Perustuslakiin törmänneen soten valinnanvapauslain esittelijä vaihdettiin helmikuussa tavanomaisesta poikkeavalla tavalla.
Perustuslain vastaisuudesta huolestuneet virkamiesvalmistelijat vapautettiin vastuusta esitellä valinnanvapauslaki hallitukselle. Normaalikäytännön mukaan päävalmistelijana ollut virkamies esittelee ja allekirjoittaa lain, koska hän tuntee sen sisällön parhaiten.
Valinnanvapauslain allekirjoittajaksi nimettiin helmikuussa lausuntokierroksen alkuvaiheessa sote-projektin johtaja, sosiaali- ja terveysministeriön (STM) alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti. Pöysti esitteli lain hallitukselle 9. toukokuuta.
Erittäin vahvaa poliittista ohjausta
Pöystin mukaan mahdollisuutta tarjottiin, koska hallituksen poliittinen ohjaus oli erittäin vahvaa, ja lain perustuslakiongelmat tiedettiin. Tilanne olisi ollut yksittäiselle virkamiehelle kohtuuton.
– Me halusimme ottaa sen virkamiesjohdon vastuulle, koska se oli tehty hallituksen linjausten mukaisesti, ja katsoimme, että tämä on selkeyden vuoksi parempi.
Poliitikot pyrkivät vaikuttamaan lain sisältöön voimakkaasti.
– Kyllä tässä oli hyvin tiukka poliittinen ohjaus. Ministerit yksityiskohtaisesti käsittelivät lain pykälätekstejä hyvinkin yksityiskohtaisesti, Pöysti kertoo.
Valinnanvapauslaki on kokoomuksen keskeinen tavoite, ja sote-uudistuksen läpi saaminen koko hallituksen tärkeimpiä tavoitteita.
Ministeriössä mietittiin pakotietä
Virkamieslähteiden mukaan ministeriössä ehdittiin kuitenkin pohtia laajasti sitäkin, miten he toimisivat tilanteessa, että he joutuisivat paineen alla esittelemään lain, jonka tiesivät perustuslain vastaiseksi.
Lain esittelijä on juridisesti vastuussa siitä, mitä esityksessä sanotaan.
Yksi vaihtoehto oli, että kokonainen ministeriön osasto olisi toiminut allekirjoittajana, jotta yksittäinen virkamies ei joutuisi esittelemään lakia. Järjestelyä ei tarvittu, koska Pöysti esitteli lain.
STM:n ylijohtaja Kirsi Varhila vahvistaa, että menettely tehtiin kohtuullisuuden takia.
– Kun tehdään lakia kiireellisessä tilanteessa ja aikataulupaineessa, olisi kohtuutonta, että yksi juristivirkamies joutuu sen allekirjoittamaan, Varhila perustelee.
Laki saatiin runnottua eteenpäin
Muitakin perusteita oli. Vaarana oli, että esittelijä kirjaisi lakiesitykseen eriävän mielipiteen. Virkamiehellä on esittelypakko, mutta kirjaamalla lakiin eriävän mielipiteen, virkamies voi ilmaista, ettei seiso lain takana. Se on lain esittelijältä vahva viesti eduskunnalle.
Vaihtamalla esittelijä eriävän mielipiteen mahdollisuus poistui.
– Eriävän [mielipiteen] mahdollisuus oli olemassa. Päätös tehtiin niin ajoissa, että mahdollisuus ei aktualisoitunut, STM:n Varhila sanoo.
Varhilan mukaan eriävä mielipide olisi alleviivannut valinnanvapauslain ongelmia eduskunnalle entisestään. Ratkaisevaa painoarvoa lopputuloksen suhteen sillä ei kuitenkaan olisi Varhilan mukaan ollut.
– Se olisi eduskunnalle viesti, että lainvalmistelussa ei löytynyt yksimielistä kantaa. Eduskunnalle viite siitä, että kyseistä kohtaa kannattaa tarkastella erityisesti, Varhila sanoo.
Vastaavanlaisia järjestelyjä, joissa projektin päällikkö ottaa lain nimiinsä, on Varhilan mukaan tehty aikaisemminkin silloin, kun suuren lakipaketin on katsottu olevan liian laaja tai ongelmallinen yksittäisten virkamiehen vastuulle.