Nälkä. Se on tuolla jossain kaukana muualla, ei meillä Suomessa. Vai voiko sittenkin olla?
Asiantuntijoiden mukaan voi, jos emme pidä huolta tämän hetkisestä maatalouden kapasiteetista. Luonnonvarakeskuksen (Luken) asiantuntijan Kalle Hoppulan mukaan on ehdottoman tärkeää, ettei suomalaista ruuantuotantoa ajeta nyt alas.
– Jos ruuantuotanto, puutarhatuotanto ja maatalous ajetaan alas, niin meille tulee ongelmia. Ruokaa ei ehkä enää 10–30 vuoden päästä pystytä tuomaan muualta Suomeen.
Maailmalla moni tällä hetkellä merkittävä ruuantuotantoalue kärsii jo nyt tilapäisestä kuivuudesta. Kuivuusongelma pahenee entisestään noin 20–30 vuoden päästä.
– Keski- ja Etelä-Euroopasta, joista nyt tuodaan esimerkiksi viljaa, ei pystytä sitä enää tuottamaan tulevaisuudessa. Globaalit ruokamarkkinat muuttuvat ja Suomi ei saa enää tuotua ruokaa ulkomailta.
Suomalaisten olisi tämän vuoksi pakko olla omavaraisia. Hoppula kertoo, että Suomen maatalous kärsii kuitenkin tällä hetkellä pahasta kannattavuuskriisistä (Maaseudun Tulevaisuus), ja jos tuotanto pääsee liikaa romahtamaan alas, käy huonosti.
– Kapasiteetin ylös nostaminen vaatii aikaa ja rahaa eli se kun aletaan esimerkiksi hommaamaan maatalouskoneita ja pistämään peltoja takaisin viljelykuntoon sekä rakentamaan. Se on aina kalliimpi prosessi kuin että ylläpitäisimme nykyisin olemassa olevaa tuotantokapasiteettia.
Jos kotimainen ruuantuotanto ajettaisiin alas, voisivat Hoppulan mukaan lähimmät isot ongelmat tulla jopa kymmenen vuoden päästä.
– Sieltä tulevat vastaan konkreettisesti sellaiset ongelmat kuten nälkä. Meidän on varauduttava siihen, että ruokaa ei yksinkertaisesti saa mistään. Tulevaisuudessa Suomi ei ole maa, joka ostaa muualta ruokaa, vaan olemme maa, joka myy ruokaa muualle.
Samalla linjalla jatkaa agroekologian professori Juha Helenius. Myös hän haluaa muistuttaa siitä, kuinka tärkeää on pitää huolta kapasiteetista, eli esimerkiksi maanviljelijöiden tietotaidosta, sukupolvien vaihdoksesta, laitteista ja infrastruktuurista.
– Haluan varoittaa hyvin painokkaasti siitä, ettemme saa kuvitella voivamme elää näin, että ruokaturva voitaisiin aina tuoda muualta.
Sekä Hoppulan että Heleniuksen mukaan maanviljelyyn tarvittavia resursseja ei polkaistaisi hetkessä käytettäväksi, jos kriisi iskee. Helenius kertoo, että täytyy luoda sopeutumiskyky ja joustavuus.Hän kuitenkin muistuttaa, että tällä hetkellä Suomen taloudellinen tilanne on sen verran hyvä, että ruokaa kyllä saataisiin kaikille jos hätä iskisi.
– On selvä asia, että hädän tullen tämä maa pystyy kyllä ruokkimaan meidät, jos vain resursseista ja kapasiteetista pidetään huolta.
Omavaraisuus ehdottoman tärkeää
Professori Juha Heleniuksen mukaan suosituksena olisi, että kaikkien kansakuntien tulisi nähdä perusruuantuotannon omavaraisuus sekä kansallisena oikeutena että kansallisena velvollisuutena muita ihmisiä kohtaan.
– Jos me juuri tänä päivänä voimme elää hyvin niin, että tuomme leipävehnää, valkuaisrehuja karjalle ja muuta ruokaa sekä raaka-aineita ulkomailta, se ei tarkoita sitä, että sen varaan voi tuudittautua.
Helenius kertoo, että mikään maa ei voi toimia täysin yksin ruokapoliittisella kentällä. Kansallisen ruokapolitiikan tulee kytkeytyä globaaliin ruokapolitiikkaan.
