Kun Suomeen tuli toissa syksynä 30 000 turvapaikanhakijaa osana Euroopan pakolaiskriisiä, tuhannet suomalaiset ilmoittautuivat heidän tukijoikseen – ystäviksi, suomenopettajiksi, harrastuskavereiksi, majoittajiksi.
Samaan aikaan myös turvapaikanhakijat itse ovat järjestäytyneet tukeakseen toinen toisiaan.
Kaksi erilaista auttajaa ovat Mirka Seppälä ja Sadiq Bahrooz, kotimajoitusta järjestävä suomalainen sekä pakkopalautuksia vastaan kampanjoiva afganistanilainen turvapaikanhakija.
Sadat antaneet kodin turvapaikanhakijalle
Jo lähes 500 suomalaista on majoittanut kotiinsa turvapaikanhakijoita ja luku kasvaa koko ajan, kertoo Mirka Seppälä, joka toimii Kotimajoitusverkoston hankejohtajana ja majoittaa itsekin turvapaikanhakijaa.
Kotimajoitus ei suinkaan ole uusi ilmiö; verkostossa on mukana ihmisiä, jotka ovat majoittaneet turvapaikanhakijoita tai paperittomia jo kymmeniä vuosia, Seppälä kertoo.
Aikaisemmin majoittajat ovat tutustuneet majoitettavaansa itse. Verkoston kautta majoitusta voi tarjota myös ihminen, joka ei tunne turvapaikanhakijoita entuudestaan. Verkosto tarjoaa majoittajille lisäksi tukiverkon, jossa puhua ongelmista ja tunteistaan.
Nuoria ja vanhoja
Seppälä kertoo, että majoittajissa on todella monenlaisia ja -ikäisiä ihmisiä, joilla on erilaisia työ- ja koulutustaustoja. Hän mainitsee kaksi tyypillistä ryhmää: kansainväliseen maailmankuvaan kasvaneet kolmekymppiset, jotka ovat itse kokeneet ulkomailla asuessaan vieraanvaraisuutta sekä vanhemmat, joiden lapset ovat muuttaneet kotoa.
Majoitusta tarjotaan eri puolilla Suomea, erityisesti suurimmissa kaupungeissa, mutta myös muualla. Esimerkiksi Raasepori–Karjaa–Tammisaari-alue on aktiivista seutua, Seppälä sanoo.
Kotimajoittujissa on eniten irakilaisia ja afganistanilaisia. Monet osaavat jo suomea tai englantia, koska se auttaa löytämään tapoja integroitua yhteiskuntaan.
Toisaalta kotimajoitukseen tulee ihmisiä, joiden on muita vaikeampi asua vastaanottokeskuksessa; perheitä, seksuaalivähemmistöjen edustajia, turvakodeissa olleita, juuri täysi-ikäisiksi tulleita.
"Elämää mullistava asia"
Kun kotimajoitusverkostoa alettiin rakentaa, varauduttiin mahdollisiin ristiriitatilanteisiin, mutta niitä on ollut todella vähän, Seppälä kertoo.
Tässä auttaa se, että ennen kuin turvapaikanhakija majoittuu suomalaisperheeseen, majoittaja haastatellaan ja mahdolliset tulevat asuintoverit tapaavat.
Jonkin verran majoittajiksi pyrkivissä on ihmisiä, joista kuulee, että he etsivät ilmaista työvoimaa tai vaimoa. Tällaiset majoittajat karsiutuvat. Suurin osa tarjokkaista haluaa vain auttaa ja pitää tätä itselleen sopivana tapana, hän sanoo.
Valtaosin kokemukset ovat myönteisiä. Monet sanovat, että on elämää mullistava asia, kun yhtäkkiä on saanut uuden perheenjäsenen, uuden kulttuurin kotiinsa, uuden tavan katsoa maailmaa, Seppälä kuvaa.
Heitä pitää rohkaista sanomalla, että tämä on myös teidän kotinne eikä teidän täydy koko ajan pyytää lupaa ja anteeksi.
Ongelmana on lähinnä ollut kotimajoitukseen päässeiden suuri kiitollisuus. Heitä pitää rohkaista sanomalla, että tämä on myös teidän kotinne eikä teidän täydy koko ajan pyytää lupaa ja anteeksi, Seppälä kertoo.
Nykyinen turvapaikkapolitiikka tuo majoittajille omat pulmansa. Jos turvapaikanhakijasta on tullut majottajille kuin poika tai veli, myös heille on hirvittävän raskasta, jos tämä käännytetään, Seppälä toteaa.
