaa, mutta parhaimmillaan niitä on ollut jopa yli 30.
Alpakat ovat kilttejä, eivätkä pure. Ne potkivat hyvin harvoin, mutta sylkevät jos ovat uhattuna tai vihaisia.
Heidi Tarhonen, Ali-Ollin Alpakkatila
Tila toimii nykyään myös kotieläinpihana, joka on yleisölle avoinna sunnuntaisin. Sieltä löytyy alpakoiden lisäksi myös hevosia, ankkoja, kaneja, deguja sekä marsuja.
Monipuolinen kamelieläin joka välttelee lunta
Heidin mukaan alpakat ovat luonteeltaan etäisiä ja itsenäisiä, mutta kuitenkin uteliaita. Ne eivät yleensä pidä fyysisestä kontaktista kuten silittelystä. Ne arastelevat etenkin jalkojen koskettelua ja voivat uhkaavassa tilanteessa käyttäytyä myös aggressiivisesti.
– Alpakat ovat kilttejä, eivätkä pure. Ne potkivat hyvin harvoin, mutta sylkevät jos ovat uhattuna tai vihaisia, Tarhonen sanoo.
Alpakat viihtyvät hyvin Suomessa, eikä kylmä ilmasto haittaa vuoristossa kehittynyttä eläintä. Toisaalta lumeen alpakka suhtautuu todella penseästi.
– Alpakat vihaavat lunta. Talvella alpakat kulkevat tarhassa peräkanaa yhtä tai kahta polkua, jotka ne ovat lumeen tehneet, kuvailee Tarhonen.
Alpakoiden tarhaaminen on työlästä mutta palkitsevaa. Siivoamisen, ruokkimisen sekä terveydestä huolehtimisen vastineeksi Tarhosen perhe saa villan lisäksi alpakoistaan myös iloa. Alpakoista on tullut koko perheen elämäntapa.
– Alpakat ovat valloittavia eläimiä. Nyt kun tyttäreni ovat vielä innostuneet alpakka-agilitysta, käymme erilaisista tapahtumista ja meillä käy paljon eri ryhmiä, niin eihän tästä voi olla tykkäämättä, Heidi kertoo.
Lisäksi Heidin isä, eli Tarhosen perheen vaari on rakentanut yhdessä Jessikan kanssa kovassa käytössä olevan alpakka-agility -radan.
Villan ja agilityn lisäksi alpakoita käytetään myös terapiaan. Ali-Ollin Alpakkatila on tänä kesänä viemässä muutamia tarhan alpakoita helsinkiläiseen vanhainkotiin näytille. Koskettelua paremmin sietävät sekä paikallaan pysyvät yksilöt ovat omiaan terapiakeikoille.
– Alpakka on helppo viedä sisälle. Sen jalka on pehmeä, eikä se aiheuta lattialle vaurioita. Tyttäreni Jessika päättää, mitkä alpakat viemme ensimmäiselle terapiakäynnille, mutta luultavasti katraan sosiaalisin, Ella-alpakka on yksi niistä, Heidi sanoo.
Ali-Ollin Alpakkatilan ensimmäiset omat alpakka agility-kisat ovat tärkeä hetki tilan historian kannalta. Heidi odottaa kisoja siinä missä tyttäretkin.
–Meillä on ollut näytösmäisiä alpakka-agility -tapahtumia aikaisemmin, joiden myötä yleinen kiinnostus lajia kohtaan on kasvanut. Täällä on nyt niin monta alpakkaa, jotka agilitya harrastaa, että omien kisojen aika on kypsä. Kyseessä ei ole mikään leikkimielinen kisa, vaan tosissaan kisataan ja voittajat palkitaan.