Kymmenen minuuttia esityksen jälkeen Ultra Bran kapteeni Kerkko Koskinen on silminnähden tunteikkaassa tilassa. Provinssin yleisö oli juuri huutanut kokoonpanon lavalle takaisin kahdesti. Lopulta kansa lauloi kovempaa kuin bändi.
Keikka päättyi Vuokko Hovatan koskettavasti tulkitsemaan Pärnuun. Yleisö sai, mitä oli lähes parikymmentä vuotta odottanut ja maestro Koskinen oli mielissään.
– Tuntui erittäin hauskalta palata festivaaleille. Tässä välissä olen esiintynyt sellaisilla vain kerran Kollektiivin kanssa, mutta silloin ei ollut tällaista yleisömerta.
Myös kitaristi Joel Melasniemi hyrisee tyytyväisyydestä, joskin yksi asia jäi kirvelemään.
– Oli aivan mahtavaa, yleisö osasi sanat aika hyvin ulkoa, rakkaus ja nostalgia välittyivät. Se oli kuitenkin ikävää, että Kerkko oli niin kaukana. Kerkon Steinway-flyygeli on kolme metriä pitkä, niin en yltänyt halimaan. Hain sitten katsekontaktia.
"Nuorimmat on varmaan siitetty UB:n tahtiin"
Törnävänsaaren kattaus oli täydellinen nostalgiantäyteiselle keikalle. Helteisen päivän ilta-aurinko paistoi pehmeästi suoraan Provinssin päälavalle, kun muun muassa viuluilla ja sellolla vahvistettu Ultra Bra katkaisi pitkän keikkataukonsa.
Yleisön ikäjakauma oli perusfestivaaleja varttuneempaa, mutta joukossa oli nuorempiakin kasvoja. Joel Melasniemi laittoi ne riemulla merkille.
– Katselin lähimaastoon, kun kauempaa ei erota ihmisten ikää, mutta näin nuorta yleisöä. Se oli hellyttävää. Heidät on varmaan siitetty Ultra Bran tahtiin.
Ultra Bra pisti pillit pussiin vuonna 2001 kahdeksan menestyksekkään vuoden jälkeen. Ura päätettiin viiden loppuunmyydyn Tavastia-keikan putkella.
Sen jälkeen orkesteri on esiintynyt vain kahdesti, Tavastian isännän Juhani Merimaan syntymäpäivillä 2007 ja Pekka Haaviston presidentinvaalikampanjan tukikonsertissa 2012.
Kuluvana kesänä Ultra Bra esiintyy Provinssin lisäksi Ruisrockissa ja Ilosaaressa. Ultra Bran Facebook-sivuilla orkesterilta kärtetään kiihkeästi lisää esiintymisiä. Ainakin Helsingissä pitäisi soittaa, Jäähallissa vaikka. Kerkko Koskinen ei myönnä eikä kiellä aikeitaan sen suhteen. Vihjailee kuitenkin, kunnes alkaa selvästi väsyä haastatteluun.
– Mehän ollaan helsinkiläinen bändi, mutta ei tästä mitään päätöstä ole ja pälä pälä, Koskinen summaa.
Melasniemi säestää hieman diplomaattisemmin.
– Me ollaan aina bändinä tilanteessa nolla. Sitten kun tulee se päivä, jolloin tullaan Ilosaaren lavalta, jätetään kitarat kiertämään ja avataan jallu, niin sitten puhutaan siitä, että mitäs nyt sitten.
"Olemme seesteisiä aikuisia"
Ennen seuraavia suunnitelmia hoidetaan kesän keikat. Kitaristi Melasniemi uskoo, että festivaaliyleisö saa vähintään yhtä paljon myös Turussa ja Joensuussa kuin Seinäjoella.
– Siinä, että voidaan toistaa tunnelataus ei ole mitään ongelmaa. Tuntui siltä, että we left money on the table. Nyt me tiedetään, millaista tämä on ja miten tämä tehdään, niin seuraavalla keikalla me ollaan murskaavia!
Oli keikkoja sitten luvassa kaksi tai enemmän, niin kiertue-elämä ei ole entisellään. Osa parikymppisistä ultrabralaisista esiintyi ammoin Ruisrockissa kelteisillään ja hyppi ilkosillaan hotellin katolla. Ei onnistu enää, puistelee Melasniemi päätään. Festarikiertueella bändillä ei nimittäin ole hotellihuoneita.
– Olisi tosi omituista mennä johonkin hotelliin kyselemään, että saammeko tulla olemaan alasti teidän katolla.
Kerkko Koskinen nyökyttelee vieressä hieman epäuskottavasti.
– Olemme nyt seesteisiä aikuisia. Arvokkaita keski-ikäisiä.
