Jos pikajuoksija Usain Bolt, maailman nopein mies, olisi sattunut olemaan olemassa 65–85 miljoonaa vuotta sitten, hänen ei olisi tarvinnut pelätä Tyrannosaurus rexiä, dinosauruksista pahamaineisinta, kertoo tuore saksalainen tutkimus.
Moni muukin nopeajalkainen olisi ehtinyt karkuun hirmuliskojen kuningasta, sillä tutkijat ovat laskeneet sen huippunopeudeksi vain 27 kilometriä tunnissa.
Tavallisen sunnuntaijuoksijan se olisi siepannut hampaisiinsa, mutta Jurassic Park -elokuvissa maastoautolla paenneet kirkuivat aivan suotta, kun heidän perässään pinkoi iso T. rex. Keskikokoista velociraptoria sen sijaan kannatti jo pelätäkin, tutkimus kertoo.
Selitys löytyi kiihtyvyydestä
Saksan biodiversiteettikeskuksessa (siirryt toiseen palveluun) iDivissa ja Friedrich Schillerin yliopistossa pyrittiin ratkaisemaan T. rexin huippunopeus, mutta ennen kaikkea tutkijoita kauan vaivannut arvoitus: Miksi keskikokoiset eläimet ovat nopeampia kuin isot, vaikka isot ovat lihaksikkaampia?
Tutkijat mittasivat 474 eläinlajin painon, vauhdin sekä ajan, joka eläimeltä vie kiihdyttämisen alusta siihen, ettei lisäkiihdyttäminen enää onnistu.
Pienimmät lajit painoivat reilusti alle gramman ja suurimmat sata tonnia. T. rexin keskipainoksi on arvioitu runsaat kahdeksan tonnia.
T. rexin tuntivauhdista on esitetty hyvin erilaisia arvioita.
Isoillla lajeilla on paljon lihasmassaa, joka periaatteessa tarkoittaa suurta vauhtia, mutta käytännössä paino estää riittävän nopean kiihtyvyyden.
Kiihdyttäminen vaatii lihaksia toimimaan anaerobisesti eli ilman happea. Lihasten käytössä on vain niissä valmiina oleva rajallinen energiamäärä. Pitkän matkan juoksussa lihakset sen sijaan toimivat aerobisesti eli elimistö toimittaa niille lisää käyttövoimaa.
Isoilla eläimillä riittää anaerobian vaatimaa nopeasti supistelevaa lihaskudosta. Painon takia niiltä kuitenkin loppuu aika kesken, ennen kuin ne saavuttavat teoreettisen huippunopeutensa ja voisivat siirtyä anaerobiasta aerobiaan, tutkimusta johtanut Myriam Hirt selittää.
Kaava pätee myös muinaisiin lajeihin
Kaava pätee 90-prosenttisen varmasti lajiin kuin lajiin, punkista sinivalaaseen, eikä ole väliä, liikkuuko laji maassa, vedessä vai ilmassa, Hirt kertoo. Riittää, että muuttujaksi syöttää eläimen painon.
T. rexin tuntivauhdista on aiemmin esitetty hyvin erilaisia arvioita, 72 kilometrin huimasta kiidosta 17,5 kilometrin lönkyttelyyn, ja oikeaa vastausta on jäljitetty lukuisilla menetelmillä.
Hirtin mukaan uuttaa kaavaa voi huoletta soveltaa myös sukupuuttoon kuolleisiin lajeihin. Tuloksena oli T. rexille 27 kilometrin huippunopeus tunnissa ja velociraptorille seitsemän kilometriä enemmän.
Tutkimus on julkaistu Nature Ecology & Evolution (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.