– Puhe omavaraisuudesta ei mielestäni tarkoita sitä, että käperrytään omien rajojen sisään. Suunnitelmat pitää tehdä globaalisti yhteistyössä.
Ilmastonmuutos tuo hyvää Suomeen
Suomi on Luken asiantuntijan Kalle Hoppulan mukaan yksi harvoista maista koko maailmassa, jonka maatalouteen ilmastonmuutos vaikuttaa myönteisesti.
– Suuressa osassa muuta maailmaa se vaikuttaa kielteisesti eli tulee joko liian kuumaa tai liian kuivaa ruuantuotannolle.
Suomessa puolestaan kasvukaudet pidentyvät keskimäärin, jolloin kesän, kevään ja alkusyksyn aikana kertyy enemmän lämpöä. Näin ollen kasvit, jotka vaativat pidemmän tai lämpimämmän kesän, selviävät keskimäärin paremmin. Lisäksi pidempää kasvukautta vaativat kasvit tulevat pärjäämään Pohjois-Suomessa paremmin ja kasvien viljelyrajat siirtyvätkin pohjoisempaan päin.
– Esimerkiksi rypsin tai vadelmien, joita on perinteisesti viljelty Etelä-Suomessa, viljelyalueet siirtyvät ylemmäs.
Hoppula kertoo, että Kainuu on varmasti niitä maakuntia Suomessa, jossa ilmastonmuutoksesta johtuva etu tulee näkymään selvästi. Kainuu on tällä hetkellä maatalousalueen pohjoisreunalla.
– Viljan viljely muuttuu tulevaisuudessa Kainuussa täysin mahdolliseksi. Rypsin viljely tulee yleistymään ja esimerkiksi omenan kasvattaminen helpottumaan. Myös päärynät voivat ehkä tulevaisuudessa pärjätä.
Mutta ei Suomikaan pelkästään hyödy ilmastonmuutoksesta. Sen ennustetaan lisäävän esimerkiksi äärimmäisiä sääilmiöitä. Siksi esimerkiksi viljan korsien tulisi olla mahdollisimman lujia ja kestäviä, että rankkasateet eivät saa niitä lakoon. Lisäksi vaikka Suomessa lämpö lisääntyisikin, valoisuus ei kuitenkaan muutu. Näin ollen syksyllä valo alkaa olla niin vähissä, että myöhään kypsyvät, eteläisimpiin oloihin jalostetut lajikkeet eivät ehdi valmistua korjuukypsäksi.
Kalle Hoppula kuitenkin muistuttaa myös siitä, että vaikka ilmastonmuutos suosisi kotimaista viljelyä, se aiheuttaa myös isoja yhteiskunnallisia muutoksia, kansainvaelluksia ja inhimillistä hätää kuivuuden vuoksi moniin maihin.
– Globaali hätä on paljon isompi kuin se hyöty, mikä ilmastonmuutoksesta ehkä Suomessa saadaan viljelykasvien sadon kasvamisella muutamia kymmeniä prosentteja.
Talous ohjaa, ei sää
Maapallon väkiluku ei käänny laskuun, mutta ruuantuotanto kääntyy. Kalle Hoppulan mukaan tämä ohjaa siihen, että nykyisen ruuantuotannon volyymia on pakko saada kasvatettua.
– Todennäköisesti se tulee Suomessa tarkoittamaan sitä, että meillä tullaan kasvattamaan ruokaa kasvihuoneissa ja teollisuushalleissa sekä kaupunkiviljely tulee lisääntymään.
Viljan viljely ja kotieläinten kasvattaminen jatkuvat myös pelloilla. Tämä tarkoittaa sitä, että pelto pinta-alaa tarvitaan lisää, jotta ruuantuotannon tarve saadaan globaalisti täytettyä.
– Toisaalta se on ristiriidassa esimerkiksi hiilidioksidisidonnan kanssa. Helppoahan meillä ei tule olemaan.
Hoppulan mukaan maataloutta tulevaisuudessa ohjaa enemmän talous kuin sää. Mutta on mahdotonta sanoa, miten yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat maatalouteen.
– Markkinat saattavat elää ihan kummalliseen ennustamattomaan suuntaan.
