Halmstad–Kotka. Matkaa 833 kilometriä. Mukana kahdeksan miehistön jäsentä ja kymmeniä nuoria harjoittelijoita. Alla vuonna 1919 rakennettu kaksimastoinen purjelaiva.
Luvassa tarinoita suoraan laivan kannelta.
Matka päättyy Kotkaan 12.7.–13.7.
Heräämme teknomusiikin jyminään. Miehistö kulkee pitkin hyttikäytävää ja paukuttaa ovia. He haluavat herättää kaikki ja nostattaa tunnelmaa. Tänään Morgenster saapuu Kotkaan.
Aamupalan jälkeen kapteeni pyytää laivaradiolla kaikki kannelle. Ankkuri vedetään pohjasta, kansi kuurataan, ja purjeet nostetaan ylös. Mastoissa käy kuhina, kun parisenkymmentä nuorta kiipeää purkamaan solmuja mastoon sidotuista purjeista.
Kotkan Mussalon sataman korkeat nosturit erottuvat jo. Kohta kierrämme Kotkansaaren ympäri kohti Kantasatamaa. Yhtäkkiä laivalta kuuluu pamahdus. Se tulee perunatykistä, joka on tehty muoviputkista, tupakan sytyttimestä ja ilmastointiteipistä. Se on osa Morgensterin varustusta. Nuoret ammuskelevat sillä perunoita komean jysäyksen saattelemana kauas veteen.
Kantasatamassa purjeet vedetään alas. Nuoret kiipeävät jälleen mastoihin. He näkevät sieltä Kotkan, ja suuret purjelaivat, jotka ovat satamalaiturissa. Samaan aikaan kun kiinnitymme satamalaituriin, saapuu satamaan suuri venäläinen tsaarinajan alus Standart. Se puhaltaa sumutorvilla niin, että korvia huumaa.
Vielä nuoret eivät ehdi nauttia Tall Ships –tapahtuma-alueesta tai Kotkansaaresta. Heidän on ensiksi pakattava purjeet ja siivottava laiva jälleen kerran. Illalla Morgensterin kannella on yritystapahtuma, joten paikkojen on oltava kunnossa.
Siivouksen jälkeen on aikaa miettiä, mitä Kotkassa haluaisi tehdä. Osa haluaa lähteä katsomaan Ranskan ympäriajo Tour de Francea urheilubaariin. Osa tahtoo nähdä kuuluisan merimiesravintola Kairon. Muutamat suunnittelevat koskenlaskureissulle lähtemistä.
Huomenna on Tall Ships -paraati Kotkansaarella. Sitä varten nuoret ovat sanoittaneet kaksi laulua, ja harjoitelleet niitä matkan ajan. Jokaisen pitää osata sanat ulkoa. Melodiat niihin on otettu 21 Pilotsin kappaleesta Heathens ja ruotsalaisesta juhannuslaulu Små grudornasta.
Morgensterin matka Halmstadista Kotkaan on päättynyt. Nuorten ryhmä hajoaa lauantaina, kun suurin osa heistä lähtee Kotkasta kohti kotia. Siihen asti nuorilla on aikaa nauttia toistensa seurasta ja heitä varten satamaan järjestetyistä aktiviteeteistä.
Oh Morgenster
Oh Morgenster, oh Morgenster, the Morgenster is here
We sail sail sail, we sail sail sail, we came here by a boat
We sail sail sail, we sail sail sail, and without the wind we float
We fail fail fail, we fail fail fail, we turned the engine on
We fail fail fail, we fail fail fail, ‘cause wind was always gone
W bail bail bail, we bail bail bail, we did enjoy the sun
We bail bail bail, we bail bail bail
and we were having FUN!
Laivakokilta vaaditaan kovaa kuntoa 11.7.–12.7.
Höyry tulvii keittiöön. Astianpesukoneen kansi on juuri nostettu ylös. Tulikuumat haarukat, lautaset ja kupit nostetaan pois, ja likaiset laitetaan tilalle. Kansi suljetaan ja kone pistetään päälle.
Tiskaaminen Morgensterilla on kuin tehdastyötä, koska astianpesukone on niin nopea ja tehokas.
Vieressä Itävallasta kotoisin oleva laivakokki Matthias nostaa leipiä uunista. Meille on tarjolla tuoretta leipää lähestulkoon joka päivä. Matthiaksen oma suosikki on tumma ruisleipä. Suomalaista ruisleipää hän ei ole vielä ehtinyt maistamaan, mutta aikoo käydä ostamassa sitä, kun laiva saapuu Kotkaan.
