Farmariautosta kuuluu vaativaa ulinaa. Heeler-rotuiset Beorn ja Åke tunnistavat jo reitin Kellokoskella sijaitsevaan koirien "puuhamaahan". Myös niiden omistajat Jasu Kellosalmi ja Tommi Koivula pitävät paikkaa tervetulleena lisänä koirille suunnattuun palvelutarjontaan.
– Aika vähän on sellaisia paikkoja, joissa voi antaa koirien rauhassa tehdä mitä ne haluavat. Metsässä ei voi pitää vapaana, joten täällä ne todellakin nauttivat olostaan, kun saavat itse keksiä mitä tekevät.
Ja kyllähän Beorn ja Åke ohjelmaa keksivät: ennen kaikkea ne juoksevat, mutta sen lisäksi koirat hyppivät pallomereen, pöyhivät heinäkasaa ja kiipeilevät kantoläjässä.
Koirakaksikon vauhti on hurja, ja se on yksi niiden omistajia rodussa eniten viehättävistä piirteistä. Ja myös yksi syy siihen, että koirien "puuhamaasta" on tullut vakituinen käyntikohde.
– Heeler on loistava harrastuskoira. Se on energinen, aktiivinen ja sosiaalinen rotu, joka jaksaa ja haluaa tehdä. Tämä paikka on etu juuri silloin, kun ne todellakin aina jaksavat ja haluavat touhuta, mutta itse ei ihan aina välttämättä jaksaisi. Täällä saa sitä koirien energiaa purettua, Jasu Kellosalmi kiittelee.
Touhupuisto syntyi omistajan omien koirien tarpeisiin
Koirien touhupuiston on kehittänyt kolmen leikkaamattoman uroskoiran omistaja Sirkka-Liisa Rajala. Hän huomasi, että koirat ärhentelevät välillä keskenään enemmän ja välillä vähemmän. Muutaman kuukauden kirjanpidon jälkeen Rajala havaitsi, että koirien välisillä kahnauksilla ja hänen omalla ajankäytöllään oli selkeä suhde. Mitä enemmän koirilla oli ohjelmaa ja aktiviteetteja, sitä vähemmän ne järjestivät sitä itse.
Työssäkäyvän naisen aika ei vain tahtonut riittää koirien miltei loputtoman energian purkamiseen.
– Näistä kolmesta koirasta kaksi nuorempaa on vielä kaiken lisäksi riistaviettisiä. Eli tarvitsin turvallisen, aidatun paikan, jossa voin juoksuttaa ja aktivoida niitä, jotta kotona pysyy rauha maassa.
Muilla koiranomistajilla näyttää olevan samanlaisia tarpeita, sillä vajaan vuoden pyörinyt paikka on houkutellut asiakkaita Turusta saakka.
– Tämä on nimenomaan tarkoitettu ihan kaikille ja kaikenikäisille koirille ja koiranomistajille. Täällä ei tarvitse itse osata mitään, vaan voi vain antaa koiran rallattaa. Paras ja suurin palkka minulle on se koirien riemun näkeminen, päivätyönsä ohessa toimintaa pyörittävä Rajala miettii.
Osa koirista lähtee vain kantaen pois puistosta
Hämeenlinnalainen Tiia Kortemaa on touhupuistossa toista kertaa koiriensa kanssa. Kahden bullterrierin ja yhden labradorinnoutajan muodostama koirakopla juoksentelee puistossa palloja etsien, ja kiipeilee myös agilityesteillä omistajansa ohjauksessa.
– Tämä puisto on ihan älyttömän hyvä idea! Monessa kaupungissa on vain yksi tavallinen koirapuisto ja ne ovat yleensä sellaisia pieniä hiekkaplänttejä. Kun sinne tunkee kymmenen koiraa samaan aikaan, niin ei se kauhean hauskaa ole, Tiia Kortemaa miettii.
Koirat tuntuvat olevan omistajansa kanssa samaa mieltä.
– Minä en meinannut saada näitä viimeksi pois täältä, eli kyllähän se kertoo aika paljon paikasta, jos koirat pitää kantaa portista ulos, Tiia Kortemaa kertaa nauraen.