Puusukset nojaavat liiterin seinään Etelä-Karjalan Lemillä. Sivakoiden malli on 1960-luvulta. Niissä ei ole nimeä, mutta voisi olla. Esimerkiksi Ala-Outinen tai vaikka Säkkijärvi.
Suksien tekijä on Martti Ala-Outinen. Hän syntyi Säkkijärvellä Ala-Outisen kylässä vuonna 1930.
– Suksien teko oli siellä Säkkijärvellä sellainen lisäelinkeino, jolla saatiin osa ruoasta pöytään, 87-vuotias Ala-Outinen kertoo.
Säkkijärvellä opittu taito lähti mukana evakkotaipaleelle. Elinkeinoa jatkettiin sodan jälkeen aina 1960-luvulle kunnes muovisukset syrjäyttivät puusukset.
Äidin herkkuruoat
Säkkijärveltä tuli mukaan muutakin. Esimerkiksi ruokareseptit.
– Hapanlohkoja ja hakkoopiirakkaa. Ne oli sellaisia herkkuruokia, mitä äiti teki, Ala-Outinen muistelee suu leveässä hymyssä.
Hakkoopiirakasta muodostui myöhemmin naapurikunnan Ylämaan perinneruoka, kun Suomen puolelle jäänyt pieni osa Säkkijärveä liitettettiin Ylämaahan. Ylämaa on nykyään puolestaan osa Lappeenrantaa.
Hakkoopiirakka on vähän niin kuin ruiskukko, mutta sisällä on perunahakkoa ja silavaa.
Pitäjä jyrättiin sodassa pariin kertaan
Vanhasta säkkijärvestä ei ole käytännössä mitään jäljellä. Pitäjä jyrättiin maan tasalle pariinkin otteeseen viime sotien aikana. Mitä venäläiset eivät pommittaneet, sen suomalaiset polttivat perääntyessään talvi- ja jatkosodassa.
Kirkon raunion seinät olivat vielä pystyssä 1970-luvulla kunnes ne päätettiin turvallisuussyistä kaataa maahan. Vanhan Säkkijärven tuhon viimeisteli neuvostoviranomaisten päätös asuttaa paikalliset asukkaat jäljelle jääneistä vanhoista suomalaistaloista kerrostaloihin vanhan Säkkijärven keskustaan. Suomalaistalot purettiin.
Raunioromantiikan ylistyslauluna ränsistyneiden kerrostalojen keskellä törröttää neuvostoliittolaisen lentäjäsankari Kondratjevin rintakuva. Säkkijärvi on saanut uuden Kondratjevo-nimensä miehen mukaan, jolla ei ole mitään yhteyttä paikkakuntaan.
Viipurinlahti ikuistui maalauksiin
Viipurinlahden tyyntä vedenpintaa säröttää vain pienet laineet. Mikään ei näytä muuttuneen yli sataan vuoteen.
Rantakivikolle voisi kuvitella suomalaisen taiteen kultakauden mestarimaalarin Hugo Simbergin maalaustelineensä kanssa.
Samanlainen veden öljymäinen pinta, samanlainen valo, samat kivet.
Simberg maalasi Niemenlautan kartanon mailla. Itse kartanosta ei ole käytännössä mitään jäljellä kuten ei juuri muustakaan vanhasta Säkkijärvestä.
Kotiseutumatkailun uusi tuleminen
Entisen kartanon rannalle on kerääntynyt joukko kotiseutumatkailijoita. Matkan järjestäjänä on Säkkijärvi-säätiö. Alkuperäisten säkkijärveläisten rivit ovat jo harvenneet. Nyt mukaan on kuitenkin saatu uutta verta.
– Kymmenisen vuotta sitten tämä kotiseutumatkailu alkoi jo hiipua, kun täältä lähtenyt sukupolvi oli nämä paikat jo nähnyt. Nyt nuorisoa on alkanut jälleen kiinnostaa, Säkkijärvi-säätiön puheenjohtaja Pekka Tommiska kertoo.
Nuorisolla Tommiska tarkoittaa 40 vuotiaita ja vanhempia. Tähän ryhmään kuuluu myös Kouvolasta kotoisin oleva Arto Ahlberg, joka on myös lähtenyt mukaan matkalle.
– Juurien hakemista se varmaan on. Olen ollut jo useammilla tällaisilla retkillä ja tiedän jo aika hyvin nämä paikat. Tiedän esimerkiksi sen, että täällä Niemenlautan kartanossa on ollut viisi tai kuusi sukupolvea sitten töissä sukulaiseni Abraham Ahlberg, Arto Ahlberg kertoo.
Muistot elivät pitkään
Säkkijärvestä jäi myös osa Suomen puolelle. Väkevälän kylässä muistot vanhasta Säkkijärvestä elivät pitkään.
– Ainahan se oli mielessä se Säkkijärvi, Pertti Väkevä kertoo.
– Tässä naapurissakin, kun vanhemmat miehet alottivat haastelemaan vielä 1970-luvulla. Ne aloittivat ensin tämän päivän asioista, mutta jo puolen tunnin perästä ne olivat jo Säkkijärvellä ennen sotia.
– Niinhän se taitaa olla minullakin nykyään, vuonna 1936 syntynyt Pertti Väkevä kertoo.
Etelä-Karjalan Lemille muutti paljon vanhoja säkkijärveläisiä pitäjän jäätyä rajan taakse. Viikonloppuna Lemillä järjestetään jälleen Säkkijärvijuhla.