Mathiaksen työpäivä on 14-tuntinen. Sen aikana hän valmistaa aamupalan, keittolounaan, välipalan ja päivällisen. Vapaapäiviä ei ole, vaan töitä riittää putkeen kunnes Tall Ships Races on ohi. Matthias haluaa pitää ihmiset hyvällä tuulella ja käy kysymässä jokaisen aterian jälkeen, miltä ruoka maistui.
Aiemmin hän työskenteli Michelin-palkitussa Kastell-ravintolassa Saksassa. Siihen verrattuna laivatyö on vapaata, mutta fyysisesti raskasta. Purjehtiessa alus on kallellaan tai heiluu puolelta toiselle. Silloin keittiössä pitää tasapainoilla jatkuvasti, mikä vie voimia. Laivakokilla pitääkin olla hyvä kunto.
Keittiössä käy pieni tömähdys, kun Morgenster kiinnittyy laituriin Loviisassa. Nuoret päättävät lähteä käymään kaupungilla. He tervehtivät jokaista ohikulkijaa oppimillaan suomen kielen sanoilla: ”Moi moi!” ”Ei!” ”Kiitos!” Osa ihmisistä katsoo kaupungilla vaeltavaa purjehtijajoukkoa kummeksuen, mutta suurin osa tervehtii iloisesti takaisin.
Illalla menemme saunomaan läheiselle leirintäalueelle. Saunasta kuuluu hurjaa kiljuntaa, kun heitämme ensimmäiset löylyt. Monelle saunakokemus on elämän ensimmäinen.
Samaan aikaan kun saunomme, sataa ulkona vettä. Taivas on muuttunut illan aikana pilviseksi. Sellainen se on myös keskiviikkona, kun nousemme ylös aamupalalle. Tuulta riittää sen verran, että purjeet nostetaan ylös. Tänään laitamme laivan yöksi ankkuriin, ja huomenna otamme suunnaksi Kotkan.
Yllätysvierailu luotsiasemalle 10.7.–11.7.
Kiidämme täyttä vauhtia veden päällä. Tyrskyt hakkaavat kumiveneen keulaa niin, että hetkittäin tuntuu kuin vene lähtisi ilmalentoon. Olen hämmentynyt, koska en tiedä, mihin olemme menossa. Sitä ei venettä ohjaava perämies Onno ole kertonut. Takanamme Morgensterin silhuetti alkaa näyttää jo pieneltä.
Kumivene on laskettu veteen, jotta nuoret voivat hypätä sen kyytiin ja nähdä purjelaivan etäältä. Nyt Onno on kuitenkin ottanut veneelle uuden suunnan. Istumme hiljaa sen kyydissä, yritämme pitää kiinni laidalla olevista köysistä ja nauttia röykkyisestä kyydistä.
Sitten huomaamme, että yhdellä saarista on kaksi korkeaa tornia. Lähempänä näemme laiturissa neljä oranssia venettä. Ne ovat luotsiveneitä. Olemme kiitämässä kohti Emäsalon luotsiasemaa, joka sijaitsee Porvoon edustalla.
Ohitamme niemen kärjessä olevan aallonmurtajan ja nousemme maihin. Nyt minulle selviää, mikä on venematkamme tarkoitus. Onno haluaa, että etsimme Morgensterille paikan rantautua. Koska puhun suomea, hän pyytää minua etsimään jonkun, joka voisi antaa siihen luvan.
Luotsiaseman laituri näyttää hiljaiselta. Hetken kuluttua punaisen rakennuksen takaa ilmestyy parrakas mies aurinkolaseissa. Hän kertoo olevansa luotsikutterin kuski. Kysyn, voimmeko rantautua laituriin purjelaivalla. Kutterikuski hämmästyy, kun kuulee, kuinka suuresta aluksesta on kyse. Morgensterin täyspituus on 48 metriä.
Lopulta lupa järjestyy. Onno on tyytyväinen ja hyppää takaisin veneeseen saattaakseen purjelaivan maihin. Vartin päästä se ilmestyy esiin aallonmurtajan takaa täydessä komeudessaan. Kapteeni Jakob pyöräyttää Morgensterin ympäri ja ohjaa aluksen perä edellä laituriin.
