Ahkerat puusepät ovat muuttaneet Turun Logomon massiivisen aulatilan taiteen labyrintiksi. Veturien poistuttua tilassa on konsertoitu ja kokoustettu talvikaudet. Kesällä on ollut hiljaisempaa, mutta Art Goes Logomo -näyttelystä odotetaan yleisömenestystä.
Oi pintoja, oi hintoja
Art Goes Logomo on suurin Turussa tällä vuosituhannella järjestetty taidenäyttely. Mukana on 20 nimekästä taiteilijaa Suomesta ja seitsemästä muusta maasta.
Galleristi Frej Forsblom luonnehtii joukkoa keskipolven taiteilijoiksi, tosin ikähaarukka on väljä.
Töitä on puolensataa. Enimmäkseen ne ovat sekä kookkaita että värikkäitä. Lähes kaikki työt ovat uusia, tähän näyttelyyn tehtyjä. Jotkut ovat niin uusia, ettei maalipinta ollut ehtinyt kuivua.
Frej Forsblomin suhteilla mukaan on saatu nimekkäitä taiteilijoita Suomesta, kuten Osmo Rauha, Nanna Susi ja IC 98.
Joillekin kansainvälisesti tunnetuille tekijöille, kuten Bosco Sodi ja Angel Otero, tämä taas on ensimmäinen esittäytyminen suomalaiselle taideyleisölle. New Yorkissa vaikuttavien latinomaalareiden yhden työn saa omaksi noin 75 000 eurolla. Kyseiset teokset eivät ole edes näyttelyn kalleimpia töitä.
1+1 on enemmän kuin 2
Galleristi Frej Forsblom sanoo, että hiukan on onneakin pelissä, kun Turkuun on saatu yhtä aikaa sekä Art Goes Logomo että leijataiteilija Jacob Hashimoton näyttely Wäinö Aaltosen museossa. Molemmat vetoavat näyttävyydellään ja elämyksellisyydellään perinteisiä taidepiirejä laajemmalti.
Taiteilija Osmo Rauhala vahvistaa Forsblomin sanomaa. Kahden näyttelyn kesäelämyksellä on kriittistä massaa, jonka vetovoima saattaa irrottaa mökkisuomalaisen saunarannastaan.
Art Goes Logomon kaltainen yhteisnäyttely toimii sosiaalisena kokemuksena. Eri tekijöiden teoksia ei vertaile ainoastaan yleisö, vaan myös taiteilijat itse. Näin se toimi jo kivikaudella luolamaalausten äärellä ja näin se toimii edelleen, Rauhala myhäilee.
Puusepille kiitos
Logomon toimitusjohtaja Päivi Rytsä sanoo, että suuri taidenäyttely on entiselle veturihallille ja nykyiselle luovien alojen kotipesälle näytön paikka.
– Joku vuosi sitten Frej Forsblomin kanssa alettiin puhua näyttelystä talon pienemmissä tiloissa, mutta ruokahalun kasvaessa päädyttiin kaikkein suurimpaan.
Entä pitkiä päiviä ahertaneet puusepät? Taiteilijoilta kuten Osmo Rauhalalta ja Leena Niolta irtoaa kysymättä vuolas kiitos hienoista seinistä, jotka tuovat heidänkin työnsä parhaalla tavalla esiin. Päivi Rytsä lupaa, että seinät myös säilytetään vastaisen varalle.