Torniolaisella Kari Rimpisalolla on ollut autokuume jo monta vuosikymmentä. Ei semmoinen autokuume, että pitäisi saada uudempi malli vaan ennemminkin vanha kaunotar.
Pikkupoikana Rimpisalo näki kotipihan lähellä sammahtaneen Fordin A-mallin auton 1920-luvulta ja se herätti kiinnostuksen. Pikku-Kari tutkaili autoa kuin miehet konsanaan ja haistoi ilmassa leijuvan bensiinin katkun.
– Naapurin vanhempi mies tuli siihen myös katsomaan ja sanoin hänelle, että bensa haisee, Rimpisalo kertoo.
Mies tiesi autoista ja yhdessä he aloittivat vian tutkimisen. Kolistelivat kaasuttimen kanssa ja niin vain kävi, että auto käynnistyi. Siitä alkoi Rimpisalon autokuume, johon on etsitty lääkettä lukuisilla kesälomareissuilla Ruotsiin.
– Vaimon kanssa olemme käyneet Ruotsissa katsomassa autoja ja mamma mietti, että mitä sitä nyt tehdään kesälomalla kun ei käydä katsomassa autoja enää, Rimpisalo kertoo.
Auto on nimittäin löytynyt. Viime talvena Rimpisalo osti Reo Wolverinen vuosimallia 1928 Ruotsin Uumajasta. Talven aikana kantti kertaa kantti -auto on saanut miehen käsittelyssä uudet puuosat, sisustusta on uusittu, pellit oikaistu ja uusi maali laitettu pintaan.
– Tämä täyttää kohta 90 vuotta. Vuonna 1958 tämä on otettu pois kilvistä ja alettu pikku hiljaa entisöidä, Rimpisalo sanoo.
"Jonakin päivänä auto tulee"
Pienenä poikana alkanut rakkaus vanhoja autoja kohtaan on ollut sinnikäs. 15 vuoden ajan autoharrastaja on koonnut osia, laakerimetallia ja työkaluja sillä ajatuksella, että jonakin päivänä auto tulee.
Kesäisenä päivänä Torniossa Rimpisalo ajaa 50 hevosvoimaisen REO:n ulos autotallista. Auringonsäteet kimpoilevat kirkkaina kiiltelevästä, tiilenpunaisesta korista. Ennen Rimpisalon talliin tuloa auto on seissyt 20 vuotta.
Auton käyntiääni on pehmeä. Suuntaviitat laitetaan päälle kun käännytään ja komea koriste näyttää suunnan. Rimpisalo on kerännyt vuosien varrella myös Suomen Autoklubin jäsenmerkkejä, yksi nokkakoriste komeilee REO:ssa. Kyseisen merkin on suunnitellut Akseli Gallen-Kallela. Se on umpivalua ja sen asentamiseen liittyy sääntö.
– Ne oli numeroituja ja tämän numero on 1030. Sääntö on, että merkin pitää olla auton keskilinjassa, Suomen lippu kuljettajaan päin ja leijonan kuva eteenpäin, Rimpisalo kertoo.
Rimpisalo aikoo esitellä autoaan paikallisissa tapahtumissa ja näyttelyissä.
– Tässä on aikanaan ollut plyysisisusta ja vähän häävimpiä komponentteja. Ei mikään huippuauto, mutta ei ihan kansanauto. Sanotaan että uutena ollut toimihenkilötason auto, Rimpisalo naurahtaa.