Kohta jälleen uusi luotsivene saapuu mereltä, ja luotsiaseman päällikkö hyppää sen kannelta maihin. Hän kertoo, että Emäsalossa ei ole aiemmin pysähtynyt vastaavaa alusta. Siksi Morgenster on hänelle mielenkiintoinen yllätysvieras, johon hän haluaa tutustua.
Heti kannelle päästyään luotsiaseman päällikkö nousee päämaston köysiin ja lähtee kiipeämään ylös ilman turvavaljaita. Puolessa välissä matka keskeytetään, koska ilman valjaita mastoon ei saa mennä. Hän pukee valjaat ja käy ylhäällä. Hän kertoo, että mastoon kiipeäminen on fyysisesti yllättävänkin raskasta puuhaa.
Illalla nuoret pääsevät tutustumaan saareen. Ruotsalaiset katoavat välittömästi metsikköön, ja osa heistä ilmestyy takaisin vasta iltamyöhällä. Me muut raahaamme rannasta tynnyrin Morgensterin vierelle ja sytytämme siihen nuotion.
Aamulla matka jatkuu, mutta nyt aurinko on mennyt pilvien taa. Odotettavissa on sadetta.
Stora Svartö 9.7.–10.7.
Iltapäivällä Suomen rannikko alkaa erottua horisontissa. Tunti tunnilta hento rantaviiva vahvistuu silmiemme edessä. Lopulta pystymme näkemään rantakalliot, niiden puut ja saariin kiinnitetyt väylämerkit.
Suomeen saapumisen kunniaksi nostamme siniristilipun mastoon. Kunniatehtävän hoitaminen, lipun vetäminen köydellä ylös, jää ruotsalaisten nuorten kontolle. Lippu taitaa olla vanha, koska sen sininen väri on kulunut haaleaksi.
Meri on lähes peilityyni, kun saavumme saarien suojaan Porkkalan lähellä. Morgensterin ympärillä alkaa pörrätä vesiskoottereita ja moottoriveneitä. Nuoret vilkuttavat iloisesti ohitse kiitäville veneille. Saaristossa suuri ja vanha purjealus ei ole jokapäiväinen näky.
Ankkuri lasketaan Stora Svartön edustalle. Sen rannassa näkyy purjeveneitä. Saarelle on rakennettu laiturien lisäksi suoja, jossa voi käydä paistamassa makkaraa.
Pääsemme vihdoin uimaan. Köysitikkaat lasketaan veteen, ja nuoret käyvät vaihtamassa uima-asut päälleen. Rohkeimmat kipuavat korkealle laivan keulamastoon. He ponnistavat huutaen ilmaan ja tippuvat komeassa kaaressa alas veteen.
Uimme saareen, joka sijaitsee parinsadan metrin päässä Morgensterista. Uidessa hengitys melkein salpautuu, koska vesi on viileätä. Onneksi saaren tumma rantakallio on lämmin. Osa meistä jää kalliolle nauttimaan auringosta. Osa käy paljasjaloin tutkimassa saarta.
Illalla syömme päivällisen ensimmäistä kertaa yhdessä. Vahtivuoroista ei tarvitse välittää, koska olemme paikallamme ankkurissa.
Helppo päätös 8.7.–9.7.
Meri on lähes tyyni, kun illalla saavutamme Viron rannikon. Tuuli on ollut heikko lähes koko kisan ajan. Kapteeni Jakob katselee laivan perällä purjeita ja miettii. Lopulta päätös on helppo.
Morgenster lopettaa kisaamisen.
Syynä on se, että tiistaihin asti on luvassa tyyntä. Purjehtimisen jatkaminen tarkoittaisi käytännössä paikallaan kellumista. Puoli kymmeneltä lauantainiltana miehistö käynnistää moottorin. Luovutamme virallisesti.
Jakob ottaa uudeksi suunnaksi Stora Svartön saaren, joka sijaitsee Porkkalan lähellä. Tarkoituksena on rantautua saarelle, käydä ehkä saunomassa ja uimassa. Sieltä matka jatkuu Helsingin ohi kohti Kotkaa.
Yön aikana valkoinen ja punainen vahti kasaavat purjeet. Sunnuntaiaamuna sininen vahti kiristää purjeet tiukasti paikoilleen niin, että ne eivät lepata laivan liikkuessa.
