Hongkong siirtyi Kiinan erityishallintoalueeksi heinäkuussa 1997. Paperilla kaikki näytti selvältä. "Yksi maa, kaksi järjestelmää" -periaatteesta oli sovittu Britannian ja Kiinan välillä.
Vallanvaihdoksen aikaan entisen siirtomaan tulevaisuus oli kuitenkin avoin kysymys.
1997: Osaavatko kiinalaiset huolehtia Aasian talousihmeestä?
20 vuotta sitten Hongkong tuotti liki viidesosan koko Kiinan bruttokansantuotteesta. Kaupunki oli 1990-luvulla vaurastunut entisestään toimimalla väylänä Kiinan avautuville markkinoille.
Kiinan alaisuuteen siirtymisen pelättiin vähentävän ulkomaisia investointeja ja heikentävän kaupungin taloutta.
2017: Hongkongin merkitys on pienentynyt
Hongkongin talouskasvu on jatkunut ja sei on menestynyt taloudellisesti paremmin kuin vallanvaihdoin aikaan epäiltiin. Tästä huolimatta Hongkongin suhteellinen merkitys on vähentynyt, sillä Kiina on 20 viime vuoden aikana vaurastunut yli odotusten. Samaan aikaan taloudellinen eriarvoisuus on kaupungissa kasvanut korkeimmilleen liki 50 vuoteen.
Hongkongin rooli satamana ja rahoituskeskuksena on pienentynyt. Etenkin Shanghai on noussut Kiinan keskushallinnon tuella kilpailijaksi Hongkongille, joka ei enää toimi samanlaisena väylänä Kiinan markkinoille kuin aikaisemmin. Kiinalaiset yritykset eivät nekään enää tarvitse Hongkongia ponnahduslaudaksi ulkomaille.
1997: Säilyvätkö kansalaisvapaudet?
Hongkong ei ollut brittivallan aikaan demokratia. Siirtomaata johdettiin Lontoosta käsin ilman suoria paikallisia vaaleja. Hongkong oli kuitenkin samaan aikaan osa oikeusvaltiota, joka takasi kansalaisilleen laajat vapaudet.
Vähän ennen vallansiirtoa britit ajoivat läpi laajan paketin demokraattisia uudistuksia. Lännessä Hongkongin toivottiin toimivan Kiinalle esimerkkinä siitä, miten talouskasvun ja laajojen kansalaisvapauksien yhdistäminen on mahdollista.
2017: Kiina puristaa otettaan
Ensimmäinen vuosikymmen Kiinan alaisuudessa meni hyvin. Peking ei juuri puuttunut hongkongilaisten nauttimiin vapauksiin.
Kymmenen viime vuoden aikana on kuitenkin nähty merkkejä Kiinan keskushallinnon halukkuudesta rajoittaa kaupungin vapauksia. Viime vuonna hongkongilaiset saivat kuulla, että kaupungin hallintojohtajan valintaa ei demokratisoida. Johtaja valitaan äänestämällä, mutta ehdokkailla täytyy olla Pekingin hyväksyntä.
Sanomalehdet ja muut mediat ovat pikku hiljaa siirtyneet kiinalaiseen omistukseen. Virallisesti sensuuria ei ole, mutta useat toimittajat ja kansalaisjärjestöt kertovat kokevansa painostusta.
Kiinalaiset agentit sieppasivat viime vuonna hongkongilaisia kirjakauppiaita ja toimittivat heidät tuomittavaksi Manner-Kiinaan. Kirjakauppiaat olivat tekemässä presidentti Xi Jinpingiä arvostelevaa kirjaa.
1997: Tuleeko kaikista kiinalaisia?
Vallanvaihdon aikaan hongkongilainen nationalismi oli heikkoa. Pekingissä hongkongilaiset nähtiin epäpoliittisina ihmisinä, jotka olivat kiinnostuneet lähinnä talouden kehittämisestä. Tämän arvion allekirjoittivat myös monet hongkongilaiset itse. Yleisesti ajateltiin, että Hongkongin väestö tulee ajan myötä sulautumaan kiinalaisiin.
2017: Identiteetti on vahvistunut
Hongkongilaisten paikallisidentiteetti on vahvistunut ja politisoitunut. Kehitys on ollut vastareaktio Pekingin pyrkimyksille tiukentaa otettaan kaupungista. Hongkongilaiset ovat alkaneet korostaa alueen urbaania ja kansainvälistä luonnetta. Erityisesti nuoret ovat kiinnostuneet politiikasta.
Paikallisten puolueiden tärkeäksi jakolinjaksi on muodostunut suhtautuminen Kiinaan. Tavallisten kansalaisten keskuudessa etenkin rahoillaan pröystäilevät kiinalaiset kiinteistösijoittajat ovat herättäneet ärtymystä. Heitä syytetään kaupungin alati pahenevasta asuntopulasta. Sama ongelma on tosin piinannut hongkongilaisia jo Brittien vallan aikaan.
Jutun lähteinä on käytetty BBC:tä, Reutersia ja Economistia. Artikkelia varten haastateltu myös Itä-Aasian politiikan professoria Lauri Paltemaata.