Huoleton lapsuus päättyi Kirsi Hokkilan perheessä niihin aikoihin, kun koulutie alkoi. Ensin vanhemmat erosivat. Sitten äiti sairastui.
Kirsi Hokkila oli toisella luokalla, kun hän joutui vastuuseen perheen arkisista asioista. Aluksi riitti, että hän siivosi ja kävi kaupassa. Pikku hiljaa vastuu lisääntyi. Lopulta koko talouden pyörittäminen oli tyttären harteilla.
Teini-iässä tietenkin harmitti, kun omia menoja ei voinut suunnitella. Äiti oli aina mielessä. Apua Hokkila ei ymmärtänyt hakea, sillä tällaiseen elämään hän oli kasvanut.
– En ymmärtänyt olevani omaishoitaja. Se oli vain meidän elämäämme.
Määrä arvioituakin suurempi?
Työteliäs lapsuus ja nuoruus eivät katkeroittaneet Kirsi Hokkilaa. Äitinsä kuoleman jälkeen hän huolehti myös isänsä asioista. Kun isä kuoli, tytär oli vasta nuori aikuinen.
En ymmärtänyt olevani omaishoitaja. Se oli vain meidän elämäämme.
Kirsi Hokkila
Nyt kun omassa perheessä ei ole enää huolehdittavia, Hokkila tarjoaa apuaan muille. Omaishoitajat ja läheiset -liiton kokemusasiantuntijana hän on havainnut, että perheenjäsenistään huolehtivia alaikäisiä on ympärillä paljon. Kansainväliseen vertailuun perustuvan arvion mukaan heitä on 23 000–30 000.
– Luku tuntuu yllättävän suurelta, mutta uskon sen pitävän paikkaansa. Ilmiö on monimuotoinen, koska sairauksia on niin erilaisia. Esimerkiksi päihdeperheissä moni lapsi kantaa vastuun. Tästä näkökulmasta luku voi olla paljon suurempikin, Hokkila pohtii.
Vahvistusta määrälle ei ole saatu, sillä harva kertoo tilanteestaan ulkopuolisille. Moni pelkää lastensuojelun reaktiota.
– Me pyrimme löytämään nämä perheet ja tarjoamaan heille tukea niin, että perhe voi elää yhdessä, mutta vastuussa olevat perheenjäsenet saavat riittävästi tukea, kertoo Omaishoitajat ja läheiset -liiton toiminnanjohtaja Marja Tuomi.
Lapset kaipaavat tukea ja turvaa ulkopuolelta
Tukea ja turvaa, niitä Kirsi Hokkilakin olisi kaivannut. Hän uskoo, että lapset olisivat valmiita ottamaan myös ulkopuolista apua vastaan, kunhan joku sitä heille ymmärtäväisesti tarjoaisi. Erityisesti he tarvitsisivat rinnalleen sellaisen aikuisen, joka kantaisi asioista vastuun.
Myös tulevaisuudesta puhuminen voi olla ulkopuolisen kanssa helpompaa.
– Perheenjäsenet eivät ehkä halua huolestuttaa lasta esimerkiksi kertomalla, että isä ei enää koskaan kävele. Olisikin hyvä, että lapsi voisi käsitellä tulevaisuuteen liittyviä pelkotiloja jonkun ulkopuolisen kanssa, Hokkila toteaa.
Vanhemman sairaus ei tarkoita huostaanottoa
Omaishoitajat ja läheiset -liiton käynnistämä Jangsterit-hanke keskittyy omaisistaan vastuussa olevien alaikäisten löytämiseen, heidän olojensa parantamiseen ja tietoisuuden lisäämiseen.
Jälkikäteen ajateltuna tunnistan tilanteita, joissa olisi pitänyt toimia toisin.
Anneli Kiljunen
Liiton puheenjohtaja Anneli Kiljunen on kohdannut aiemmassa työssään sosiaalityöntekijänä juuri sellaisia lapsia, joita he nyt yrittävät löytää. Silloin hän ei kuitenkaan tiennyt, mitä etsiä.
– Jälkikäteen ajateltuna tunnistan tilanteita, joissa olisi pitänyt toimia toisin. Me tuimme ja autoimme perheitä silloinkin, mutta emme tunnistaneet nuorten asemaa. Siinä teimme erheen, että emme kohdistaneet juuri heille tarpeellisia tukimuotoja.
Joskus nämä tilanteet ovat johtaneet myös lastensuojelullisiin toimenpiteisiin. Jos perheet olisivat avoimesti kertoneet tilanteestaan, olisi ratkaisu voinut olla toinen.
– Vanhemman sairaus ei sinänsä ole huostaanoton peruste. Se voi tulla eteen, mutta jos perhettä pystytään tukemaan riittävästi ja nuoren jaksaminen turvataan, voi kotona asuminen onnistua, Kiljunen toteaa.
Minkä verran jaksat kantaa?
On tunnistettava ajoissa, minkä verran vastuuta lapsi jaksaa kantaa. Rakkaus saa ihmiset usein tekemään enemmän kuin pitäisi.
– Osa omaishoitajista laittaa oman elämänsä syrjään tukeakseen perheenjäseniään. Sillä voi olla peruuttamattomia vaikutuksia henkiseen kasvuun ja kehitykseen. Lasten harteille ei pitäisi tällaista taakkaa antaa, Kirsi Hokkila toteaa.
Hokkila puhui aiheesta Porin SuomiAreena-tapahtumassa. Omaishoitajat ja läheiset -liitto tarjoaa tukeaan ympärivuotisesti myös täysi-ikäisille omaishoitajille.