Tall Ships Racesissa purjealuksilla on aina moottorit. Kyse on ennen kaikkea turvallisuudesta. Moottoria ei saa käyttää kisan aikana, mutta siirtymissä se on sallittua.
Moottorin avulla Morgensterin enimmäisnopeus on 9 solmua tunnissa. Purjeet ylhäällä laiva liikkuu huomattavasti nopeammin, jos tuuli on täydellinen.
Wietzen oppitunnit 7.7.–8.7.
Perämies Wietze on liittynyt äskettäin aluksen miehistöön. Ennen sitä kokenut 65-vuotias merimies oli oman, Morgensteria, pienemmän purjealuksen, kapteeni. Matkan aikana hän opettaa nuorille purjehtimisen perustietoja ja –taitoja.
Oppitunti 1 – reiteistä lyhyin
Laivaradiosta kajahtaa kuulutus: Kannella on luvassa oppitunti navigoinnin teoriasta. Wietze on jo paikalla liitulaatikko kädessään, kun nuoret saapuvat. Hän ottaa valkoisen värin, kumartuu, ja piirtää ympyrän laivan kanteen. Se esittää maata.
Opetus on tämä: Itä-länsi suunnassa purjehdittaessa lyhyin reitti ei ole se, mikä kartalla on suorin viiva kahden pisteen välillä. Se johtuu siitä, että kartta vääristää maapallon muotoa.
Osa meistä näyttää hölmistyneeltä. Wietze päättää havainnollistaa asian ja hakee omenan. Hän tekee veitsellä siihen kaksi pistettä, jotka ovat itä-länsisuunnassa lähellä omenan kantaa eli pohjoisnapaa.
Sitten hän tekee viillon, joka on lyhyin mahdollinen kahden pisteen välillä. Toinen viilto kulkee sen alla kaartaen pitkin omenan pintaa. Se on kartalla suorin reitti, mutta joka omenan pinnalla kulkee pitkän matkan.
Pieni pala omenasta irtoaa. Siitä jokainen näkee, mikä ero kahdella reitillä on.
Oppitunti 2 – tuuli, jonka tunnemme
Tuuli kuljettaa purjealusta, minkä vuoksi merenkulkijan on oltava sinut sen kanssa. Wietze nuolaisee peukaloaan ja nostaa sen ylös ilmaan. Meteorologien käytössä olevasta huipputeknologiasta huolimatta tuulta on vaikea ennustaa täydellisesti, minkä vuoksi sitä on laivalla tarkkailtava jatkuvasti.
Wietze kertoo, että purjehtijalle on olemassa kolme erilaista tuulta.
– Tuuli, joka kulkee pitkin merenpintaa
– Vastatuuli, joka syntyy laivan liikkeestä
– Tuuli, jonka tunnemme
Näistä kolmas on tärkein, koska laivan purjeet suunnataan sen mukaisesti. Se syntyy kahden ensimmäisen tuulen yhteisvaikutuksesta. Se on tuuli, jonka tunnemme peukalonpäällä ja jonka suunnan pystymme Morgensterilla näkemään pienestä kankaan palasta, joka lepattaa korkealla laivan mastossa.
Oppitunti 3 – pujos on solmua kestävämpi
Köysiä on paljon. Niin paljon, että kukaan laivalla ei tiedä, kuinka paljon niitä oikeastaan on. Köysiä pitkin kiivetään mastoon, trimmataan purjeita ja nostetaan niitä ylös ja alas. Ja Morgensterilla purjeita riittää. Niitä on 16, minkä päälle tulevat lisäpurjeet, joita tosin käytetään harvoin.
Köyttä on osattava käsitellä. Solmuja on useita erilaisia, minkä lisäksi on pujos. Se tehdään purkamalla köysi säikeiksi ja palmikoimalla säikeet kiinni köyteen pujokseksi. Pujosta tarvitaan monessa kohtaa alusta esimerkiksi purjeiden kiinnittämisessä ja köysien jatkamisessa.
Wietze nappaa käteensä työkalun, jota kutsuu polttopuukoksi, ja sahaa sillä köyden poikki. Hän purkaa köyden niin, että sen kolme säiettä törröttävät erillään. Tarkoituksena on palmikoida pujos, joka muodostaa lenkin köyden päähän.
Solmu ajaisi monesti saman asian, mutta pujosta käytetään, koska se on solmua huomattavasti kestävämpi. Solmussa köysi menee tiukoille mutkille, ja ne kestävät verrattain heikosti kovaa vetoa.
