Ei tunnu keskikesältä. Siitä pitää huolen navakka pohjoistuuli. Eikä siinä vielä mitään, että lämpötila on vain reilut viisi astetta, mutta Perämerellä aallokko on hyvin voimakasta.
Tornion Leton kalasatamaan on kokoontunut retkiseurue, joka on päättänyt retkipäivän jo monta kuukautta sitten. Säällehän ei kukaan mitään mahda. Kolme oululaista äitiä ja viisi lasta siirtävät tavaroita veneeseen. Voisi sanoa, että retken johtaja ja koollekutsuja on kansallispuiston kummi 12-vuotias Otso Kotila. Kotila harrastaa purjehdusta, luontovalokuvausta ja luonnossa liikkumista.
Suomen juhlavuoden kunniaksi jokainen kansallispuisto on saanut oman nuoren puistokumminsa. Suomen Luontokeskus on valinnut jokaiselle puistolle sopivimman PakM8:tin, eli kansallispuistokaverin. Nuorten tehtävänä on tutustua valittuun kansallispuistoon ja järjestää valitun ystäväporukan kanssa retki. Kokemukset jaetaan myös muille.
Otso Kotila istuu avoveneen kokkaan kahden kaverinsa kanssa. Vene täyttyy nopeasti. Mervi Tervo ja Ritva Nissi jäävät odottamaan seuraavaa kyytiä. Venettä ohjaa Perämeren kansallispuiston talonmies Pekka Aho. Hän järjestää myös venekuljetuksia saariin.
Tuuli puhaltaa kymmenen metriä sekunnissa. Matka saareen taittuu aallokosta huolimatta sujuvasti. Rantaa lähestyttäessä aallokko äityy, joten saarta täytyy kiertää tyynemmälle puolelle. Otson kansallispuistoretkellä on mukana kavereita, jotka ovat ensimmäistä kertaa kansallispuistossa. Moni on myös ensimmäistä kertaa veneessä ja ensimmäistä kertaa yötä saarella.
– Venematkat ja aikamoiset aallokot on itsellekin vähän uudenlaista retkeilyä, sanoo Mervi Tervo.
Kameran suljin käy
Retkiseurueen astuessa rantaan kaivetaan heti kamerat esille. Kuvatuksi tulee ensimmäisenä erittäin harvinainen ja äärimmäisen uhanalainen perämerenmaruna, jota ei kasva missään muualla kuin Perämeren rannikolla. Vähä-Huiturin kansallispuiston saaressa sitä kasvaa paljon.
Ihmeteltävää löytyy myös hirven jätöksistä ja linnunpesästä, joka kierretään varovasti kauempaa.
Vähä-Huiturin saari on noin kilometrin mittainen.
– Jääkausi on painanut maankuoreen kuhmun ja tämä pullistuu koko ajan. Täällä on kasveja, joita ei muualla ole, puistokummi selvittää tietävästi.
Tuvassa on makuupaikka kymmenelle. Kerrossängyistä varataan ensimmäisenä yläpunkat.
Seuraavaksi Otso ja kumppanit, eli Ilari Ruotsalainen, Iiro ja Mitja Tukio sekä Otson pikkuveli Ahti tarkistavat puuvaraston. Valmiiksi pilkottuja puita ei ole. Pojat löytävät seinältä sahat ja asettavat puun pukille. Poikien käsissä pysyvät niin saha kuin kirves. Nopeasti puita on jo sylillinen.
Sisällä tuvassa on kamiina, jonka sytyttäminen onnistuu Annu Ruotsalaisen avustuksella.
Termoskahvit kaivetaan esillä ja samassa rantaan saapuvat seurueen loput jäsenet.
Luonto ja meri rauhoittavat
Meren aallot lyövät rantaan vaahtopäitä. Illan ohjelmassa on kortinpeluuta, saunomista ja makkaroiden sekä vaahtokarkkien paistamista. Lisäksi saarella riittää lisää tutkittavaa ja valokuvattavaa. Karu luonto ja ympäröivä meri rauhoittavat mieltä.
– Tosi karua ja tosi hienoa, ne oli päällimmäiset fiilikset. Täällä pystyy kyllä hyvin hengittämään, Mervi Tervo hengähtää.
Saaressa yöpyminen ei jännitä, eikä Perämerellä pimeyskään vieraile, koska kesäyö on vielä valoisa. Osaa lapsista jännittää kuitenkin se, kuinka kauan puhelimissa riittää virtaa. Otso ja Otson äiti vilkuttavat rannalla saaresta poislähteville toimittajille.
– Pitää käydä epämukavuusalueella aina silloin tällöin. Pitää välillä vähän erilaistakin olla lapsilla, Tervo sanoo.
Nuorten kansallispuistokummien tehtävänä on dokumentoida luontoelämykset. Elämyksiä eri kansallispuistoista voi nähdä Suomen Luontokeskus Haltiaan avautuvassa Luonto 2017 -juhlanäyttelyssä.