Tuntuupa oudolta, toteaa rajoittimella varustetun henkilöauton rattiin hyppäävä Matias Malin. Mopoautolla pari kuukautta ajellut 15-vuotias pääsi testaamaan uutta menopeliä Porissa järjestetyssä koeajotilaisuudessa. Se teki nuoreen mieheen vaikutuksen monella tapaa.
– Tuntuma on ihan erilainen. Tämä on paljon isomman oloinen. Ja aika helposti mittari meni kuuteenkymppiin.
Malinin testissä oli tavallinen henkilöauto, johon oli asennettu nopeusrajoitin. Tällaisten autojen tuomista vaihtoehdoiksi mopoautoille on nyt alettu ajaa Suomessa. Liikenne- ja viestintäministeriö selvittää Trafin kanssa syksyn aikana, olisiko niiden käyttöönotto mahdollista.
– Asia selvinnee talven aikana, mutta ainakin toistaiseksi näyttää lupaavalta. Ehkä nopein mahdollinen aikataulu nopeusrajoitettujen autojen käyttöönottoon olisi ensi vuonna, arvelee Autotuojat ja -teollisuus ry:n toiminnanjohtaja Tero Kallio.
Rajoittimia on laidasta laitaan
Henkilöautojen tuomista nuorten käyttöön on perusteltu muun muassa turvallisuuskysymyksillä. Autojen korirakenteet ovat huomattavasti mopoautoja tukevammat. Autoissa on myös erilaisia turvallisuutta parantavia järjestelmiä, kuten ajonvakautus ja automaattinen hätäjarrutus.
Kaikki eivät silti ole ajatuksesta mielissään. Suomen Mopoauto Oy:n hallituksen puheenjohtaja Harri Nyholm pelkää, että liikenteen seassa on pian täyttä vauhtia autoillaan kaahailevia nuoria. Nyholmin mukaan auton virittäminen on "maailman yksinkertaisin asia".
Tero Kallio myöntää, että osa rajoittimista on helppo kiertää.
– Erilaisia ratkaisuja on tarjolla, osa huokeampia, osa kalliimpia. Kehitystyötä tehneet ovat kertoneet, että tulossa on rajoittimia, joita on käytännössä mahdoton ohittaa. Mielestäni on perustellumpaa ottaa käyttöön vain tällaisia varmempia vaihtoehtoja.
Rajoitin pois, rajoitin päälle
Kunnollisen nopeusrajoittimen saa Tero Kallion mukaan 300 eurolla. Sadan euron asennuskulujen jälkeen henkilöauto muuntautuu mopoikäisen käyttöön 400 eurolla.
Kun nopeusrajoitin asennetaan sähköisellä kaasupolkimella varustettuun henkilöautoon, voi asennuksen purkaa, mutta ei helpoin kotikonstein. Järjestelmän huijaaminen esimerkiksi nopeustiedon tai virran poistamisella estää auton liikkumisen.
Ammattitaitoisen asentajan käsittelyssä autoon saa kuitenkin lisää vauhtia silloin, kun kuljettaja täyttää 18. Näin menopelin käyttöikä kasvaa merkittävästi.
– Rajoituksen voi poistaa, kun ikää on riittävästi. Ja tarpeen vaatiessa rajoittimen voi lisätä uudestaan, jos vanhuuden tullen jonkun perheenjäsenen ajonopeutta halutaan rajoittaa, Suomen autokoululiiton puheenjohtaja Jarmo Jokilampi toteaa.
45-60 km/h
Autotuojat ja -teollisuus järjesti mopoautoja ja nopeusrajoitettuja henkilöautoja vertailevan koeajotilaisuuden tänään Porissa. Testissä käytetyllä autolla pystyi ajamaan korkeintaan kuuttakymppiä. Yhdistyksen toimitusjohtaja Tero Kallio ei osaa vielä sanoa, mikä olisi nuorille sopiva ajonopeus. Se sijoittuisi luultavasti 45 - 60 km/h välille.
– Molemmissa on omat hyvät puolensa. Jos kulkee kuuttakymppiä, kuten liikennetraktori saa nykyään kulkea, olisi häiriö muille tienkäyttäjille pienempi. Toisaalta 45 on matalampi nopeus ja onnettomuusriski siten pienempi.
Kallio otti liikennetraktorin mukaan vertailuun syystä. Hänen mukaansa yksi vaihtoehto nopeusrajoitettujen henkilöautojen käyttöönottoon olisi autojen muutoskatsastaminen traktoreiksi. Se voisi vaatia muun muassa takapenkin poistoa ja mahdollisesti vetokoukun asentamista.
– Nähtäväksi jää, mihin viranomaiset päätyvät. Toiveissa on, että liiallista byrokratiaa ei vaadita, vaan tehdään autosta tarkoituksenmukainen ja käyttäjien tarpeisiin vastaava.