Ruotsi-päivä 6.7.–7.7.
Yhteisen siivoustuokion "happy hourin" jälkeen kaikki paitsi pari vakiomiehistön jäsentä jäävät kannelle viettämään vapaata. On Ruotsi-päivän aika. Se tarkoittaa, että laivan ruotsalaisnuoret kertovat maansa tavoista, luonnosta ja kulttuurista muille. Tulevina päivinä on vielä Suomen, Belgian ja Italian vuoro.
Nuorten näkemys kotimaastaan muistuttaa kuvaa, joka monella suomalaisella on Suomesta: Ruotsissa kukaan ei istu junassa tai bussissa toisen viereen, jos ei ole pakko, Ruotsin lukuisissa järvissä on kymmeniä tuhansia saaria, ja juhannuksena kaikki ovat humalassa.
Nuoret piirtävät liidulla laivan kanteen kuvan, joka esittää juhannussalkoa, hedelmällisyyden symbolia. He opettavat laulun ja piiritanssin, jota tanssitaan juhannussalkoa ympäri. Otamme toisiamme olkapäistä kiinni, ja asetumme perätysten. Kohta tanssimme ympäri laivan kantta ruotsiksi laulaen.
Morgensterilla kaikilla on yhteinen harrastus: Nukkuminen. Vahtivuorot suoritetaan kahdessa neljän tunnin pätkässä, mikä tarkoittaa, että lähes jokainen ottaa nokosia, kun vain pystyy. Järjestettyä ohjelmaa laivalla ei ole maaesittelyjen lisäksi. Sen vuoksi aika, joka nuorilla ei mene nukkuessa, kuluu keskustellen ja yhdessä ruokaillen.
Se on hyväksi, sillä kaikki oppivat tuntemaan toisensa. Ruotsalaisia on laivalla eniten, ja he pitävät myös eniten ääntä. He hauskuuttavat itseään ja muita opettamalla sanontoja äidinkielellään. Belgialaiset ja hollantilaiset osaavat jo tervehtiä, kysyä kuulumisia ja pyytää ruokapöydässä kinkkua ruotsiksi.
Not So Happy Hour 5.7.–6.7.
Lounaan jälkeen laivaradiosta kuuluu jo tutuksi käynyt ilmoitus. Happy houriksi Morgensterilla nimetty tehtävä on alkamassa. Nuoret raahautuvat yksi kerrallaan kannelle. Kukaan heistä ei näytä olevan innoissaan. Joka päivä suoritettava happy hour tarkoittaa sitä, että kaikki osallistuvat tunnin ajan laivan täyssiivoukseen.
Välineet ovat etummaisen maston takana. Punainen vahtivuoro hoitaa yhteiset sisätilat, valkoinen vessat, ja siniselle jää kannen puunaus.
Belgialaiset Lieve ja Quentin tarttuvat harjoihin. Elin Ruotsista ottaa ämpärin, jonka kahvaan on sidottu köysi. Hän kiinnittää köyden toisen pään laivan kaiteeseen ja heittää ämpärin yli laidan, kiskoo sen takaisin ja viskaa
meriveden ämpäristä kannelle. Lieve ja Quentin hyppivät tieltä pois, etteivät heidän kenkänsä kastuisi. Sitten he alkavat kuurata märkää kantta.
Minun ja italialaisen Eduardon tehtävänä on työntää likavesi laidassa olevien reikien kautta takaisin mereen. Se on yllättävän vaikeata, koska reiät ovat pienet ja laiva on kallellaan väärään suuntaan. Ruotsalainen Karl puolestaan kiillottaa laivan kupariset osat, kompassin ja kaksi laivakelloa. Morgensterilla kuparia on vähän, mutta esimerkiksi Tall Shipsiin osallistuvalla ranskalaisella Belle Poulella sitä on niin paljon, että kiillottaminen vie usealta ihmiseltä kaksi tuntia.
Kapteeni Jakob on päättänyt pelata uhkapeliä, jotta kuudennella sijalla matkaava Morgenster kirisi kärkeä. Hän on ottanut kurssin, joka eroaa täysin lähes kaikista muista aluksista. Se tarkoittaa sitä, että Morgenster on ohjattu kulkemaan Öölannin ja Gotlannin saarien välistä, kun muut laivat ohittavat Gotlantia sen itäpuolta pitkin.
