Lakimies Heidi Härkösen mukaan muotiluomusten tekijänoikeudet ovat mutkikas aihealue.
– Minua kiinnostaa, millä edellytyksillä ja missä tapauksissa muotiluomukseen voi saada yksinoikeuden. Tekijänoikeudellisesti se ei ole kovin yksinkertaista. Muotihan ikään kuin putoaa teollisuuden ja taiteen välimaastoon. Muoti on useimmiten teollisuuden tuotantoa, mutta taiteellisuudella ja luovuudella on siinä hyvin vahva rooli, sanoo Ylen Päivän kasvo -ohjelmassa vieraillut Härkönen.
Härkönen tekee parhaillaan väitöskirjaa muotioikeudesta Lapin yliopistossa. Härkösen mukaan on vaikeaa määrittää, missä menee luvattoman kopioinnin ja sallitun inspiroitumisen raja.
– Se riippuu myös siitä missä päin maailmaa ollaan sekä siitä, mikä aineeton oikeus on kyseessä. Jos ajatellaan vaikkapa tekijänoikeutta, niin esimerkiksi USA:ssa muotituotteet eivät saa pääsääntöisesti tekijänoikeussuojaa. Suomessa tekijänoikeussuoja vaatteille ei ole poissuljettua.
Plagioinnin rajanvedosta keskusteltiin julkisuudessa esimerkiksi vuonna 2013, kun Marimekko joutui kopiointisyytteiden kohteeksi. Tuolloin Kristina Isolan Metsänväki-työ paljastui plagiaatiksi eli kopioksi.
Feikkituotteiden määrä saattaa kasvaa rajusti
Härkösen mukaan muoti on yksi maailman väärennetyimpiä teollisuudenaloja. Erityisesti laukkuja ja muita asusteita väärennetään. Härkönen näkee, että väärennettyjen muotituotteiden määrä saattaa kasvaa rajustikin 3D-tulostuksen myötä.
– Seuraan mielenkiinnolla 3D-tulostettujen muotituotteiden kehitystä. Kun 3D-tekniikka kehittyy, kopiomuotia on yhä helpompi valmistaa.
Toisaalta uusi teknologia tuo myös etuja muotitaloille.
– Esimerkiksi personoitavien ja yksilöllisten, mittojen mukaan tehtyjen muotituotteiden valmistaminen on helpompaa.
Lakimiehen mukaan ei-toivottu kehityssuunta muotibisneksessä on tavaramerkkien ja logojen ylivalta.
– Tavaramerkki on kyllä juridisesti varsin tehokas suojamuoto kopiointia vastaan, mutta kaiken mahdollisen päälle puettavan kuorruttaminen logoilla on vähän sama asia kuin kulkisi vaatteissa, joissa roikkuu vielä hintalaput. Tällä voi olla vaikutusta siihen, että muoti koetaan eriarvoistavana ilmiönä.
Myöskään nopeasti vaihtuvat trendit ja pikavoittojen tavoittelu ei Härkösen mukaan tee hyvää muotialalle.
– Niin sanottu pikamuoti eli H&M, Gina Tricot, Zara, New Yorker ja vastaavat halpaa muotia tarjoavat ketjuliikkeet ylikuumentavat muodin kiertokulun. Kun vaatteista tehdään lähes kertakäyttöisiä ja niiden ei ole tarkoituskaan kestää, kuluttajalle lähetetään viesti, että ne viime sesongin vaatteet eivät olisikaan enää kelvollista päälle pantavaa.