Jo muutamien kymmenien vuosien päästä kun karjatilojen nykyiset investoinnit tulevat tiensä päähän, kannattaa Hoppulan mukaan pohtia sitä, kannattaako maataloudessa jatkaa samalla linjalla vai miettiä uusia vaihtoehtoja esimerkiksi lypsykarjataloudelle ja rehuntuotannolle.
– Mielestäni silloin kannattaa ruveta katsomaan vaihtoehtoja, joita lämpenevä ilmasto tuo. Tällä hetkellä marjapuolelta esimerkiksi mansikalla on pohjaton kysyntä Suomessa, mitä kannattaa jo nyt ruveta hyödyntämään. Esimerkiksi kainuulaiset pakastamot ostavat rajattomasti mansikkaa.
Ruoka tulee kallistumaan
Ruokajärjestelmä on taloudellinen järjestelmä, jossa ruokaa tuotetaan niille, jotka voivat siitä maksaa.
– Köyhä on näkymätön ruokajärjestelmässä. Koska markkinat hoitavat ruoka-asian juuri niin, että ruokaa riittää vain niille, jotka voivat maksaa. Eikä sen mukaan, kenellä on nälkä, agroekologian professori Juha Helenius kertoo.
Heleniuksen mukaan ruoka on radikaali perustarve, jonka takia ihminen on valmis maksamaan siitä samassa suhteessa kuin nälkä kasvaa.
– Ihmiset ovat valmiita vaihtamaan kaiken omaisuutensa, jopa surmaamaan toisen ihmisen, saadakseen tämän päivän pienen leipäpalan.
Professori kertoo, että kaikki indikaattorit, ilmastonmuutos, taloudellinen muutos sekä väestön kasvu osoittavat, että ruoka tulee kallistumaan.
– Olisi äärimmäisen tyhmä strategia tässä maailmantilanteessa heittäytyä sen varaan, että Suomi voisi aina säilyä suhteellisesti kilpailukykyisempänä taloudellisesti ja suhteellisesti vauraampana maana kuin muut maat.
Maailmanmarkkinoiden parhaimpia indeksejä ruuan hinnalle on viljan hinta. Vilja on volyymiltaan suurin maailmanmarkkinoilla liikkuva osuus.
– Sen hinta on heitellyt paljon enemmän viime vuosina johtuen monista samanaikaisesti vaikuttaneista syistä, kutentaloudellisista syistä, Helenius sanoo.
Suosi suomalaista
Mitä suomalainen voisi tehdä omassa arjessaan sen eteen, ettei suomalaista maataloutta ajettaisi alas? Vastaus on vanha tuttu: suosi suomalaista.
– On aika helppo katsoa onko tuotteessa joutsenlippu, Juha Helenius toteaa.
– Lisäksi paikallisen tuotannon suosiminen olisi tuki, pieni ääni sille, että haluamme lähiseudun tuotteita ja että paikalliset viljelijät ovat meille tärkeitä. Se olisi jo iso juttu.
Globaaleja resursseja ajatellen Helenius suosittelee miettimään omaa lihankulutusta.
– Kohtuuton lihankulutus on asia, jonka itse kukin voisi yrittää tiedostaa. Suomalaiset kuluttavat lihaa yli suositusten. Lisäksi kuluttajan ja kansalaisen kannattaa myös politiikassa vaatia omilta ehdokkailta fiksuja linjauksia koskien ruuantuotantoa.
Myös Kalle Hoppula painottaa suomalaisen ruuan suosimista.
– Yksittäisistä puroista tulee iso virta eli yksittäisten kuluttajien valinnoista tulee pysyvyys. Ei ole olemassa mitään ihmelääkettä.
Lue lisää:
Monipuolisempi kasvivalikoima auttaisi suomalaisviljelijöitä varautumaan ilmastonmuutokseen
Maanviljelijän pitää jo varautua ilmastonmuutokseen – Lämpö lisääntyy, mutta valo voi jopa vähetä
Korjattu 17.7.2017 klo 12.06: Korjattu Pohjois-Eurooppa Etelä-Euroopaksi yhdestä sitaatista.
Korjattu 18.7.2017 klo 12.25 : Juha Heleniuksen titteli korjattu Helsingin yliopiston tutkijasta agroekologian professoriksi.