Jos kaikki menee nappiin, muut alukset pysähtyvät tyveneen tai joutuvat luovimaan vastatuulessa, ja me kiidämme niiden ohitse myötätuulen turvin. Jos sääennuste ei pidä paikkaansa, joudumme matkaamaan Gotlannin länsipuolta hitaasti ja toisia aluksia pidemmän matkan.
Keskipäivällä laiva lähes kelluu paikallaan. Vauhtia on 0,4 solmua, mikä tarkoittaa, että etenemme 900 metriä tunnissa. Miehistö virittää purjeita kuumeisesti, ja nuoret kiipeävät mastoihin auttamaan. Purjeita suuntaavia köysiä kiristetään tai löysätään muutamilla senttimetreillä kerrallaan, jotta vienoon tuuleen sopiva täydellinen vauhti löytyisi.
Nähtäväksi jää, miten uhkapeli kannattaa. Vahtivuorosta vapaita nuoria vauhdin puute ei haittaa. He nousevat kannelle nauttimaan auringonpaisteesta, joka ilman tuulta tuntuu lämpimältä.
Kisa alkaa! 4.7.–5.7.
Ennen lähtöä nuoret ehtivät uimaan. Jonte, Karl ja pari muuta ruotsalaista nousevat Morgensterin laidalle ja hyppäävät kiljuen veteen. Meri on kylmä Møen saaren edustalla, eivätkä pojat viihdy vedessä kauaa. Silti he hyppäävät oitis takaisin mereen kivuttuaan ensin takaisin kannelle. Italialais-, ranskalais- ja belgialaisnuoret seuraavat touhua nauraen.
Merivesi ehtii kuivua vain hetken iholla, kun valmistautuminen Tall Ships Racesin lähtöön alkaa. Miehistö käynnistää moottorin, nostaa ankkurin ylös ja kääntää laivan keulan kohti ulappaa. Pian saari jää taaksemme.
Hetken kuluttua purjeet nostetaan ylös. Siihen tarvitaan kaikkien apua. Olen keittiössä pesemässä astioita lounaan jäljiltä, kun laivaradiosta käy käsky: ”All hands on deck!” Nyt jokaisen pitää mennä nopeasti kannelle töihin.
Ihan kaikki eivät käskyä hoksaa, koska ovat nukkumassa tai viettämässä vapaata. Ranskalainen purseri Enki ei katso tätä hyvällä. Hän laskeutuu rappuset vauhdilla alas ja karjahtaa käskyn pari kertaa niin, että jokainen varmasti ymmärtää, mistä on kysymys.
Kannella keulapurjeita käännetään jo. Nuoret ovat köysissä kiinni ja kiskovat käskyjen tahdissa etummaisen maston purjeita ylös. Köysiä menee sikin sokin pitkin metallista kansilattiaa. Nuoret on opetettu solmimaan ne kiinni, kun nosto on valmis. Kolmeltakymmeneltä ihmiseltä kestää purjeiden nostossa noin puoli tuntia.
Aurinko paistaa, kun Morgenster ohittaa lähtölinjan kello 18.16 Tanskan aikaa. Heti lähdössä ohitamme suuren brasialaispurjealuksen Cisne Broncon. Edellä näyttävät menevän ainakin norjalainen Sørlandet ja puolalainen Fryderyk Chopin.
5.7. aamulla heräämme auringonnousuun. Tuuli on lämmin. Yöllä Morgenster on joutunut taipumaan, ja muut laivat ovat jälleen saavuttaneet meitä.
Kapteeni päättää kiertää Tanskalle kuuluvan Bornholmin saaren etäämmältä kuin suurin osa näkyvissä olevista laivoista. Vaikka matka on näin pitempi kuin läheltä saarta mentäessä, tuulee avomerellä enemmän, ja meidän pitäisi sen siivittämänä olla toisia laivoja nopeampia.
Lentävä hollantilainen 3.7.-4.7.
Oveen koputetaan varttia vaille neljä aamulla. Työvuorot on jaettu Hollannin lipun värien mukaan. Sinisen vahdin ensimmäinen työvuoro alkaa kohta.
Meitä on kaksi samassa pienessä hytissä, ja nousemme yhtä aikaa sängystä. Myöhästyä ei saa, koska edelliset vahdit odottavat niin kauan, kunnes kaikki uudet ovat kannella.