"Hän kutsuu minua isosiskoksi"
Joensuussa asuva Mirka Seppälä majoittaa itsekin turvapaikanhakijaa, irakilaista kurdimiestä. Heillä on kommuuni, jossa asuu myös toinen suomalainen.
Seppälä tutustui kurdimieheen aiemman työpaikkansa, kirjaston, kielikahvilassa. Kun kommuunista vapautui huone, he pyysivät tätä sinne asumaan.
– Olemme toisaalta tavalliset kämppikset, toisaalta hän on minulle kuin pikkuveli. Hän kutsuu minua isosiskoksi.
Myös Seppälällä isoin ongelma on, että osaa olla pyytämättä kurdikämppikseltä liikaa, koska tällä on hirveästi miellyttämishalua.
– Pitää pitää varansa, ettei hän ajattele, että hänen pitää jotenkin lunastaa paikkansa maailmassa ja kämpässämme.
Uusi kämppis helpottaa elämää, koska suomalaiskaksikolla on liikkuvat työt. Kurdimies esimerkiksi hoitaa kissoja, kun he ovat poissa. Hyötyä on myös Seppälän työn kannalta, sillä näin hän saa omakohtaista kokemusta majoittajana olemisesta.
Parasta on Seppälän mukaan kuitenkin, että on saanut elämäänsä uuden tärkeän ihmisen.
– Ylipäätään meillä on vaan hirveän paljon kivempaa, kun Dashti on siellä. Esimerkiksi syömme enemmän yhdessä, koska se kuuluu hänen kulttuuriinsa.
Kurdikaveriltaan Seppälä kertoo oppineensa sitoutumista muihin ihmisiin vastapainoksi suomalaiselle indinvidualismille sekä sinnikkyyttä.
– Dashti puhui aluksi vain kurdia, mutta on oppinut parissa vuodessa suomen, englannin ja arabian, Seppälä kehuu.
Jos turvapaikkaa ei heltiä
Afganistanilainen Sadiq Bahrooz auttaa ennen kaikkea niitä, joiden haave turvapaikasta Suomessa uhkaa romuttua.
Bahrooz on yksi avainhenkilö Lopettakaa karkotukset -solidaarisuusverkostossa, jonka päätavoite on pysäyttää pakkopalautukset sota-alueille ja maihin, joista ihmiset ovat paenneet. Verkostossa on mukana ihmisiä eri puolilta Suomea, paitsi afganistanilaisia myös irakilaisia ja suomalaisia.
Turvapaikanhakijalle pahin hetki on se, kun hän on säilöönottoyksikössä, eikä voi tehdä muuta kuin odottaa poliisia, joka tulee viemään hänet lennolle pois maasta, kertoo verkoston afganistanilaisyhteisön puhemiehenä toimiva Bahrooz.
Tällöin verkoston edustajat menevät hänen luokseen, tutustuvat hänen tilanteeseensa ja yrittävät saada hänet ulos.
Bahroozin mukaan he ovat onnistuneet saamaan 10–15 ihmistä pois Metsälän säilöönottoyksiköstä.
"Kun kuulemme karkotuksesta, alamme toimia"
Bahroozin mukaan he ovat onnistuneet myös viivyttämään kymmenien ihmisten karkottamista.
– Kun kuulemme karkotuksesta, saamme välittömästi tiedon, missä henkilö on ja alamme toimia hänen auttamisekseen, Bahrooz kertoo. Jos karkotettava on lentokentällä, he menevät sinne osoittamaan mieltä.
Verkosto tukee myös vastaanottokeskuksista lähtemään joutuvia ihmisiä muun muassa auttamalla heitä löytämään asunnon.
Bahrooz itsekin oli tätä haastattelua tehtäessä epätietoinen siitä, mikä hänen tulevaisuutensa on. Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus hylkäsivät hänen turvapaikkahakemuksensa.
Nyt Bahrooz oli kuitenkin toiveikas: korkein hallinto-oikeus otti hänen valituksensa käsiteltäväksi ja päätti lähettää hakemuksen takaisin maahanmuuttoviraston käsittelyyn.
Edessä oli uusi turvapaikkahaastattelu.
– Se haastattelu ratkaisee loppuelämäni, Bahrooz totesi.
Lue myös:
Amnesty: EU:n pakolaispolitiikka aiheuttaa tuhansia kuolemia ja ihmisoikeusrikoksia