Aiemmin Suomessa on ollut muun muassa kansalliskoira, -hevonen ja -lintu, mutta kansalliskissa on puuttunut listalta. Nyt asia on korjattu, kun Suomen Kissaliitto on julistanut eurooppalaiskissan Suomen kansalliskissaksi.
Kissaliitto perustelee valintaansa sillä, että eurooppalaiskissa on elinvoimainen, alkuperäinen ja perinteinen suomalainen kissarotu, kun taas muut kissarodut on tuotu Suomeen muualta.
– Eurooppalaiskissa on Pohjolan peruskissa, jota on nähty kautta historian kaikkialla Suomessa. Se on osa suomalaista kulttuuri- ja kansallisperimää, sanoo Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n puheenjohtaja Mikko Floréen.
Eurooppalaiskissoja yli kolmenkymmenen vuoden ajan Espoossa kasvattanut Riitta Mönkäre on iloinen Suomen Kissaliiton päätöksestä.
– Paitsi että se on tälle rodulle suuri arvostuksen osoitus, niin toivottavasti myös kaikkien koti- ja maatiaiskissojen arvostus nousee, kun kissalle on annettu tämmöinen kunnia.
Maatiaiskissaväki ihmettelee päätöstä
Kissapiireissä ei kuitenkaan olla täysin yksimielisiä siitä, mikä kissa ansaitsee aseman Suomen kansalliskissana. Monet maatiaiskissojen ystävät ihmettelevät suomalaisen maatiaiskissan syrjäyttämistä. Suomessa on arviolta jopa 600 000 kotikissaa, ja suurin osa niistä on maatiaiskissoja.
Eurooppalaiskissan johdonmukainen kasvatus aloitettiin Ruotsissa 1940-luvulla käyttäen luonnonvalinnan avulla vankoiksi ja terveiksi kehittyneitä lyhytkarvaisia maatiaiskissoja.
– Tämän perusteella sanoisin, että suomalaisen maatiaiskissan vaikutus eurooppalaiseen kissarotuun on melko vähäinen, toteaa Maatiaismuorinakin tunnettu Kirsti Hassinen.
Floréenin mukaan Suomessa kuitenkin rekisteröitiin ensimmäinen eurooppalaiskissa sekä pentue 1960-luvun alussa. Lisäksi Suomen Kissaliitto toteaa, että suomalaisten rekisteröityjen eurooppalaiskissojen yhteys suomalaisiin maatiaiskissoihin on osoitettu geenitutkimuksella. Nykyään Eurooppalaiskissojen kasvatus on keskittynyt Pohjoismaihin, lähinnä Suomeen.
Elinvoimaisuus vaatii laajaa geenipohjaa
Hassinen on myös eri mieltä eurooppalaisen rodun elinvoimaisuudesta. Eurooppalainen on hyvin pieni kissarotu.
– Pentuja syntyy alle sata vuodessa. Jos näin pieni kissapopulaatio aiotaan pitää elinvoimaisena, olisi tärkeää saada siihen riittävästi uutta verta ja geneettistä vaihtelua nykyisen kannan ulkopuolelta. Pitää muistaa, että kaikki rotukissat ovat kehittyneet maatiaisista.
Suomen Rotukissayhdistyksen puheenjohtaja Outi Vallenius kuitenkin perustelee maatiaiskissan syrjäyttämistä kansalliskissan valinnassa sillä, ettei se ole oma rotunsa. Sille ei ole rotumääritelmää.
Rotukissajalostus sotki maatiaiskissaa
Suomen Eurooppalaiskissarenkaan puheenjohtaja Mikko Floréen katsoo, että ennen rotukissajalostusta maatiaiskissa oli käytännössä eurooppalainen.
– Aiemmin, kun muita rotukissoja ei vielä jalostettu, näiden kahden välillä ei ollut suurtakaan eroa. Tällä hetkellä, kun on muita rotukissoja, on tapahtunut rotujen sekoittumista. Maatiaiseen on tullut muutakin kuin alkuperäistä maatiaisverta.
– Rekisteröidyissä eurooppalaisissa on säilytetty alkuperäisyys. Rotumääritelmän mukaan niissä ei sallita mitään viitteitä muihin rotuihin. Ei värien, ulkomuodon tai ruumiinrakenteenkaan osalta. Eurooppalainen on onnistuttu suojelemaan muiden rotujen vaikutukselta, Floréen sanoo.
Maatiaiskissakin tarvitsee arvostusta
Kirsti Hassinen harmittelee, ettei maatiaiskissojen kasvattaminen ole samalla tavalla suosittua ja järjestelmällistä kuin rotukissojen.
– Koiranjalostuksessa on jo pikkuhiljaa herätty havaitsemaan, miten ulkomuotoon perustuva jalostus kaventaa geenipohjaa ja rotukoirien perinnölliset sairaudet yleistyvät. Ne uhkaavat jo koko rodun terveyttä ja säilymistä. Sama uhka on myös rotukissoilla. Nyt on viime hetket ymmärtää maatiaisen arvo kissaharrastuksessa. Luontaisesti kehittynyt maatiaisemme on rikas ja terve geenipankki.
Suomen Eurooppalaiskissarenkaan puheenjohtaja Mikko Floréen arvioi, että Suomessa on rekisteröity noin 3300 eurooppalaista. Hän on yhtä mieltä siitä, että eurooppalainen tarvitsee lisää geeniverta, ja sitä se voi saada maatiaiskissoista.
Maatiaiskissojen kasvatustyötä rajoittaa kuitenkin hyvien kollien löytäminen, toteaa Kirsti Hassinen.
– Paras kollini saa tuottaa pennut yhden oman kissani kanssa ja yhden ystäväni kissan kanssa. Näin se saa nauttia elämästä, mutta sitten sen on aika käydä eläinlääkärillä steriloitavana.
Mikä on kissan tehtävä?
Agraariyhteiskunnassa kissat liikkuivat vapaasti ja pitivät rotat sekä hiiret kurissa.
Floréen painottaa, että nykyään kissojen ei pitäisi kulkea vapaina, koska ne pyydystävät luonnonvaraisia pieneläimiä, ja saattavat itsekin joutua liikenteen uhriksi.
Hassisen mielestä kissat ovat kuitenkin edelleen paikallaan vanhassa tehtävässään maaseudulla.
– Maatiaiskissalla on edelleen hyötykäyttöä. Se on tärkeä tuholaistorjuja vanhoissa taloissa, navetoissa ja rehuntuotantotiloissa. Rotukissoilta nämä ominaisuudet pyritään hävittämään tai niihin ei ainakaan kiinnitetä huomiota, Hassinen sanoo.
Floréenin mukaan taas nykypäivän kissa on ennen kaikkea seuraeläin.