Ulkona aurinko on nousemassa. Laivan takana näkyy Tanskan ja Ruotsin yhdistävä pitkä silta. Sinisen vahdin komentaja, harmaahiuksinen perämies Wietze, kertoo, ettemme ole purjehtineet sillan ali vaan kiersimme sen.
Aamuvuoro on helppo. Laskemme päämastosta yhden purjeen alas, koska tuuli on yltymässä liiaksi.
Kun se on tehty, huomaamme, että meitä seuraa vaalea purjealus. Se on puolalainen Fryderyk Chopin. Päätämme pilailla sen kustannuksella, ja ryhdymme esittämään Lentävää hollantilaista.
Se tarkoittaa, että kätkeydymme Chopinin miehistön näkyvistä niin, että Morgenster näyttäisi heistä aavelaivalta, jota kukaan ei ohjaa. Leikki kestää yli tunnin, kunnes Chopin on ohittanut meidät. Makaan kannella piilossa matalan rautakaiteen takana. Hetken kuluttua nukahdan toviksi. Minut tönäistään hereille, kun kannelle tuodaan paahtoleipiä aamupalaksi.
Nuorten mielialat alkavat kohota eilisestä eivätkä pelkästään piiloleikin vuoksi. Montaa vaivannut meripahoinvointi alkaa helpottaa. Eilen kipeäksi tuli ainakin puolet nuorista. Yksi heistä oksensi vahingossa toisen miehistön jäsenen päälle. Oma hyttitoverinikin nukkui yön ämpäri vierellään. Minulla pahoinvointia ei onneksi ollut.
Yhdeksältä Morgenster ankkuroidaan Møen saaren edustalle, joka sijaitsee Tanskan eteläosassa. Saaren vaaleat jyrkät kalliot kohoavat yli sata metriä merenpinnasta. Täällä odotamme pari tuntia, kunnes suuntaamme kisan lähtöviivalle, joka sijaitsee merellä.
Säännöistä tärkeimmät 2.7.–3.7.
Mustanpuhuvan Morgensterin kaksi korkeaa mastoa ja merihevosta esittävä valkoinen keulakoriste erottuvat jo kauas. Halmstadin satamassa se seisoo ensimmäisenä pitkässä purjealusten jonossa, joka kulkee laiturin viertä merensuulle asti.
Morgensterin rappusilla vastassa on kyyryselkäinen merimies mustavalkoisessa raitapaidassa. Hän näyttää kuin merirosvoelokuvasta repäistyltä, mutta kättelee vierasta ystävällisesti. Sitten hän nousee kannelle ja esittelee laivan kapteenin, Jakobin.
Pörrötukkainen ja hörönaurua naurava Jakob on kaukana suurimpien alusten komentajista, jotka pukeutuvat laivaston univormuun ja joiden hihoja koristavat korkeaa asemaa korostavat arvomerkit. Hänellä on päällään kauhtunut huppari, ja hän vääntää jatkuvasti vitsiä. Naurunpurskahduksien jälkeen hän lisää, että purjehduksen ensimmäisinä päivinä luvassa on hyviä tyrskyjä tuulten puhaltaessa lännestä.
Iltakuudelta Jakob ja miehistö pitävät kannen alla ensimmäisen koulutuksen nuorille harjoittelijoille. Nuoret ovat osa Morgensterin miehistöä koko kisan ajan. Jakob kertoo laivan kolme tärkeintä sääntöä:
1. Älä putoa veteen
2. Älä putoa mastosta
3. Nouse kannelle tulipalon syttyessä
Nuoret kuuntelevat ohjeita hiljaa. Illalla he ovat niin väsyneitä, että suurin osa rojahtaa hyvissä ajoin kerrossänkyynsä nukkumaan. Vain muutamat jaksavat mennä satamaan seuraamaan viimeisen illan Tall Ships -juhlallisuuksia.
Maanantaiaamu valkenee pilvisenä. Miehistö ryhtyy valmistelemaan lähtöä heti aamupalan jälkeen. Puolen päivän jälkeen sumutorvet alkavat huutaa Halmstadissa hyvästien merkiksi.
Kohta laivavanhus Morgenster irroitetaan laiturista. Sitten sen matkan jatkuu kohti Tanskan salmia ja niiden ohi avomerelle. Siellä suuret purjelaivat asettuvat lähtöviivalle.
